Etätyöt ja palavereissa kamerat kiinni?
Missä on käytöstavat? Ette kai te selin/pussi päässä/seinän takana ole palaverissa, mikäli se järjestettäisiin työpaikalla?
Itse en tee etätöitä, mutta opiskelen ja oppitunnit järjestetään webinaareina. Pidämme kamerat auki, kun opiskelijoita on noin 50.
Tämän vuoksi ihmettelenkin, miksi työpalavereissa pidetään kamerat kiinni? Teamsissa ja Zoomissa on taustakuvia, mikäli ei halua kotiaan esitellä. Miten vuorovaikutus onnistuu, jos on pelkän äänen varassa? Itse koen, että keskustelukumppania ei kiinnosta/ei ole käytöstapoja, mikäli pitää kameraa suljettuna.
Kommentit (60)
No, siinähän koet. Kamera pysyy silti kiinni, ellei muuta ohjeisteta.
Voi sinua ap. Eivät taida suomalaiset organisaatiot muuttaa toimintakulttuuriaan vain siksi, että sinä sitä vauvapalstalla vaadit.
99% osallistujista ei pidä kameraansa auki. Näin oli jo ennen korona-aikaa. Pari johtajaa on vuosien saatossa kameransa pitänyt auki ja yksittäinen normityöntekijä.
Meillä kamerat pidetään kiinni, koska on tarkoitus katsoa jaettavaa näyttöä. Siis sitä dokumenttia, ohjlemakoodia tms, jota jaetaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi sinua ap. Eivät taida suomalaiset organisaatiot muuttaa toimintakulttuuriaan vain siksi, että sinä sitä vauvapalstalla vaadit.
En mä asiaa täältä lähtisi hoitamaan. 🤣 Lähinnä haluaisin mielipiteitä siitä, miksi näin on?
Ei viitti jurrissa laittaa sitä päälle.
Sori, ei just nyt kamera toimi, mutta mukana ollaan.
Kaikki eivät ole valokuidun päässä. Videofiidit tukkivat "kaistan"
Ei minua ainakaan kiinnosta katsella toisten naamoja. Varsinkaan jos palaverissa on jotain esitettävää asiaakin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kamerat pidetään kiinni, koska on tarkoitus katsoa jaettavaa näyttöä. Siis sitä dokumenttia, ohjlemakoodia tms, jota jaetaan.
Kiitos, juuri tällaisia pointteja etsin. Onko teillä kaikki palaverit tällaisia?
Miksi ihmeessä se pärstä on siinä käsiteltävää asiaa tärkeämpi?
Kotona asuu monesti muitakin, joiden tarvitsee päästä liikkumaan omassa kodissaan rauhassa.
En kyllä tee mitään, niillä työkavereiden naamoilla. Yleensä näyttöä jaetaan muutenkin. Sirpan ja Jaanan meikki jäis näkemättä kuitenkin, kun pitää keskittyä asiaan.
Meillä on tapana palaverin alussa pitää kamerat auki ja tervehtiä kaikkia. Sen jälkeen suurin osa sulkee kameran. Tämä siksi, että videokuvan välitys syö niin paljon kaistaa jos on heikomman nettiyhteyden päässä.
Luulisi, että tämä syy kameroiden kiinni pitämiseen olisi jo kaikkien tiedossa.
Etäpalaverit ovat tuplasti kuluttavampia kamera päällä, kun pitää koko ajan tarkkailla omia ilmeitä ja asentoa jne, ja keskittyä siihen miltä kuvassa näyttää. Jos taas kamera on pois, voi koko keskittyminen olla itse asiassa, ja tuijotella vaikka kameran ohi seinään samalla kun keskittyy kuuntelemaan. Kamera sitten päälle vain jos itse kommentoi jotain asiaa, ja se on siinä kokouksessa tapana.
Työskentelen Pohjoismaisessa organisaatiossa - jos palaveri on tanskalaisten, ruotsalaisten tai norjalaisten kanssa, kamerat ovat yleensä koko ajan päällä (rasittavaa), jos taas palaveri suomalaisten kesken, kamerat ovat yleensä kiinni.
Minäkin opiskelen, eikä kukaan pidä kameraa päällä. Luento on pääasia, ei todellakaan kenenkään tuntemattomien naamat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä se pärstä on siinä käsiteltävää asiaa tärkeämpi?
Kotona asuu monesti muitakin, joiden tarvitsee päästä liikkumaan omassa kodissaan rauhassa.
Ainakin Zoomissa, Teamssissa ja Google Meetissä saa itselleen helposti taustakuvan ja silloin ei muille näy koti ja muut siellä olevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä se pärstä on siinä käsiteltävää asiaa tärkeämpi?
Kotona asuu monesti muitakin, joiden tarvitsee päästä liikkumaan omassa kodissaan rauhassa.Ainakin Zoomissa, Teamssissa ja Google Meetissä saa itselleen helposti taustakuvan ja silloin ei muille näy koti ja muut siellä olevat.
Ja entä miksi toisten pärstät ovat sinulle käsiteltävää asiaa tärkeämpiä? Etkö kykene hoitamaan asioita puhelimessakaan, jos et näe naamoja?
Meillä on ohjeistus, että palaverin alussa jokainen näyttää naamansa ja tervehtii muita, muuten kamerat pidetään kiinni. On paljon helpompi keskittyä varsinaiseen asiaan, kun ei tarvitse tuijottaa kymmeniä näytöllä heiluvia päitä.
Päivät ovat muutenkin pelkkää näytön ääressä napottamista. Kun kamera on kiinni pystyn välillä nousemaan ylös, liikkumaan asunnossa vapaasti ja touhuamaan kokouksen lomassa kaikenlaista, kuten viikkaamaan pyykkejä tai tekemään pieniä järjestelyjuttuja.
Voisi kuvitella, että tällainen heikentäisi keskittymistä asiaan. Vaan kun ihminen on biologisesti ohjelmoitu niin, että istuminen on lepoasento ja aivoille viesti siitä, että nyt ei tarvitse olla valppaana, niin yllättäen touhuilu parantaakin ajattelua ja tiedon käsittelyä. Senkin takia on mukava, että organisaatiomme suorastaan suosittelee (etä)kävelykokouksia silloin, kun se on mahdollista. Kroppa ja pää molemmat kiittävät.
Jos on tarkoitus seurustella, niin otetaan sitten reilusti ne kahvikupit eteen, laitetaan kamerat päälle ja keskitytään kuulumistenvaihtoon. Silloin niillä ilmeillä ja eleillä on väliäkin.
Joskus kiinnostaisi nähdä tehokkuusvertailu eri koulukunnista: kumpi on tehokkaampi, se joka seuraa ja valvoo sääntöjä ja kollegoiden tekemisiä, vai se, joka keskittyy asiaan, ja antaa kaikkien touhuta tyylillään, kunhan lopputulos on se, mikä pitää?
No ainakin mulla on sen verran vähän pöytätilaa, että läppärin kansi täytyy pitää kiinni, että se edes mahtuu pöydälle erillisen monitorin, näppäimistön ja hiiren kanssa. Ja en todellakaan aio hankkia erillistä web kameraa vain sen takia, että joku ameeba vetää jalkapallon kokoisen herneen nenääsä av:lla siksi, että en näytä pärstääni palsuissa.
Hävettää kanssa omat kollegat, varmasti ovat oikeita somettajia mutta eivät kehtaa vuoteen naamaansa näyttää ellei vaadi sitä kameraa auki. Iljettäviä.