Asperger-piirteiset: kuinka teidän kanssanne tulisi keskustella
Hei autismin kirjolla olevat! Minua kiinnostaisi tietää, kuinka te itse näette keskustelutilanteet, ja millainen keskustelu on mielestänne hyvää ja rakentavaa. Tunnen joitakin asperger-piirteisiä ja myös diagnosoituja autismin kirjolla olevia henkilöitä, ja koen toisinaan heidän kanssaan keskustelun jotenkin yksipuoliseksi. En tiedä liittyykö asia enemmän autismin kirjoon vai henkilöiden persoonaan, mutta keskustelu menee usein ikään kuin ”neuvomiseksi” toisen puolelta. Jostain asiasta on luettu ja koettu, ja siksi minun valintani ja ajatukseni näyttäytyvät ”vääränlaisina”. Miten koette, että keskustelun tulisi edetä? Pitäisikö minun vastaavasti esittää omia ajatuksiani, olla kiinnostunut ja myötäillä vai miten hyvä keskustelu etenee? Koenko keskustelutilanteet teidän näkökulmastanne omituisesti?
Kommentit (75)
Totta kai kysymykseni on intersektionaalinen, siksi kysynkin sitä täällä nimettömänä. Minua kehotettiin ”jättämään nämä henkilöt rauhaan”, mikä ei kuitenkaan mielestäni ole reilua, sillä he haluavat olla kanssani tekemisissä. Minä myös haluan ymmärtää heitä. ”Suuri määrä” heitä puolestaan johtuu siitä, että tunnen paljon ihmisiä ja tutustun heihin mielelläni. Avoimessa keskustelussa myös näistä diagnooseista ja piirteistä on puhuttu. Tarkemmin en halua kaikkien tilanteita avata, sillä haluan säilyttää keskustelussa anonymiteetin.
Nimityksistä ollaan montaa mieltä, ja mielellään kuulen senkin, millä nimellä ”piirteiden kokonaisuudesta” halutaan puhuttavan. Autistiset ihmiset eivät kaikki ole sopivasta nimityksestä yksimielisiä. Itsekin tunnistan itsessäni piirteitä, joista edellä mainittiin, joten en tosiaan halua loukata ketään ihmettelyilläni.
Tässä keskustelussa kaikki eivät tainneet kertoa omasta kokemuksestaan, vaan loukkaantuivat kenties toistenkin puolesta. Itsekin kuulun erilaisiin ryhmiin, joihin liittyy ennakkoluuloja. Niitäkin on täällä ihmetelty, mutta myös haukuttu. Niitä omia kokemuksia olisi mukava kuulla. Jos kysymykseni loukkaa, kerro siitäkin.
Ap
Lisäksi kiitos kommenteista ja kokemuksista. Autismin kirjosta olen lukenut, mutta olisi mukava kuulla aitoja kokemuksia. Hyvä huomio esimerkiksi tuo, että puhutaan asioista, ei tunteista. Minunkaan ei kannata ottaa asioita liian henkilökohtaisesti. Eli myös minulta odotetaan kenties asioista puhumista?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nämä neuvomiset sitten on? Miksi koet että tämä tyyppi pitää kokemuksiasi "vääränlaisina"? As-piirteiset eivät pidä keskustelua henkilökohtaisena samalla tavalla kuin neurotyypilliset, jolloin faktojen esittäminen ei ole näiltä mikään hyökkäys henkilöä itseään kohtaan vaan keskustelua.
Tätä olen mieheni kanssa vääntänyt vuosia. Kun minä, asperger, totean keskustelussa jotain faktoja, kokee hän ne heti neuvomisena tai minun mielipiteinäni tms. Vaikka ne on vain faktoja. En itse tunne yhtään aspergeria jotka edes tarkoittaisivat neuvoa muita, usein vaan kertovat asioista joista paljon tietävät. Ja usein se toinen ei osaa tähän suhtautua, kun normi-ihmiset niin tottuneet kaikkien kommunikointien olevan jotain "peliä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nämä neuvomiset sitten on? Miksi koet että tämä tyyppi pitää kokemuksiasi "vääränlaisina"? As-piirteiset eivät pidä keskustelua henkilökohtaisena samalla tavalla kuin neurotyypilliset, jolloin faktojen esittäminen ei ole näiltä mikään hyökkäys henkilöä itseään kohtaan vaan keskustelua.
Tätä olen mieheni kanssa vääntänyt vuosia. Kun minä, asperger, totean keskustelussa jotain faktoja, kokee hän ne heti neuvomisena tai minun mielipiteinäni tms. Vaikka ne on vain faktoja. En itse tunne yhtään aspergeria jotka edes tarkoittaisivat neuvoa muita, usein vaan kertovat asioista joista paljon tietävät. Ja usein se toinen ei osaa tähän suhtautua, kun normi-ihmiset niin tottuneet kaikkien kommunikointien olevan jotain "peliä".
No huh huh kun olet ylimielinen. Ei mikään ihme että teitä pidetään hankalina.
Yleensä kun ne "faktat" ei välttämättä ole mitään absoluuttisia faktoja vaan voi olla "faktoja" riippuen mielipiteistä/tietolähteestä. Ei ne keskustelut ole mitään "peliä" meille täysjärkisille, se vaan tuntuu sinusta siltä kun et tunnista sosiaalisen kanssakäymisen eri vivahteita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nämä neuvomiset sitten on? Miksi koet että tämä tyyppi pitää kokemuksiasi "vääränlaisina"? As-piirteiset eivät pidä keskustelua henkilökohtaisena samalla tavalla kuin neurotyypilliset, jolloin faktojen esittäminen ei ole näiltä mikään hyökkäys henkilöä itseään kohtaan vaan keskustelua.
Tätä olen mieheni kanssa vääntänyt vuosia. Kun minä, asperger, totean keskustelussa jotain faktoja, kokee hän ne heti neuvomisena tai minun mielipiteinäni tms. Vaikka ne on vain faktoja. En itse tunne yhtään aspergeria jotka edes tarkoittaisivat neuvoa muita, usein vaan kertovat asioista joista paljon tietävät. Ja usein se toinen ei osaa tähän suhtautua, kun normi-ihmiset niin tottuneet kaikkien kommunikointien olevan jotain "peliä".
No huh huh kun olet ylimielinen. Ei mikään ihme että teitä pidetään hankalina.
Yleensä kun ne "faktat" ei välttämättä ole mitään absoluuttisia faktoja vaan voi olla "faktoja" riippuen mielipiteistä/tietolähteestä. Ei ne keskustelut ole mitään "peliä" meille täysjärkisille, se vaan tuntuu sinusta siltä kun et tunnista sosiaalisen kanssakäymisen eri vivahteita...
Ja sieltähän sitä tultiin taas tietämään paremmin :D näin juuri, hyvin onnistuisi kommunikointi sinun kanssasi varmasti.
. Minä kyllä tunnistan vivahteet, vaikka sinä heti luulitkin tietäväsi, että autismin kirjolla kaikki ovat sellaisia, että eivät tunnista. Ihan työni puolestakin on pakko.
Mutta kaiken kertoikin tuo mainitsemasi, TE TÄYSJÄRKISET. Eli sinä luulet tosiaan aspergerejen olevan vähäjärkisiä? Aika usein päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nämä neuvomiset sitten on? Miksi koet että tämä tyyppi pitää kokemuksiasi "vääränlaisina"? As-piirteiset eivät pidä keskustelua henkilökohtaisena samalla tavalla kuin neurotyypilliset, jolloin faktojen esittäminen ei ole näiltä mikään hyökkäys henkilöä itseään kohtaan vaan keskustelua.
Tätä olen mieheni kanssa vääntänyt vuosia. Kun minä, asperger, totean keskustelussa jotain faktoja, kokee hän ne heti neuvomisena tai minun mielipiteinäni tms. Vaikka ne on vain faktoja. En itse tunne yhtään aspergeria jotka edes tarkoittaisivat neuvoa muita, usein vaan kertovat asioista joista paljon tietävät. Ja usein se toinen ei osaa tähän suhtautua, kun normi-ihmiset niin tottuneet kaikkien kommunikointien olevan jotain "peliä".
No huh huh kun olet ylimielinen. Ei mikään ihme että teitä pidetään hankalina.
Yleensä kun ne "faktat" ei välttämättä ole mitään absoluuttisia faktoja vaan voi olla "faktoja" riippuen mielipiteistä/tietolähteestä. Ei ne keskustelut ole mitään "peliä" meille täysjärkisille, se vaan tuntuu sinusta siltä kun et tunnista sosiaalisen kanssakäymisen eri vivahteita...
Ja taas tuli väärinymmärrys. En assina tajua miten fakta edes voi olla mielipidekysymys :D jos mainitsen keskustelussa asian korjatakseni väärän väittämän, sanon sen vain jos tiedän sen sataprosenttisen varmasti faktaksi. Jos se osoittautuukin vääräksi pyydän anteeksi. Eikö ole ristiriitaista väittää että keskustelu ei ole sosiaalista peliä, jos siinä kerran on jotain ihmeellisiä vivahteita jotka vaihtelee ilman mitään logiikkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nämä neuvomiset sitten on? Miksi koet että tämä tyyppi pitää kokemuksiasi "vääränlaisina"? As-piirteiset eivät pidä keskustelua henkilökohtaisena samalla tavalla kuin neurotyypilliset, jolloin faktojen esittäminen ei ole näiltä mikään hyökkäys henkilöä itseään kohtaan vaan keskustelua.
Tätä olen mieheni kanssa vääntänyt vuosia. Kun minä, asperger, totean keskustelussa jotain faktoja, kokee hän ne heti neuvomisena tai minun mielipiteinäni tms. Vaikka ne on vain faktoja. En itse tunne yhtään aspergeria jotka edes tarkoittaisivat neuvoa muita, usein vaan kertovat asioista joista paljon tietävät. Ja usein se toinen ei osaa tähän suhtautua, kun normi-ihmiset niin tottuneet kaikkien kommunikointien olevan jotain "peliä".
No huh huh kun olet ylimielinen. Ei mikään ihme että teitä pidetään hankalina.
Yleensä kun ne "faktat" ei välttämättä ole mitään absoluuttisia faktoja vaan voi olla "faktoja" riippuen mielipiteistä/tietolähteestä. Ei ne keskustelut ole mitään "peliä" meille täysjärkisille, se vaan tuntuu sinusta siltä kun et tunnista sosiaalisen kanssakäymisen eri vivahteita...
Siis pyöritteleekö "täysjärkiset" keskusteluissa oikeasti asioita jotka nämä tietävät vääriksi sanomatta mitään? Ihan vaan sen takia että vastapuoli ei loukkaannu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nämä neuvomiset sitten on? Miksi koet että tämä tyyppi pitää kokemuksiasi "vääränlaisina"? As-piirteiset eivät pidä keskustelua henkilökohtaisena samalla tavalla kuin neurotyypilliset, jolloin faktojen esittäminen ei ole näiltä mikään hyökkäys henkilöä itseään kohtaan vaan keskustelua.
Tätä olen mieheni kanssa vääntänyt vuosia. Kun minä, asperger, totean keskustelussa jotain faktoja, kokee hän ne heti neuvomisena tai minun mielipiteinäni tms. Vaikka ne on vain faktoja. En itse tunne yhtään aspergeria jotka edes tarkoittaisivat neuvoa muita, usein vaan kertovat asioista joista paljon tietävät. Ja usein se toinen ei osaa tähän suhtautua, kun normi-ihmiset niin tottuneet kaikkien kommunikointien olevan jotain "peliä".
No huh huh kun olet ylimielinen. Ei mikään ihme että teitä pidetään hankalina.
Yleensä kun ne "faktat" ei välttämättä ole mitään absoluuttisia faktoja vaan voi olla "faktoja" riippuen mielipiteistä/tietolähteestä. Ei ne keskustelut ole mitään "peliä" meille täysjärkisille, se vaan tuntuu sinusta siltä kun et tunnista sosiaalisen kanssakäymisen eri vivahteita...Siis pyöritteleekö "täysjärkiset" keskusteluissa oikeasti asioita jotka nämä tietävät vääriksi sanomatta mitään? Ihan vaan sen takia että vastapuoli ei loukkaannu?
Kyllä. Oitoa porukkaa.
Autistit ja aspergerit usein kokevat ja ajattelevat, että keskustelun tarkoitus on informaation vaihto ja jakaminen. Jos esim sinä kerrot, että sinulla on joku hankaluus, niin autisti olettaa, että kerrot sen siksi, että toivot hänen osallistuvan ongelman ratkaisuun. Siitä tulee se ”neuvominen”.
Autisti ei ymmärrä, että oikeasti valitatkin pelkästä valittamisen ilosta, tai ihmettelet jotain pelkästään huvin vuoksi, tai ylipäänsä puhut vain lämpimiksesi. Autisti ei koskaan itse tekisi niin, koska hänelle puhuminen sinänsä ei tuota iloa, hän puhuu vain vaihtaakseen tietoa ja ratkaistakseen ongelmia. Ja vaikka hän teoriassa tietäisi, että nentit tekevät niin, hän salaa pitää juuri sinua liian fiksuna sellaiseen, ja olettaa, että sinäkin puhut lähinnä asiaa.
Jos sitten on niin, että tiedät asiasta enemmän kuin hän on olettanut, hän olettaa, että sinä sanot niin, kerrot jo kokeilleesi hänen neuvomiaan juttuja ja tarjoat lisää tietoa siitä, miksi ne eivät onnistuneet, jotta tältä pohjalta voidaan miettiä uusia ratkaisutapoja.
Lähiyhteisössäni on yksi asperger, joka on kuitenkin todella älykäs. Ei tee yhtään mieli keskustella hänen kanssaan, sillä pari kertaa, kun olen jotain ihan tavallista hänelle sanonut, hän on vastannut takaisin äärimmäisen töykeästi.
Vierailija kirjoitti:
Lähiyhteisössäni on yksi asperger, joka on kuitenkin todella älykäs. Ei tee yhtään mieli keskustella hänen kanssaan, sillä pari kertaa, kun olen jotain ihan tavallista hänelle sanonut, hän on vastannut takaisin äärimmäisen töykeästi.
Niinpä niin.
Kukaan ei pakota sinua sanailemaan assien kanssa. Ehkä on parempi, että lopetat koko touhun. Assia sinun keskustelusi tuskin kiinnostavat.
Vierailija kirjoitti:
Autistit ja aspergerit usein kokevat ja ajattelevat, että keskustelun tarkoitus on informaation vaihto ja jakaminen. Jos esim sinä kerrot, että sinulla on joku hankaluus, niin autisti olettaa, että kerrot sen siksi, että toivot hänen osallistuvan ongelman ratkaisuun. Siitä tulee se ”neuvominen”.
Autisti ei ymmärrä, että oikeasti valitatkin pelkästä valittamisen ilosta, tai ihmettelet jotain pelkästään huvin vuoksi, tai ylipäänsä puhut vain lämpimiksesi. Autisti ei koskaan itse tekisi niin, koska hänelle puhuminen sinänsä ei tuota iloa, hän puhuu vain vaihtaakseen tietoa ja ratkaistakseen ongelmia. Ja vaikka hän teoriassa tietäisi, että nentit tekevät niin, hän salaa pitää juuri sinua liian fiksuna sellaiseen, ja olettaa, että sinäkin puhut lähinnä asiaa.
Jos sitten on niin, että tiedät asiasta enemmän kuin hän on olettanut, hän olettaa, että sinä sanot niin, kerrot jo kokeilleesi hänen neuvomiaan juttuja ja tarjoat lisää tietoa siitä, miksi ne eivät onnistuneet, jotta tältä pohjalta voidaan miettiä uusia ratkaisutapoja.
Et taida täysin ymmärtää itsekään käyttäytymistäsi, luonnollisesti normi-ihmiset keskustelevat ryhmään kuulumisen vuoksi, eivätkä jostakin satunnaisesta huvista tai muusta omakohtaisesta tunnekokemuksesta, vaikka sellaisen varjolla niin toimitaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistit ja aspergerit usein kokevat ja ajattelevat, että keskustelun tarkoitus on informaation vaihto ja jakaminen. Jos esim sinä kerrot, että sinulla on joku hankaluus, niin autisti olettaa, että kerrot sen siksi, että toivot hänen osallistuvan ongelman ratkaisuun. Siitä tulee se ”neuvominen”.
Autisti ei ymmärrä, että oikeasti valitatkin pelkästä valittamisen ilosta, tai ihmettelet jotain pelkästään huvin vuoksi, tai ylipäänsä puhut vain lämpimiksesi. Autisti ei koskaan itse tekisi niin, koska hänelle puhuminen sinänsä ei tuota iloa, hän puhuu vain vaihtaakseen tietoa ja ratkaistakseen ongelmia. Ja vaikka hän teoriassa tietäisi, että nentit tekevät niin, hän salaa pitää juuri sinua liian fiksuna sellaiseen, ja olettaa, että sinäkin puhut lähinnä asiaa.
Jos sitten on niin, että tiedät asiasta enemmän kuin hän on olettanut, hän olettaa, että sinä sanot niin, kerrot jo kokeilleesi hänen neuvomiaan juttuja ja tarjoat lisää tietoa siitä, miksi ne eivät onnistuneet, jotta tältä pohjalta voidaan miettiä uusia ratkaisutapoja.
Et taida täysin ymmärtää itsekään käyttäytymistäsi, luonnollisesti normi-ihmiset keskustelevat ryhmään kuulumisen vuoksi, eivätkä jostakin satunnaisesta huvista tai muusta omakohtaisesta tunnekokemuksesta, vaikka sellaisen varjolla niin toimitaankin.
Assia ei ryhmät kiinnosta. Onko siinä jokin ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistit ja aspergerit usein kokevat ja ajattelevat, että keskustelun tarkoitus on informaation vaihto ja jakaminen. Jos esim sinä kerrot, että sinulla on joku hankaluus, niin autisti olettaa, että kerrot sen siksi, että toivot hänen osallistuvan ongelman ratkaisuun. Siitä tulee se ”neuvominen”.
Autisti ei ymmärrä, että oikeasti valitatkin pelkästä valittamisen ilosta, tai ihmettelet jotain pelkästään huvin vuoksi, tai ylipäänsä puhut vain lämpimiksesi. Autisti ei koskaan itse tekisi niin, koska hänelle puhuminen sinänsä ei tuota iloa, hän puhuu vain vaihtaakseen tietoa ja ratkaistakseen ongelmia. Ja vaikka hän teoriassa tietäisi, että nentit tekevät niin, hän salaa pitää juuri sinua liian fiksuna sellaiseen, ja olettaa, että sinäkin puhut lähinnä asiaa.
Jos sitten on niin, että tiedät asiasta enemmän kuin hän on olettanut, hän olettaa, että sinä sanot niin, kerrot jo kokeilleesi hänen neuvomiaan juttuja ja tarjoat lisää tietoa siitä, miksi ne eivät onnistuneet, jotta tältä pohjalta voidaan miettiä uusia ratkaisutapoja.
Et taida täysin ymmärtää itsekään käyttäytymistäsi, luonnollisesti normi-ihmiset keskustelevat ryhmään kuulumisen vuoksi, eivätkä jostakin satunnaisesta huvista tai muusta omakohtaisesta tunnekokemuksesta, vaikka sellaisen varjolla niin toimitaankin.
Ryhmään kuulumisen tunnehan on se satunnainen huvi ja tunnekokemus mitä siitä tulee. Mutta miksi haluaisit kuulua ryhmään minkä keskusteluista et saa irti muuta kuin sen... ryhmään kuulumisenko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia nämä neuvomiset sitten on? Miksi koet että tämä tyyppi pitää kokemuksiasi "vääränlaisina"? As-piirteiset eivät pidä keskustelua henkilökohtaisena samalla tavalla kuin neurotyypilliset, jolloin faktojen esittäminen ei ole näiltä mikään hyökkäys henkilöä itseään kohtaan vaan keskustelua.
Tätä olen mieheni kanssa vääntänyt vuosia. Kun minä, asperger, totean keskustelussa jotain faktoja, kokee hän ne heti neuvomisena tai minun mielipiteinäni tms. Vaikka ne on vain faktoja. En itse tunne yhtään aspergeria jotka edes tarkoittaisivat neuvoa muita, usein vaan kertovat asioista joista paljon tietävät. Ja usein se toinen ei osaa tähän suhtautua, kun normi-ihmiset niin tottuneet kaikkien kommunikointien olevan jotain "peliä".
Siinä mielessä keskustelu on peliä, että paljon muullakin on väliä kuin niillä faktoilla. Tunteilla, tunnelmalla, tilanteella, huumorilla, kehonkielellä jne. Semmoinen tekoälymäinen tietokirjakeskustelukumppani tuntuu hiukan jälkeenjääneeltä, vaikka älyssä ei mitään vikaa olekaan.
En uskaltaisi kyllä olla assien kanssa enää missään tekemisissä. Tullut vastaan liian monta tappofantasioilla hekumoivaa ja käytöshäiriöistä tapausta. Varsinkin ne, joilla on lisädiagnoosina tarkkaavaisuushäiriö voivat olla todella arvaamattomia. Ja kuka jaksaa keskusteluja aina jostain samasta kiinnostuksen kohteesta, johon nyt kulloinkin sattuu olemaan pakkomielle?
Mulla on tapana jäädä jumiin johonkin (itseä kiinnostavaan) aiheeseen. Silloin keskustelukumppani voi vaan rohkeasti vaihtaa aihetta ja mielellään niin, ettei nolaa mua siinä sivussa. Just vaikka sanomalla, että "taas sä jankutat tota samaa" tms.