Asperger-piirteiset: kuinka teidän kanssanne tulisi keskustella

Usein kirjolla olevat ovat elementissään kun saavat neuvoa tai opettaa, eivät tee sitä kiusallaan tai mitenkään negatiivisessa mielessä, se vain on luontainen tapa kommunikoida.

Usein ovat kiinnostuneita jostain tietystä asiasta ja puhuvat siitä mielellään paljon ja tietysti on huippua jos keskustelija sattuu olemaan aiheesta myös kiinnostunut. Tietoa aiheesta on varmasti hankittu. 

Kirjolla olevalle vaatii erityisen paljon opettelua olla kiinnostunut muiden aiheista ja kiinnostuksen osoittaminen. Puhelu on usein aika yksi puolista. Toisaalta jos "oikea" aihe, juttua riittää ja osaa olla tosi kiinnostunut ja oikeasti keskustella.

Mielellään kahden kesken ja avoimesti. Minulla olisi tarve oppia aina paremmaksi vuorovaikutuksessa joten jos tiedät diagnoosista, en loukkaannu mikäli nätisti kerrot jos en oikein osaa osallistua.

Omaksi haasteeksi tunnustan sen että en aina osaa kysellä kaverilta asioita, vaan jotenkin oletan että toinen itse avaa ja kertoo omia huolia. Ei johdu siitä etteikö minua kiinnostaisi vaan en jotenkin osaa tilanteessa. Analysyoin enemmän sitä mitä on sanottu ja saatan keskustella siitä, ja älyän vasta jälkikäteen että monesti tunnepohjaista kommenttia ja tukea olisi ehkä kaivattu tilanteessa eniten. Poden sitten huonoa omaatuntoa jälkeenpäin. Joskus pitäisi totta kai kysyä toiselta, ja välillä siihen havahdunkin mutta vielä se ei aina niin luontevasti tule niin on kiva jos välillä se kaveri ihan alleviivaa niin sanotusti asioita. Olen jotenkin liikaa sen sanallisen merkityksen vietävissä. Mutta minunkin kuuluu oppia :)

Jospa suhtautuisit heihin ihan niinkuin muihinkin ihmisiin.

Eivät tarvitse erityiskohtelua, eikä varsinkaan manipulointia, koska kuormittaa kaksinverroin enemmän sen vuoksi ettei ole keinoja eliminoida.

Vierailija kirjoitti:

Jospa suhtautuisit heihin ihan niinkuin muihinkin ihmisiin.

Tämä ja vain tämä.

Törkeää tuo mieletön ennakkoasenne ja ennakkoluulot. Ja päälle vielä dignosointi.

Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat, eiväthän muutkaan teiltä itseltänne mitään ihmeitä vaadi.

Jos et pysty jonkun kanssa keskustelemaan, niin välttäkää heidän kanssaan keskustelemista.

Eiväthän kaikki halua teidänkään kanssanne keskustella.

Kyllä ap, koet ne keskustelutilanteet todella omituisesti.

Jotenkin itse vaikutat enemmän omituiselta.

Olet pösilö ap.  Ja pahimmasta päästä.

Ehkä ap haluaa oppia ymmärtämään, mitä siinä on väärää?

Minä toivon myös että muut lapset ymmärtäisivät kirjolla olevaa lastani paremmin ja hänellä olisi ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Olet pösilö ap.  Ja pahimmasta päästä.

Ap:n aloitus on ihanan intersektionaalinen, joten se ei voi olla mitenkään typerä tai muuta sellaista.

Asperger on loukkaava termi ja poistumassa virallisena diagnoosina Suomessa vuodenvaihteessa (isossa osassa maailmaa poistunut jo aikoja sitten), kannattaa puhua autismista ja autisteista ja käyttää nimenomaan määrite-ensin kieltä (ei autismin kirjolla oleva ihminen vaan autistinen ihminen). T. Autisti

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap haluaa oppia ymmärtämään, mitä siinä on väärää?

Minä toivon myös että muut lapset ymmärtäisivät kirjolla olevaa lastani paremmin ja hänellä olisi ystäviä.

Ehkä voisit kertoa vanhemmille esimerkiksi millainen lapsesi on. Eikä diagnoosia ole pakko silti kertoa, ellei halua. Mutta pahinta mitä voit tehdä, on syyttää vanhempia ja toisia lapsia siitä, jos lapsellasi ei ole kavereita ja antaa ymmärtää, että he ovat kiusaajia. Sillä saa vain kaikki vastarintaan eikä myötätuntoa synny. Arvostamalla ja näkemällä toisten näkökulman myös, saa hyvää aikaan. Monet erityislapset kuitenkin käyttäytyvät poikkeavasti ja ovat siksi haaste nk. tavalliselle lapselle. Heitä on vaikea ymmärtää.

Itse en ole, mutta tunnen muutaman. Kannattaa puhua suoraan ja välttää kielikuvia sekä rivien välistä tulkintoja.

Minusta taas asperger kertoo enemmän kuin autisti, se kuulostaa ihan hirveältä ja tulee mielikuva vaikeasti autistisesta henkilöstä.

Kannattaa keskustella vain autistin aloitteesta! Muuten jätä hänet rauhaan.

Autisti ei kaipaa small talkia tai muuta keskustelua. Hänellä on ihan omat tyypit, joiden kanssa yhteistä harrastusta tms., joten paras olisi antaa hänen olla omissa ympyröissään ja unohtaa ”keskustelut” ihan kokonaan.

Joo, jättäkää autistit rauhaan, pls!

He eivät kaipaa keskustelujanne.

Ap, onko mahdollista jättää tämä henkilö rauhaan?

Mitä vikaa on neuvomisessa?

Yleensä autismin kirjon henkilöt pitävät siitä, että keskustellaan asioista ihmisten sijaan. Eli siis juorut ym. eivät kiinnosta aidosti lainkaan, mutta vaikkapa joku faktapohjainen juttu kiinnostaa. Ja he tuntevat olonsa hyödyllisiksi, kun saavat neuvoa ja auttaa. Tulkitsevat ihmisiä hieman tietokirjamaisemmin.

T. Eräs, joka mahdollisesti on autismin kirjolla itsekin

Off topic, mutta missä olet tavannut näitä Asperger-ihmisiä niin paljon, että olet tullut pohdiskelleeksi tällaista asiaa edes? Tiedätkö varmasti heidän diagnoosinsa?

Millaisia nämä neuvomiset sitten on? Miksi koet että tämä tyyppi pitää kokemuksiasi "vääränlaisina"? As-piirteiset eivät pidä keskustelua henkilökohtaisena samalla tavalla kuin neurotyypilliset, jolloin faktojen esittäminen ei ole näiltä mikään hyökkäys henkilöä itseään kohtaan vaan keskustelua.