Lue keskustelun säännöt.
Asperger-piirteiset: kuinka teidän kanssanne tulisi keskustella
Pohdiskelija
07.05.2021 |
Hei autismin kirjolla olevat! Minua kiinnostaisi tietää, kuinka te itse näette keskustelutilanteet, ja millainen keskustelu on mielestänne hyvää ja rakentavaa. Tunnen joitakin asperger-piirteisiä ja myös diagnosoituja autismin kirjolla olevia henkilöitä, ja koen toisinaan heidän kanssaan keskustelun jotenkin yksipuoliseksi. En tiedä liittyykö asia enemmän autismin kirjoon vai henkilöiden persoonaan, mutta keskustelu menee usein ikään kuin ”neuvomiseksi” toisen puolelta. Jostain asiasta on luettu ja koettu, ja siksi minun valintani ja ajatukseni näyttäytyvät ”vääränlaisina”. Miten koette, että keskustelun tulisi edetä? Pitäisikö minun vastaavasti esittää omia ajatuksiani, olla kiinnostunut ja myötäillä vai miten hyvä keskustelu etenee? Koenko keskustelutilanteet teidän näkökulmastanne omituisesti?
Kommentit (75)
tuosta neuvomisen ja liiallisen neuvomisen ja opettamisen eroista tuli mieleen, että olen opettanut omalle perheenjäsenelleni, että ennen kuin hän alkaa neuvomaan, opettamaan tai opastamaan toista, niin ottaisi selvää haluaako tai kokeeko tuo henkilö tarvitsevansa neuvontaa ja jos kokee, niin ota selvää mistä asiasta hän kaipaisi neuvoa ja mitkä hänen pohjatietonsa ovat. Ja että hänen tulkintansa siitä tarvitseeko toinen neuvoa vai ei, ei ole fakta, vaan tulkinta ja jos tulkitsee väärin ja alkaa neuvoa, niin tietenkin se toinen loukkaantuu. Näin ei tarvitse luennoida toista pyörryksiin ja saa myös pidettyä toisen mukana keskustelussa. Yksi asia kerrallaan. Yleensä ihmiset kysyvät neuvoa, kun ovat tilanteessa, jossa niitä tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän asiapitoisesta keskustelusta, siis sellaisesta maailman tapahtumien ja ilmiöiden pohdiskelusta. Myös tietojen vaihtaminen eri asioihin liittyen on mukavaa, koska olen tiedonjanoinen ja utelias ihminen. Joillain as-piirteisillä tutuillani on ollut kuitenkin ikävä tapa lähestyä näitä keskusteluja niin, että se vaikuttaa ennemmin yksisuuntaiselta faktojen pakkosyöttämiseltä heidän puoleltaan. Pari huomattavan assimaista tapausta ovat sitten ruvenneet vääntämään ja jankkaamaan asioista, joista heillä ei ole mitään hajua. Yksi as-mies esimerkiksi intti inttämistään sitä, että vapaaehtoisesti lapsettomia naisia ei ole olemassa, koska naisen hormonitoiminnan takia nainen haluaa aina lisääntyä ja vapaaehtoinen lapsettomuus on naisen kohdalla aina itsepetosta.
Tuo, minkä eräs vastaaja mainitsi liittyen siihen, ettei as-henkilöillä ole juuri mitään tabuaiheita, tekee heistä kyllä virkistäviä keskustelukumppaneita silloin, kun heillä on muuten kohtuullisen hyvät keskustelutaidot. Valitettavasti aika moni ei ole kyennyt varsinaiseen keskusteluun vaan lähinnä yksipuoliseen "opettamiseen", omista mielenkiinnon kohteista luennointiin ja aggressiiviseen jankkaamiseen.
Keskustella nimenomaan, eikä vain tuputtaa omaa juttuaan. Joku väsyy odottamaan ja kysyy "mikä sinun on?" ihan kuin minä voisin ratkaista hänen ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Lähiyhteisössäni on yksi asperger, joka on kuitenkin todella älykäs. Ei tee yhtään mieli keskustella hänen kanssaan, sillä pari kertaa, kun olen jotain ihan tavallista hänelle sanonut, hän on vastannut takaisin äärimmäisen töykeästi.
Olen töissä teknillisessä yliopistossa, ja työpaikallani on useitakin henkilöitä, joiden käytöksessä on autistisia piirteitä (diagnooseista en tiedä). Monet työkaverit pitävät näitä henkilöitä hankalina, mutta minä olen aina tullut heidän kanssaan hyvin toimeen. Yksi tärkeimmistä asioista on se, että en loukkaannu, jos tällainen henkilö sanoo minulle jotain töykeästi. Ymmärrän, että se töykeästi sanominen on vain ko. henkilön sosiaalista kyvyttömyyttä ja otan sen ennemmin vastaan vähän huumorilla.
Toinen juttu on se, että en koskaan lähde väittelemään tällaisen henkilön kanssa mistään sellaisesta, joka ei ole työmme kannalta olennaisen tärkeää. Jos tämä henkilö on sitä mieltä, että koronarokotteessa on mukana mikrosiru, en rupea asiasta väittelemään, jos koronarokotukset eivät kuulu mitenkään työhömme.
Kolmas juttu on se, että selitän tarpeelliset asiat tarpeeksi selvästi. Jos pyydän, että ko. henkilö tekee sitä tai tätä, selitän todella selvästi sen, mitä haluan. Jostain syystä moni työkaverini ei tähän pysty, ja valittaa sitten, kun lopputulos ei ollut hänen haluamansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähiyhteisössäni on yksi asperger, joka on kuitenkin todella älykäs. Ei tee yhtään mieli keskustella hänen kanssaan, sillä pari kertaa, kun olen jotain ihan tavallista hänelle sanonut, hän on vastannut takaisin äärimmäisen töykeästi.
Kuitenkin todella älykäs? Mistä syystä ihmiset edelleen kuvittelevat, että asperger tarkoittaa kehitysvammaa tai muuten matalampaa älykkyyttä?
Ehkä siksi, että monen mielessä Asperger rinnastuu autismiin, jonka lisävammana voi olla kehitysvammaisuus.
Ja sitten vielä olevinaan hyvää tarkoittaen halutaan lopettaa koko asperger sanan käyttö ja ympätä kaikki ainoastaan autismi sanan alle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa suhtautuisit heihin ihan niinkuin muihinkin ihmisiin.
Tämä ja vain tämä.
Törkeää tuo mieletön ennakkoasenne ja ennakkoluulot. Ja päälle vielä dignosointi.
Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat, eiväthän muutkaan teiltä itseltänne mitään ihmeitä vaadi.Jos et pysty jonkun kanssa keskustelemaan, niin välttäkää heidän kanssaan keskustelemista.
Eiväthän kaikki halua teidänkään kanssanne keskustella.
Joo, mitäs sitten kun tuo normaali suhtautuminen aiheuttaa sen, että keskustelua ei voida käydä.
Mielestäni ap ihan täysin asiallisesti kysyi neuvoja, ja tämä nyt ei ainakaan auta asiaan yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa suhtautuisit heihin ihan niinkuin muihinkin ihmisiin.
Tämä ja vain tämä.
Törkeää tuo mieletön ennakkoasenne ja ennakkoluulot. Ja päälle vielä dignosointi.
Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat, eiväthän muutkaan teiltä itseltänne mitään ihmeitä vaadi.Jos et pysty jonkun kanssa keskustelemaan, niin välttäkää heidän kanssaan keskustelemista.
Eiväthän kaikki halua teidänkään kanssanne keskustella.
Minä en TODELLAKAAN haluaisi enää tuhlata aikaa yrittämällä keskustella työpaikalla asperger-kollegan kanssa. Mutta on vaan on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskustella vain autistin aloitteesta! Muuten jätä hänet rauhaan.
Mites tää toteutetaan työpaikalla?
Vierailija kirjoitti:
Joo, jättäkää autistit rauhaan, pls!
He eivät kaipaa keskustelujanne.
Todella vapaa-ajalla jätänkin. Ei minuakaan huvita taiteilla joidenkin ihmeellisten autisti-sääntöjen nuoralla. Saavat tosiaankin mun puoleltani olla aivan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, yksi hyvä juttu olisi sanoa se, mitä tarkoittaa, johdonmukaisesti.
Mulla on verrattain hallussa sosiaalinen kartasto jo, mutta pääasiassa siksi, et käytin ~30 vuotta eleiden ja ”sosiaalisen pelin” analysointiin. En ymmärrä yhtään, miksi siihen käytetään aikaa, mutta eipä tarvitsekaan. Säästyy enemmän mulle.
Assit, jotka tunnen, ovat hirveän ylimielisiä, ylpeitä tyhjästä, kovia jakelemaan neuvoja joita ei ole pyydetty, lyhytpinnaisia, lapsellisia, tuputtavat seuraansa ja mielipiteitään ja ohjeitaan loputtomiin. Nää seikat yhdistää jokaista tuntemaani AS-henkilöä. Virallisesti ovat diagnosoituja. Ei voi keskustella vastavuoroisesti heidän kanssaan. Mahdotonta. Kaikki saavat myös raivareita. Sitä kamalemmiksi raivarit käyvät, mitä paremmin AS-henkilön vastapuoli tuntee. Ja raivareita saavat mitättömistä "syistä". Menevät myös usein assiutensa taa piiloon ikään kuin, milloin olis heillä anteeksipyynnön paikka. Kun mokaavat tai kohtaavat vastoinkäymisiä,'on vika aina muissa. Aina. Selittelevät maailman tappiin asti, kuinka muut ovat toimineet väärin tai tehneet vääriä valintoja tai hankintoja tai ajatelleet tai sanoneet väärin. Mä kierrän assit kaukaa, jos vain mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tuosta neuvomisen ja liiallisen neuvomisen ja opettamisen eroista tuli mieleen, että olen opettanut omalle perheenjäsenelleni, että ennen kuin hän alkaa neuvomaan, opettamaan tai opastamaan toista, niin ottaisi selvää haluaako tai kokeeko tuo henkilö tarvitsevansa neuvontaa ja jos kokee, niin ota selvää mistä asiasta hän kaipaisi neuvoa ja mitkä hänen pohjatietonsa ovat. Ja että hänen tulkintansa siitä tarvitseeko toinen neuvoa vai ei, ei ole fakta, vaan tulkinta ja jos tulkitsee väärin ja alkaa neuvoa, niin tietenkin se toinen loukkaantuu. Näin ei tarvitse luennoida toista pyörryksiin ja saa myös pidettyä toisen mukana keskustelussa. Yksi asia kerrallaan. Yleensä ihmiset kysyvät neuvoa, kun ovat tilanteessa, jossa niitä tarvitsevat.
Joo, mutta assi voi neuvoa, ohjeistaa ja puheripuloida, vaikka hänelle sanottaisiin suoraan, ettei hänen neuvojaan juuri nyt kaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Keskustelu itsessään ei ole arvokasta, joten mieti etukäteen mitä haluat sanoa.
- Jos en katso silmiin, niin se ei ole merkki epäkunnioituksesta vaan siitä, että keskityn puheeseesi täysin ja mahdollisesti siitä, että katsekontaktissa on "liikaa informaatiota", se tuntuu lähinnä huutamiselta.
- Jäsentele puhe hyvin, pidä taukoja
- Varaudu töksäytyksiin, oikean asian perille saaminen on tärkeämpää kuin tunteesi (joita aspergerilla ei välttämättä ole asian suhteen).
Komppaan. Riippuu paljon virheen "vaarallisuudesta," onko siihen tarpeen puuttua. Ja se toinenhan on voinut myös vahingossa sanoa asian väärin. Tietää siis kyllä, mutta sekoitti sanat, tms. Sellaista pientä epätäydellisyyttä puhekumppanissa kannattaa oppia sietämään.