Kuinka paljon teet asioita täysikäistyneen lapsesi puolesta?

Aika paljon, mutta johtuen hänen hyvin vakavasta traumasta minkä koki 17 ikäisenä. Hän on nyt 19, ja toivottavasti hän pääsee joskus elämään elämäänsä kunnolla, mutta autan niissä asioissa missä voin.

Esikoinen on 20v poika ja hoitaa kaiken itse. Kolme muuttoakin on ehtinyt tehdä ja järjestänyt asiat. Koronatestit, lääkärikäynnit ym hoitanut ja kertonut jälkikäteen niistä.

Keskimmäinen on nyt 18v pikkuhiljaa opettelee. Ei ole niin reipasluontoinen kuten isoveljensä. Puhelimitsekaan ei ole vielä tarvinuthoitaa asioita, mutta puolesta en aio tehdä mitään.

13 v soittaa meillä itse. Olen alkanut opettamaan omien asioiden hoitamista.

Hoidan kela/työkkäriasiat hänen puolestaan netissä. Muut hoitaa itse.

Enpä tainnut tehdä mitään, lapsi muutti toiselle paikkakunnalle niihin aikoihin. Ihan itse hoiti asunnon hankinnat ym.

Vastaan oman äitini puolesta. Olen 30-vuotias ja hän neuloo minulle yhä vuosittain uudet lapaset ja villasukat. 

Jotakin lasta joutui auttamaan enemmän, toinen taas oli itsenäisempi. Jokaista autettu sen mukaan, mitä ovat tarvinneet apua. Autettu lapsi oli koulussa koulukiusattu ja siitä tuli sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistuneisuushäiriö. Joku voi ajatella, että oli vain kotona makaamassa yhteiskunnan tuella. Mutta sinä aikana sai kognitiivista terapiaa ja pääsi vaikeuksiensa yli ja on nyt toivomassaan ammatissa ja töissä ja vaikeudet on selätetty

Vierailija kirjoitti:

Enpä tainnut tehdä mitään, lapsi muutti toiselle paikkakunnalle niihin aikoihin. Ihan itse hoiti asunnon hankinnat ym.

Sama täällä. Ollut hyvin omatoiminen. Apua on tarjottu mutta siitä huolimatta on halunnut hoitaa itse. On tehnyt kesätyöhakemuksia, hakenut asunnonvaihtoa, hommannut valuutuksen kotiin, hoitanut lääkäriasioita. Olen ylpeä.

Teen aika paljon vaikka tyttärellä on ikää jo vähän enemmän. Hänellä on vaikea ADHD, jota on kyllä hoidettu, mutta samat ongelmat on kuin ennen. On helppo ajatella, että älä tee hänen puolestaan, niin oppii tekemään itse, mutta tämä ei toimi. Hän sitten vain jättää tekemättä vaikka kyseessä olisi kuinka tärkeitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tainnut tehdä mitään, lapsi muutti toiselle paikkakunnalle niihin aikoihin. Ihan itse hoiti asunnon hankinnat ym.

Sama täällä. Ollut hyvin omatoiminen. Apua on tarjottu mutta siitä huolimatta on halunnut hoitaa itse. On tehnyt kesätyöhakemuksia, hakenut asunnonvaihtoa, hommannut valuutuksen kotiin, hoitanut lääkäriasioita. Olen ylpeä.

Minä olen muuttanut 15 vuotiaana kotoa pois ja hoisin kaikki asiani itse. Vanhempani ylpeilivät, kuinka en tarvitse apua. No apua en uskaltanut pyytää, kun hokivat, kuinka ylpeitä ovat, kun osaan itse.

Näin aikuisena olen monesti miettinyt, että sitä apua olisin tarvinnut todella moneen asiaan ja sitä aitoa välittämistä, enkä sitä hokemista, kuinka ylpeitä ovat, kun pärjään yksin

Hoidan laskut ja virastoasiat, pesen pyykit ja käyn kerran viikossa siivoamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tainnut tehdä mitään, lapsi muutti toiselle paikkakunnalle niihin aikoihin. Ihan itse hoiti asunnon hankinnat ym.

Sama täällä. Ollut hyvin omatoiminen. Apua on tarjottu mutta siitä huolimatta on halunnut hoitaa itse. On tehnyt kesätyöhakemuksia, hakenut asunnonvaihtoa, hommannut valuutuksen kotiin, hoitanut lääkäriasioita. Olen ylpeä.

Minä olen muuttanut 15 vuotiaana kotoa pois ja hoisin kaikki asiani itse. Vanhempani ylpeilivät, kuinka en tarvitse apua. No apua en uskaltanut pyytää, kun hokivat, kuinka ylpeitä ovat, kun osaan itse.

Näin aikuisena olen monesti miettinyt, että sitä apua olisin tarvinnut todella moneen asiaan ja sitä aitoa välittämistä, enkä sitä hokemista, kuinka ylpeitä ovat, kun pärjään yksin

Sama täällä. Sain raha-asiani sössittyä ainakin huolella ihan vaan siksi, etten kehdannut kertoa ongelmistani. Tulipahan ainakin opittua kantapään kautta..

Kyllä ihan parittelenkin hänen puolestaan kun hän ei vielä osaa, mutta haluaa silti seurustella.

Suomessa on ihmeellinen tää pärjäämisen kulttuuri... omalleni onen sanonut, että itse saa ja pitää hoitaa, mutta autetaan ja kerrotaan kyllä. Eikä tarvitse itse jäädä pohtimaan ja miettimään, vaan voidaan yhdessä katsoa asioita. Ei täällä tarvitse yksin pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Jotakin lasta joutui auttamaan enemmän, toinen taas oli itsenäisempi. Jokaista autettu sen mukaan, mitä ovat tarvinneet apua. Autettu lapsi oli koulussa koulukiusattu ja siitä tuli sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistuneisuushäiriö. Joku voi ajatella, että oli vain kotona makaamassa yhteiskunnan tuella. Mutta sinä aikana sai kognitiivista terapiaa ja pääsi vaikeuksiensa yli ja on nyt toivomassaan ammatissa ja töissä ja vaikeudet on selätetty

Hienoa että lapsesi on saanut apua ja tukea. Koulukisaaminen jättää todella pahat traumat, jos jää yksin asian kanssa.

Toivottavasti elämä aikuisena kohtelee hellemmin.

Minua vanhemmat eivät tukeneet tai auttaneet, vaan minun piti olla aikuisen saappaissa pienestä pitäen. Koin myös kiusaamista koulussa, josta en kertonut kenellekään. Olinhan jo vastuussa monesta asiasta kotona ja tästäkin selviytymisestä tuli yksi vastuu lisää.

Omat teinini olen ohjannut omatoimisiksi, mutta olen aina käytettävissä jos tarvitsevat neuvoa, apua, tukea jne. Tietävät että asioita saa ja pitää yrittää tehdä itsenäisesti ja jos menee pieleen uusi yritys, pyydetään apua ja neuvoa.

On ihana huomata kuinka ovat itsevarmempia ja itsetuntoisempia kuin olin nuorena.

Asunto- ja autoasiat on hankalia. Ilman tukiverkkoja (vanhemmat, suku) vähävaraisia, pienituloisia ja yksinäisiä (erityisesti miehiä) ei edes huolita muuhun kuin kaupungin vuokra-asuntoon. Siellä sitten ongelmat tuumaa vaan pahentua, joten viimeiseen asti pidän kiinni tästä vanhempien järkkäämästä ja takaamasta asunnosta.

T. M36

Mä olen valmis auttamaan, jos tyttö tarvitsee apua, mutta jo nyt 16-vuotiaana hoitaa aika ison osan asioistaan itsenäisesti. Esim. varaa fysioterapiat ja hierojat itse, hakee itsenäisesti kesätyönsä, hoitaa lukioon liittyvät asiansa pitkälti itsenäisesti.

Lasten teini-iässä he alkoivat harjoitella omien asioiden hoitamista. Joku parturi- tai lääkäriajan varaaminen oli jännää, joten ensin me pidettiin leikkipuheluita, joissa lapsi muka soitti parturiin ja minä vastasin parturina. Jostain kumman syystä toista lapsista huoletti osaako hän toimia oikein eikä saa aikaa. Piti muistuttaa, että kyllä se vastaaja osaa kysyä ja sinä olet maksava asiakas. Jos palvelu ei sinulle kelpaa, voit äänestää jaloillasi ja mennä jatkossa muualle.

Muualle muutettuaan lapsille piti muistuttaa, että jos joku asia mietityttää, niin soita minulle ja kysy. Ekana syksynä puheluja tuli usein, keväällä harvemmin ja sitten on kysytty satunnaisesti jotain, yleensä reseptiä.

Yksi mitä olen lapselleni yrittänyt opettaa on se, että ei aikuisetkaan tiedä kaikkea automaattisesti, ne ottaa selvää. Lapsi on vielä pieni, ei vielä pitkään aikaan tarvitse hoitaa asioita itse, mutta kun yhdessä kuljetaan, niin olen kertonut, jos vaikka olen jossain ekaa kertaa tai en tiedä, miten joku asia toimii mutta otetaan selvää.

Lasta pitää kasvattaa niin, että pärjää itse ja pystyy tekemään tarvittavat asiat, kuitenkaan lasta ei pidä jättää pärjäämään yksin. Me vanhemmat olemme aina tuki ja turva ja autamme kaikilla mahdollisilla tavoilla. Meidän lasten menestys on meidän onni. 

Omille lapsille olemme olleet rakentamassa talot ja taanneet lainat, jotta ovat pääseet hyvään alkuun eikä tarvitse vuokralla kitkuttaa ja säästää asoon. Tunnemme lapsemme ja tiedämme tasan mistä tykkäävät, joten on kiva aina vierailulla yllättää jollain kivalla esim. viimeksi veimme toiselle uudet marimekon petivaatteet ja toinen sai vastaavasti marimekon mieleisiä asitioita täydentämään kokoelmaa. 

Ja tarkennus vielä meillä lapset eivät ole kermap**seitä ja nirppanokkia vaan oikein ahkeria ja hyviä ihmisiä. 

N48