Lue keskustelun säännöt.
Asperger-piirteiset: kuinka teidän kanssanne tulisi keskustella
Pohdiskelija
07.05.2021 |
Hei autismin kirjolla olevat! Minua kiinnostaisi tietää, kuinka te itse näette keskustelutilanteet, ja millainen keskustelu on mielestänne hyvää ja rakentavaa. Tunnen joitakin asperger-piirteisiä ja myös diagnosoituja autismin kirjolla olevia henkilöitä, ja koen toisinaan heidän kanssaan keskustelun jotenkin yksipuoliseksi. En tiedä liittyykö asia enemmän autismin kirjoon vai henkilöiden persoonaan, mutta keskustelu menee usein ikään kuin ”neuvomiseksi” toisen puolelta. Jostain asiasta on luettu ja koettu, ja siksi minun valintani ja ajatukseni näyttäytyvät ”vääränlaisina”. Miten koette, että keskustelun tulisi edetä? Pitäisikö minun vastaavasti esittää omia ajatuksiani, olla kiinnostunut ja myötäillä vai miten hyvä keskustelu etenee? Koenko keskustelutilanteet teidän näkökulmastanne omituisesti?
Kommentit (75)
Itse en ole (nörtti kylläkin), mutta on pari kaveria. Minusta on todella kiva jutella heidän kanssan. Kumpikin älykäs, lukenut paljon. Voi puhua asioista aivan suoraan, sanoa juuri niin kuin ajattelee, ei tarvitse kiertoilmaisuja käyttää. Puhumme molempia kiinnostavista asioista, joskus kyselen heidän alansa asioista ja opin paljon ja myös itse vastaan oman alani kysymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nämä neuvomiset sitten on? Miksi koet että tämä tyyppi pitää kokemuksiasi "vääränlaisina"? As-piirteiset eivät pidä keskustelua henkilökohtaisena samalla tavalla kuin neurotyypilliset, jolloin faktojen esittäminen ei ole näiltä mikään hyökkäys henkilöä itseään kohtaan vaan keskustelua.
Tätä olen mieheni kanssa vääntänyt vuosia. Kun minä, asperger, totean keskustelussa jotain faktoja, kokee hän ne heti neuvomisena tai minun mielipiteinäni tms. Vaikka ne on vain faktoja. En itse tunne yhtään aspergeria jotka edes tarkoittaisivat neuvoa muita, usein vaan kertovat asioista joista paljon tietävät. Ja usein se toinen ei osaa tähän suhtautua, kun normi-ihmiset niin tottuneet kaikkien kommunikointien olevan jotain "peliä".
No huh huh kun olet ylimielinen. Ei mikään ihme että teitä pidetään hankalina.
Yleensä kun ne "faktat" ei välttämättä ole mitään absoluuttisia faktoja vaan voi olla "faktoja" riippuen mielipiteistä/tietolähteestä. Ei ne keskustelut ole mitään "peliä" meille täysjärkisille, se vaan tuntuu sinusta siltä kun et tunnista sosiaalisen kanssakäymisen eri vivahteita...Siis pyöritteleekö "täysjärkiset" keskusteluissa oikeasti asioita jotka nämä tietävät vääriksi sanomatta mitään? Ihan vaan sen takia että vastapuoli ei loukkaannu?
Onneksi olen assi, enkä aasi.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole (nörtti kylläkin), mutta on pari kaveria. Minusta on todella kiva jutella heidän kanssan. Kumpikin älykäs, lukenut paljon. Voi puhua asioista aivan suoraan, sanoa juuri niin kuin ajattelee, ei tarvitse kiertoilmaisuja käyttää. Puhumme molempia kiinnostavista asioista, joskus kyselen heidän alansa asioista ja opin paljon ja myös itse vastaan oman alani kysymyksiin.
Olen itsekin ollut joskus aiemmin melko tiiviisti tekemisissä tällaisten kävelevien tietokirjojen kanssa, mutta minua alkoi lopulta raivostuttaa se faktojen rakastelu ja pilkun kanssa parittelu. Vietän nykyään mieluummin aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka hallitsevat kolikon molemmat puolet: ne rationaaliset faktakeskustelut ja tunneälykkään, ns. normaalin kommunikoinnin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole (nörtti kylläkin), mutta on pari kaveria. Minusta on todella kiva jutella heidän kanssan. Kumpikin älykäs, lukenut paljon. Voi puhua asioista aivan suoraan, sanoa juuri niin kuin ajattelee, ei tarvitse kiertoilmaisuja käyttää. Puhumme molempia kiinnostavista asioista, joskus kyselen heidän alansa asioista ja opin paljon ja myös itse vastaan oman alani kysymyksiin.
Olen itsekin ollut joskus aiemmin melko tiiviisti tekemisissä tällaisten kävelevien tietokirjojen kanssa, mutta minua alkoi lopulta raivostuttaa se faktojen rakastelu ja pilkun kanssa parittelu. Vietän nykyään mieluummin aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka hallitsevat kolikon molemmat puolet: ne rationaaliset faktakeskustelut ja tunneälykkään, ns. normaalin kommunikoinnin.
Kumpikaan näistä kavereistani ei ole tuollainen, kuin kuvailit. Keskustelu on muuten ns. normaalia, paitsi että sen voi tehdä suoraan ja ei tarvitse niitä sosiaalisia juttuja koko ajan ottaa huomioon, esim. sanonko nyt vääränlaisen mielipiteen tai olenko liian suora. Voin sanoa, että on ongelma. ei tarvitse sanoa haaste jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistit ja aspergerit usein kokevat ja ajattelevat, että keskustelun tarkoitus on informaation vaihto ja jakaminen. Jos esim sinä kerrot, että sinulla on joku hankaluus, niin autisti olettaa, että kerrot sen siksi, että toivot hänen osallistuvan ongelman ratkaisuun. Siitä tulee se ”neuvominen”.
Autisti ei ymmärrä, että oikeasti valitatkin pelkästä valittamisen ilosta, tai ihmettelet jotain pelkästään huvin vuoksi, tai ylipäänsä puhut vain lämpimiksesi. Autisti ei koskaan itse tekisi niin, koska hänelle puhuminen sinänsä ei tuota iloa, hän puhuu vain vaihtaakseen tietoa ja ratkaistakseen ongelmia. Ja vaikka hän teoriassa tietäisi, että nentit tekevät niin, hän salaa pitää juuri sinua liian fiksuna sellaiseen, ja olettaa, että sinäkin puhut lähinnä asiaa.
Jos sitten on niin, että tiedät asiasta enemmän kuin hän on olettanut, hän olettaa, että sinä sanot niin, kerrot jo kokeilleesi hänen neuvomiaan juttuja ja tarjoat lisää tietoa siitä, miksi ne eivät onnistuneet, jotta tältä pohjalta voidaan miettiä uusia ratkaisutapoja.
Et taida täysin ymmärtää itsekään käyttäytymistäsi, luonnollisesti normi-ihmiset keskustelevat ryhmään kuulumisen vuoksi, eivätkä jostakin satunnaisesta huvista tai muusta omakohtaisesta tunnekokemuksesta, vaikka sellaisen varjolla niin toimitaankin.
Ryhmään kuulumisen tunnehan on se satunnainen huvi ja tunnekokemus mitä siitä tulee. Mutta miksi haluaisit kuulua ryhmään minkä keskusteluista et saa irti muuta kuin sen... ryhmään kuulumisenko?
Normi-ihmisille sen sanelee luontainen pakko, sille ei ole vaihtoehtoja koska on olemassaolon ehto, assbergerit eivät koe sitä samallatavoin sen vuoksi että eivät hahmota sosiaalisen vuorovaikutuksen jännitteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole (nörtti kylläkin), mutta on pari kaveria. Minusta on todella kiva jutella heidän kanssan. Kumpikin älykäs, lukenut paljon. Voi puhua asioista aivan suoraan, sanoa juuri niin kuin ajattelee, ei tarvitse kiertoilmaisuja käyttää. Puhumme molempia kiinnostavista asioista, joskus kyselen heidän alansa asioista ja opin paljon ja myös itse vastaan oman alani kysymyksiin.
Olen itsekin ollut joskus aiemmin melko tiiviisti tekemisissä tällaisten kävelevien tietokirjojen kanssa, mutta minua alkoi lopulta raivostuttaa se faktojen rakastelu ja pilkun kanssa parittelu. Vietän nykyään mieluummin aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka hallitsevat kolikon molemmat puolet: ne rationaaliset faktakeskustelut ja tunneälykkään, ns. normaalin kommunikoinnin.
Kumpikaan näistä kavereistani ei ole tuollainen, kuin kuvailit. Keskustelu on muuten ns. normaalia, paitsi että sen voi tehdä suoraan ja ei tarvitse niitä sosiaalisia juttuja koko ajan ottaa huomioon, esim. sanonko nyt vääränlaisen mielipiteen tai olenko liian suora. Voin sanoa, että on ongelma. ei tarvitse sanoa haaste jne.
Myös ihan normaaleille kavereille voi kertoa mielipiteensä miettimättä, onko se väärä, sekä voi puhua suoraan. Miksi ei voisi? Siihen ei tarvitse mitään diagnoosia.
Kaukaisemmat tutut ja esim. työkaverit voi olla sellaisia, joiden seurassa tuollaisia pitää miettiä, mutta kavereiden seurassa ei.
Kahden kesken tai pienessä ryhmässä keskustelut parhaita (ei liian kuormittavia tilanteita liialla ärsykemäärällä). Selkeys ja lempeys keskustellessa ettei tule väärinymmärryksiä puolin ja toisin. Ei tenttaava ja komenteleva kyselytyyli mistä toinen voi ahdistua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nämä neuvomiset sitten on? Miksi koet että tämä tyyppi pitää kokemuksiasi "vääränlaisina"? As-piirteiset eivät pidä keskustelua henkilökohtaisena samalla tavalla kuin neurotyypilliset, jolloin faktojen esittäminen ei ole näiltä mikään hyökkäys henkilöä itseään kohtaan vaan keskustelua.
Tätä olen mieheni kanssa vääntänyt vuosia. Kun minä, asperger, totean keskustelussa jotain faktoja, kokee hän ne heti neuvomisena tai minun mielipiteinäni tms. Vaikka ne on vain faktoja. En itse tunne yhtään aspergeria jotka edes tarkoittaisivat neuvoa muita, usein vaan kertovat asioista joista paljon tietävät. Ja usein se toinen ei osaa tähän suhtautua, kun normi-ihmiset niin tottuneet kaikkien kommunikointien olevan jotain "peliä".
No huh huh kun olet ylimielinen. Ei mikään ihme että teitä pidetään hankalina.
Yleensä kun ne "faktat" ei välttämättä ole mitään absoluuttisia faktoja vaan voi olla "faktoja" riippuen mielipiteistä/tietolähteestä. Ei ne keskustelut ole mitään "peliä" meille täysjärkisille, se vaan tuntuu sinusta siltä kun et tunnista sosiaalisen kanssakäymisen eri vivahteita...
Täysjärkisille? Sellaiset ennakkoluulot sieltä sitten. Muutenkin tämä ihmisten luokittelu on niin vanhanaikaista. Miksi juuri "normaalien" kanssakäyminen on ei-hankalaa? Entä jos onkin niin, että itse asiassa aspergereilla on monesti kommunikaatio suoraviivaisempaa ja sitä kautta helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Lähiyhteisössäni on yksi asperger, joka on kuitenkin todella älykäs. Ei tee yhtään mieli keskustella hänen kanssaan, sillä pari kertaa, kun olen jotain ihan tavallista hänelle sanonut, hän on vastannut takaisin äärimmäisen töykeästi.
Kuitenkin todella älykäs? Mistä syystä ihmiset edelleen kuvittelevat, että asperger tarkoittaa kehitysvammaa tai muuten matalampaa älykkyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En uskaltaisi kyllä olla assien kanssa enää missään tekemisissä. Tullut vastaan liian monta tappofantasioilla hekumoivaa ja käytöshäiriöistä tapausta. Varsinkin ne, joilla on lisädiagnoosina tarkkaavaisuushäiriö voivat olla todella arvaamattomia. Ja kuka jaksaa keskusteluja aina jostain samasta kiinnostuksen kohteesta, johon nyt kulloinkin sattuu olemaan pakkomielle?
Niin justiin :D Kumpaakaan nyt ei varsinaisesti kuulu tappofantasiat. Jos tällaisia on niin kyseessä lienee jo muitakin diagnooseja,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähiyhteisössäni on yksi asperger, joka on kuitenkin todella älykäs. Ei tee yhtään mieli keskustella hänen kanssaan, sillä pari kertaa, kun olen jotain ihan tavallista hänelle sanonut, hän on vastannut takaisin äärimmäisen töykeästi.
Kuitenkin todella älykäs? Mistä syystä ihmiset edelleen kuvittelevat, että asperger tarkoittaa kehitysvammaa tai muuten matalampaa älykkyyttä?
Ehkä siksi, että monen mielessä Asperger rinnastuu autismiin, jonka lisävammana voi olla kehitysvammaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sisarukseni on asperger ja ne faktat, joita hän faktoina pitää eivät useinkaan ole faktoja, hän on vain itse vakuuttunut, että ne sellaisia ovat ja siksi niitä muille tuputtaa. Viime viikolla riitelin hänen kanssaan kolme päivää putkeen samasta "faktasta". Tiesin olevani oikeassa, koska olin juuri kyseisen asian tarkistanut, mutta hän ei uskonut. Intti ja intti, joka loppui siihen, että hän kehotti jättämään tosiasioiden esittämisen niille, jotka sen osaavat (siis hänelle itselleen) ja käytti 26 tuntia siihen, että todistaisi asian minulle , kun en ilmiselvästikään kykene tajuamaan (ja koska olemme sisaruksia, meillä toki kommunikointi on rajumpaa kuin olisi esim. työkavereiden kesken). Sitten kolmen päivän päästä - sen jälkeen kun olin blokannut hänet kaikista viestisovelluksistani (hän floodasi minulle jatkuvasti viestejä) - hän keksi olleensa väärässä.
Tätä on keskustelu aspergerin kanssa pahimmillaan. Heillä on suuria vaikeuksia tarkastella omaa toimintaansa tai pohtia mahdollisuutta sille, että jos he ovatkin väärässä. Levy juuttuu päälle ja jankataan loputtomiin asti.
eräs toinenkin perheeni jäsen on asperger ja hänen kanssaan keskustellessa taas on raivostuttavaa, kun hän kuvittelee tietävänsä lauseen kolmen ensimmäisen sanan jälkeen mitä ollaan sanomassa. Lisäksi hän tulkitsee paljon sanomisia. Jos häneltä kysyy jotain, hän ei voi vastata siihen suoraan, vaan kysyy "miksi kysyt sitä" tai vaikka "mitä haluat sen avulla tietää". Hän ei ikäänkuin kykene tajuamaan, että se mitä halusi tietää oli se asia mitä kysyi. viimeksi, kun eräällä sukulaisellamme oli vaikeuksia vessa-asioinnin suhteen ja hän kauniisti kiitäen jätti väliin lounastamisen ja sanoi, että ottaa vain näitä omia eväitä niin tämä asperger ilmoitti sitten, että ummetuksesihan johtuu siitä ettet syö kunnon ruokaa (siis hän teki tämän päättelyn huikean yhden havainnon avulla, että koska ei syönyt, nyt, varmasti jättää kotonakin syömättä) ja siitä seurasi selostus ummetusulosteen rakenteesta ja peräsuolen toiminnasta. - ihan kuin se kärsijä itse ei olisi tietoinen siitä millaista tavaraa tulee ulos hänestä. Siinä sitten vähän podettiin myötähäpeää (me ei-aspergerit) ja ilmoitettiin, että ei oikeastaan ole nälkä enää. ASperger ei tajunnut sosiaalista vihjettä, hän jatkoi vain luentoaan.
Meidän perheessä minä kommunikoin tuolle toiselle aspergerille väittäen vastaan, jos siihen on aihetta, jos ei ole, sanon vain "kyllä" "niin" "täsmää" "olen samaa mieltä" ja hän on tyytyväinen. Jos tiedän hänellä olevan tietoa jostain mitä mnulle ei ole, niin sitten kysyn suoraan tyyliin "miten tämä asia a menee mielessä b".
tuon toisen aspergerin kanssa ei auta mikään. hän ei kykene tajuamaan milloin on soveliasta pitää luentojaan ja milloin ei tai sitä miten toisillekin ihmisille annetaan tilaa.
jos jotain positiivista tuntemistani aspergereista, niin heillä ei ole tabuja. Heidän kanssaan voit puhua ihan oikeasti vaikka aikuisten lelujen rakenteesta ja toimintaperiaatteesta kuin vaikkapa maailmanpolitiikan vaikeista ja värittyneistä aiheista.
mutta sen toivoisin, että jos nyt ei pakolla, niin ainakin tehostetusti, opetettaisiin tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja niille aspergereille, jotka niissä ovat erityisen huonoja.
Vierailija kirjoitti:
sisarukseni on asperger ja ne faktat, joita hän faktoina pitää eivät useinkaan ole faktoja, hän on vain itse vakuuttunut, että ne sellaisia ovat ja siksi niitä muille tuputtaa. Viime viikolla riitelin hänen kanssaan kolme päivää putkeen samasta "faktasta". Tiesin olevani oikeassa, koska olin juuri kyseisen asian tarkistanut, mutta hän ei uskonut. Intti ja intti, joka loppui siihen, että hän kehotti jättämään tosiasioiden esittämisen niille, jotka sen osaavat (siis hänelle itselleen) ja käytti 26 tuntia siihen, että todistaisi asian minulle , kun en ilmiselvästikään kykene tajuamaan (ja koska olemme sisaruksia, meillä toki kommunikointi on rajumpaa kuin olisi esim. työkavereiden kesken). Sitten kolmen päivän päästä - sen jälkeen kun olin blokannut hänet kaikista viestisovelluksistani (hän floodasi minulle jatkuvasti viestejä) - hän keksi olleensa väärässä.
Tätä on keskustelu aspergerin kanssa pahimmillaan. Heillä on suuria vaikeuksia tarkastella omaa toimintaansa tai pohtia mahdollisuutta sille, että jos he ovatkin väärässä. Levy juuttuu päälle ja jankataan loputtomiin asti.
eräs toinenkin perheeni jäsen on asperger ja hänen kanssaan keskustellessa taas on raivostuttavaa, kun hän kuvittelee tietävänsä lauseen kolmen ensimmäisen sanan jälkeen mitä ollaan sanomassa. Lisäksi hän tulkitsee paljon sanomisia. Jos häneltä kysyy jotain, hän ei voi vastata siihen suoraan, vaan kysyy "miksi kysyt sitä" tai vaikka "mitä haluat sen avulla tietää". Hän ei ikäänkuin kykene tajuamaan, että se mitä halusi tietää oli se asia mitä kysyi. viimeksi, kun eräällä sukulaisellamme oli vaikeuksia vessa-asioinnin suhteen ja hän kauniisti kiitäen jätti väliin lounastamisen ja sanoi, että ottaa vain näitä omia eväitä niin tämä asperger ilmoitti sitten, että ummetuksesihan johtuu siitä ettet syö kunnon ruokaa (siis hän teki tämän päättelyn huikean yhden havainnon avulla, että koska ei syönyt, nyt, varmasti jättää kotonakin syömättä) ja siitä seurasi selostus ummetusulosteen rakenteesta ja peräsuolen toiminnasta. - ihan kuin se kärsijä itse ei olisi tietoinen siitä millaista tavaraa tulee ulos hänestä. Siinä sitten vähän podettiin myötähäpeää (me ei-aspergerit) ja ilmoitettiin, että ei oikeastaan ole nälkä enää. ASperger ei tajunnut sosiaalista vihjettä, hän jatkoi vain luentoaan.
Meidän perheessä minä kommunikoin tuolle toiselle aspergerille väittäen vastaan, jos siihen on aihetta, jos ei ole, sanon vain "kyllä" "niin" "täsmää" "olen samaa mieltä" ja hän on tyytyväinen. Jos tiedän hänellä olevan tietoa jostain mitä mnulle ei ole, niin sitten kysyn suoraan tyyliin "miten tämä asia a menee mielessä b".
tuon toisen aspergerin kanssa ei auta mikään. hän ei kykene tajuamaan milloin on soveliasta pitää luentojaan ja milloin ei tai sitä miten toisillekin ihmisille annetaan tilaa.
jos jotain positiivista tuntemistani aspergereista, niin heillä ei ole tabuja. Heidän kanssaan voit puhua ihan oikeasti vaikka aikuisten lelujen rakenteesta ja toimintaperiaatteesta kuin vaikkapa maailmanpolitiikan vaikeista ja värittyneistä aiheista.
mutta sen toivoisin, että jos nyt ei pakolla, niin ainakin tehostetusti, opetettaisiin tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja niille aspergereille, jotka niissä ovat erityisen huonoja.
Todellakin! On todella vaivaannuttavaa joutua kuuntelemaan jotain pikkutarkkoja luentoja sosiaalisesti väärässä kohdassa. Jos nämä ihmiset eivät sitä itse tajua, heille pitäisi opettaa tällaiset itsestäänselvät asiat kuten että ulosteista ei luennoida ruokapöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa suhtautuisit heihin ihan niinkuin muihinkin ihmisiin.
Tämä ei ihan oikeasti toimi, ellei kyseinen assi ole oikeasti panostanut sosiaalisen pelisilmänsä kehittämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nämä neuvomiset sitten on? Miksi koet että tämä tyyppi pitää kokemuksiasi "vääränlaisina"? As-piirteiset eivät pidä keskustelua henkilökohtaisena samalla tavalla kuin neurotyypilliset, jolloin faktojen esittäminen ei ole näiltä mikään hyökkäys henkilöä itseään kohtaan vaan keskustelua.
Muutamakin asperger on yrittänyt selittää minulle, että kokemukseni, mielipiteeni, mieltymykseni jne ovat väärin, koska heidän kokemuksensa on erilainen, ja he ovat mielestään "oikeassa". Todella absurdeja keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Usein kirjolla olevat ovat elementissään kun saavat neuvoa tai opettaa, eivät tee sitä kiusallaan tai mitenkään negatiivisessa mielessä, se vain on luontainen tapa kommunikoida.
Usein ovat kiinnostuneita jostain tietystä asiasta ja puhuvat siitä mielellään paljon ja tietysti on huippua jos keskustelija sattuu olemaan aiheesta myös kiinnostunut. Tietoa aiheesta on varmasti hankittu.
Kirjolla olevalle vaatii erityisen paljon opettelua olla kiinnostunut muiden aiheista ja kiinnostuksen osoittaminen. Puhelu on usein aika yksi puolista. Toisaalta jos "oikea" aihe, juttua riittää ja osaa olla tosi kiinnostunut ja oikeasti keskustella.
Totta joka sana, olen kirjolla ja olenkin ammatissa jossa neuvon, ohjaan ja opetan. Olen huomannut että se on usein raskasta asiakkaille, nimittäin kun pääsen vauhtiin on vaikea lopettaa, huomaan vain kun asiakas alkaa valua sohvalta kun olen puolitoistatuntia selostanut jotain juurta jaksaen.
Totta sekin, että on vaikeutta kuunnella asiakasta, koska valitettavasti asiakas on niin tietämätön, että ei niille voi antaa aikaa mennä syvemmälle siihen tietämättömyyteensä!
Asiakkaat eivät tule useinkaan uudestaan, vaikka lähettävät palautetta että 'saivat paljon lisää tietoa ja että olen intohimoinen alani ja asiani suhteen". Joo.
Olen puuduttavaa seuraa, siksi minulla ei olekaan kuin muutama ystävä joita harvoin tapaan, enkä yhtään ihmettele. Minut on myös hylätty ystäväporukasta koska "aina samoja työjuttuja" ja "aina myöhässä" koska vaikea jättää kiinnostava asia kesken, aika menee siivillä, eikä siis ajantajua.
Olen yrittänyt harjotella, mutta on vaikea oppia uusia tapoja. Jatkan harjoittelua.
Ja muille tiedoksi, en ole tahallani itsekeskeinen, haluaisin muistaa että isäsi joutui sairaalaan, ja että poikasi meni kihloihin jne. en vaan muista, enkä tajua miksi ne ei minua oikeastaan edes kiinnosta.
Minulle ratkaisu on muuttaa ulkomaille ja kokoaikainen kodinhoitaja, kotiapulainen. Hän joutuu kuuntelemaan juttujani valitettavasti, osa työtä valitettavasti.
en jaksa enkä osaa yhtään small talkkia, haluaisin puhua jostain asioista. Politiikasta, tieteestä, ideoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nämä neuvomiset sitten on? Miksi koet että tämä tyyppi pitää kokemuksiasi "vääränlaisina"? As-piirteiset eivät pidä keskustelua henkilökohtaisena samalla tavalla kuin neurotyypilliset, jolloin faktojen esittäminen ei ole näiltä mikään hyökkäys henkilöä itseään kohtaan vaan keskustelua.
Tätä olen mieheni kanssa vääntänyt vuosia. Kun minä, asperger, totean keskustelussa jotain faktoja, kokee hän ne heti neuvomisena tai minun mielipiteinäni tms. Vaikka ne on vain faktoja. En itse tunne yhtään aspergeria jotka edes tarkoittaisivat neuvoa muita, usein vaan kertovat asioista joista paljon tietävät. Ja usein se toinen ei osaa tähän suhtautua, kun normi-ihmiset niin tottuneet kaikkien kommunikointien olevan jotain "peliä".
No huh huh kun olet ylimielinen. Ei mikään ihme että teitä pidetään hankalina.
Yleensä kun ne "faktat" ei välttämättä ole mitään absoluuttisia faktoja vaan voi olla "faktoja" riippuen mielipiteistä/tietolähteestä. Ei ne keskustelut ole mitään "peliä" meille täysjärkisille, se vaan tuntuu sinusta siltä kun et tunnista sosiaalisen kanssakäymisen eri vivahteita...Siis pyöritteleekö "täysjärkiset" keskusteluissa oikeasti asioita jotka nämä tietävät vääriksi sanomatta mitään? Ihan vaan sen takia että vastapuoli ei loukkaannu?
Riippuu tilanteesta, asiasta ja ihmisestä - ei-autistiset ihmiset eivät ole mitenkään yhdestä puusta veistettyjä. Toisen esittämän virheellisen faktan korjaaminen voi loukata, mutta korjaamatta jättäminen voi olla pahimmillaan jopa vaarallista, joten asiassa tulee puntaroida näiden hyötyjä ja haittoja. Tässä puntaroinnissa jotkut painottavat nolaamisen välttämistä niin voimakkaasti, että välttämätönkään informaatio ei kulje, toiset taas eivät niin paljon mieti muiden tunteita, jos asia tuntuu yhtään tärkeältä. Mutta joo, useimmat "normaalit" jättävät tarttumatta asiaan, jos keskustelukumppani tekee sinänsä harmittoman faktavirheen.
Vierailija kirjoitti:
en jaksa enkä osaa yhtään small talkkia, haluaisin puhua jostain asioista. Politiikasta, tieteestä, ideoista.
Niin minäkin. En ymmärrä small talkia, se tuntuu tarpeettomalta, mentäisiin vain asiaan suoraan.
Onneksi olen assi!