Kuvaile synnytyskipu miten parhaiten kykenet

En tuntenut mitään, mulla korkea kipukynnys.



En tiedä miten kuvailisi, kakkahätä?



kaksi samanlaista synnytystä takana

olisi muutaman tunnin ajan vatsalihasasennossa

ja samalla tungettaisiin puolentoista litran limupulloa hanuriin.

sana kuvaamaan sitä. Supistus ei kuvaa sitä tunnetta mielestäni ollenkaan, vaan nimenomaan poltto. Tuntui kuin jalat, yläreisien ulkopuoli, olisivat tulessa. Muualla ei niin pahaa kipua ollut.

Mutta se hetki ennen ponnistamista on kuin olisi aivan tajuttoman hirveä kakkahätä mutta se kakka on kivikova ja jalkapallon kokoinen, eli vaikka kouristaa, mitään ei tule ulos.

kysehän onkin pitkälti ihan samankaltaisesta lihaksen supistumistilasta.

Eli jos on kärsinyt lihaskrampeista, supistus on hyvin samanlainen, mutta kipu on suurempi.

Hirveä kipu. Asteikolla 1-10 mun mielestä 567. Kuolema oli lähempänä kuin elämä.

toisilla kohdunsuu avautuu helposti, toisilla ei.

Jos jotain kipua kestää hyvin, synnytyskipua silti välttämättä ei.

Itselläni esim. on pahoja reumakipuja, mutta ei ne ole mitään synnytyskipujen rinnalla.

supistukset tuntuivat samalta kuin kuukautiskivut, paitsi tuhat kertaa voimakkaammilta. En olisi loppuvaiheessa enää tunnistanut samaksi kivuksi elleivät olisi voimistuneet niin vähitellen - kun muutos oli niin hidas (synnytys kesti yli vuorokauden) niin tuntui että koko ajan oli vähän samantyyppinen kipu, se vain oli joka kerta aina kovempi ja kovempi.



Ponnistusvaihe tuntui mullakin siltä kuin olisi kakkoshätä, mutta ei siltä kuin vastassa olisi kivikova keilapallo vaan siltä kuin olisi hirveä ripuli jota on syystä tai toisesta pakko pidätellä henkensä edestä (tässä tapauksessa siitä että kätilö kielsi ponnistamasta kun avautuminen ei ollut vielä valmis ja olisin revennyt tosi pahasti). Ainakin puolen tunnin ajan oli sellainen olo että voi ei, nyt kyllä pääsee vahingossa tulemaan, kunnes kätilö viimein antoi luvan ponnistaa ja olo helpottui.



Repeäminen tuntui siltä kuin minkä hyvänsä haavan saaminen. Kuin olisin esim. yllättäen livennyt ja leikannut leipäveitsellä sormeeni.

toisilla kohdunsuu avautuu helposti, toisilla ei.

Jos jotain kipua kestää hyvin, synnytyskipua silti välttämättä ei.

Itselläni esim. on pahoja reumakipuja, mutta ei ne ole mitään synnytyskipujen rinnalla.

mutta niihin on "tottunut". Synnytystuskat olivat ihan erilaisia.Se kipu oli välillä raastavaa kuin tylsällä veitsellä olisi revitty tuskastuttavan hitaasti puolesta selästä persuiksista alas polvitaipeisiin. Samassa hetkessä taas tuntui kuin alapäässä ollut lääkäri olis pyrkinyt mun kohtuun...

Toisaalta nää kivut olivat hyvin hetkellisiä, joten kesti hyvin (ja tais ilokaasulla olla jotain osaa ;D )

Alaselkää vaan jomotti niin, että piti välillä hengitellä vähän normaalia tiuhempaan. Eipä siinä sitten oikeastaan muuta kipua ollut. Eka kerta oli pahin, kun mentiin Cytotecilla ja oksitosiinilla. Pikkuhommahan se synnytys on koko odotusajan kitumiseen verrattuna.

mutta - samanaikaisesti joku hakkaa suurella lekalla selkään ja vatsan ympärille on vedetty teräslevy, jotan kiristetään nopeilla otteilla aina vain kireämmälle, ei koskaan höllätä vaan juuri kun luulet, että se pahin kireys alkaa hellittää se vaan ottaa vauhtia ja alkaa kiristyä vielä kireemmälle, ei koskaan siis hellitä, ja samalla vatsan sisäpuolella tosiaan palaa mahdoton tuli, joka kärventää sisältä, jalat on ihan hervottomat, joten tiedät, että pakoon et voi juosta kun ne ei kannata vaan pettää alta.



jos olis pitänyt luomuna mennä, olis taju mennyt. Jokaisella kerralla neljästä.

ja minusta se tuntu ihan samalta kun yrjöäis. Siis just sillon ku vaikka kova oksennustauti, mitään ei enää tuu mutta yökkää hulluna mahalihakset ja pallea krampissa. Mutta ei se kauheen kipeetä ollu, ku epiduraali oli.

polttelulta, alussa samalta kuin kuukautiskivut. Sitten sellaiselta polttavalta ja läikehtivältä vatsakrampilta.



Ponnistussupistukset olivat paljon pahempia, muistan ajatelleeni että halkean kahtia ihan takuulla! Valtava aaltomainen lihaskouristus kulkee koko kropan läpi, sitä ei voinut hallita. Tuli mieleen, että tältä tuntuu varmaan jossain tieteiselokuvassa, kun ihminen muuttuu alienieksi tai joksikin vastaavaksi.. sieltä nahan alta tunkee joku olento... (ei kovin kaunis kuvaus, mutta tältä tuntui :D).

mutta sen yhden kerran kun en saanut epiduraalia, mä muistan ajatelleeni että kipu on kuin tappelisi raatelevia krokotiileja vastaan. Se oli hirveää. Olin niin poikki lapsen synnyttyä etten jaksanut olla edes iloinen. Pyysin vaan peiton päälle ja että mies ottaisi pojan syliinsä. Myöhemmin kyllä rakastuin sitten lapseen.

viiltävältä kivulta, ensin sellainen kuukautiskipukramppi ja sitten sellainen viiltävä kova kipu alavatsalla, kuin joku leikkaisi minua tuolta alhaalta auki ilman puudutusta ;D siispä avautumiskipua. Kipu kiersi alavatsalta alaselän ja ympäri, todellakin poltto kuvaa hyvin. Palohaava alamahassa ja paha sellainen ;)

Synnytys kesti mulla noin 15 ja puoli tuntia, suurimmasta osasta en muista yhtään mitään koska olin puolitajuton kivusta ja väsymyksestä (synnytys käynnistyi ilallla enkä saanut nukuttua koko yönä). Lopulta kun oli mennyt yli 14 h ja olin auennut huimat 2 cm sain epiduraalin ja oksitosiinitipan, tunnin päästä sain ruveta ponnistamaan.

Mutta se hetki ennen ponnistamista on kuin olisi aivan tajuttoman hirveä kakkahätä mutta se kakka on kivikova ja jalkapallon kokoinen, eli vaikka kouristaa, mitään ei tule ulos.

Mahataudissa olen ollut kipeämpi kuin synnytyksessä.

supistukset tunsin selvästi, samoin ponnistustarve oli suunnaton mutta kipu oli minusta pientä verrattuna avautumisvaiheeseen. Olen vissiin vähän friikki :)

Synnytys kesti mulla noin 15 ja puoli tuntia, suurimmasta osasta en muista yhtään mitään koska olin puolitajuton kivusta ja väsymyksestä (synnytys käynnistyi ilallla enkä saanut nukuttua koko yönä). Lopulta kun oli mennyt yli 14 h ja olin auennut huimat 2 cm sain epiduraalin ja oksitosiinitipan, tunnin päästä sain ruveta ponnistamaan.

Ensin pelkäsin että kuolen ja sitten pelkäsin etten kuolekaan.



Sanoinkuvaamatonta. Ja olisin valmis samaan milloin vain jos palkinto olisi yhtä ihana :)