Lapset vie kaiken energian eikä sitä riitä enää parisuhteelle

Sinä olet oikeassa. Mies ei voi vaatia mitään, ei kukaan jaksaisi tuossa tilanteessa mitään ylimääräistä. Onko mies lapsiakin kohtaan ymmärtämätön ja vaativa, sitten kun tulee teini-ikä, pelottavaa. 

Normaalia lapsiperhe elämää. Voit huomioida ihan pikku asioilla kun käyt kaupassa osta miehelle suklaa patukka ja sujauta työ laukkuun lapun kanssa missä lukee olet rakas.

Voit laittaa tekstiviestinä jonkun kivan rakkausrunon töihin.

Tehdä illalla miehelle vaikka pikaisen niska tai jalkahieronnan, tai ihan vaan antaa pelkän pusun, tää onnistuu lasten ollessa jaloissa pyörimässä..

Vierailija kirjoitti:

Normaalia lapsiperhe elämää. Voit huomioida ihan pikku asioilla kun käyt kaupassa osta miehelle suklaa patukka ja sujauta työ laukkuun lapun kanssa missä lukee olet rakas.

Voit laittaa tekstiviestinä jonkun kivan rakkausrunon töihin.

Tehdä illalla miehelle vaikka pikaisen niska tai jalkahieronnan, tai ihan vaan antaa pelkän pusun, tää onnistuu lasten ollessa jaloissa pyörimässä..

Ei tuollainen takuulla riitä ap. n miehelle. Seksiähän se haluaa.

En syytä sua mistään mutta olisi hyvä saada tilanne paremmin tasapainoon oman jaksamisesi kannalta. Vaikkapa maksettua hoitoapua ja aktiivinen pyrkimys opettaa lapset leikkimään myös keskenään tai yksin. Minkä ikäisiä lapset on?

Vierailija kirjoitti:

Normaalia lapsiperhe elämää. Voit huomioida ihan pikku asioilla kun käyt kaupassa osta miehelle suklaa patukka ja sujauta työ laukkuun lapun kanssa missä lukee olet rakas.

Voit laittaa tekstiviestinä jonkun kivan rakkausrunon töihin.

Tehdä illalla miehelle vaikka pikaisen niska tai jalkahieronnan, tai ihan vaan antaa pelkän pusun, tää onnistuu lasten ollessa jaloissa pyörimässä..

Juu suklaapatukoilla välillä yllätän mieheni tai leipomalla pullaa, mutta mihinkään hierontoihin ei ole energiaa eikä ne meillä onnistu lasten siinä vieressä pyöriessä. Ja se mitä mies vaatii on kahdenkeskinen aika lasten nukahdettua ja se että jaksan silloin osallistua hänen harrastusasioihin ja että jaksan hänen kanssa silloin keskustella kaikesta mahdollisesta politiikasta lähtien (näitä tein ennen lapsia). Ap

Vierailija kirjoitti:

En syytä sua mistään mutta olisi hyvä saada tilanne paremmin tasapainoon oman jaksamisesi kannalta. Vaikkapa maksettua hoitoapua ja aktiivinen pyrkimys opettaa lapset leikkimään myös keskenään tai yksin. Minkä ikäisiä lapset on?

Lapset on 1v 11kk ja 3v 11kk. Ei meillä ole juuri rahaa lastenhoitoapuun, ollaan jkv jouduttu sitä käyttämään jos minulla pakollinen meno mutta ei minun rentoutumisia varten ole sellaiseen rahaa vaikka haluaisikin. Ei olla mitään isopalkkaisia ja asumiskulut on aika suuret. Ap

Miksi hoidat kaiken? Jaa miehellekin vastuuta, mies ja lapset pärjäävät kyllä keskenäänkin, eikä sinun tarvitse olla aina siinä keskiössä.

Aika usein sinunlaiset ihmiset tekevät enemmän kuin olisi tarvis oikeasti. Suorittaminen jää päälle ja ei muista ottaa omaa aikaa, vaan touhottaa vaan tärkeän oloisena ympäriinsä ilman mitään järkeä.

Nyt kauniina viikonloppuna on mieskin varmaan kotona, joten nyt on hyvä aloittaa. Ei kannata uhrautua, vaan antaa toisellekin selkeästi ohjakset käteen ja sanoa, että ohjaa välillä, sinä istut nyt kyydissä. Itsestä se muutos lähtee, ei toisesta.

Meillä on kolme lasta ja tiedän mistä puhun. Olin vuosikausia heidän kanssa kotona ja kun lähdin töihin nuorimmaisen täyttäessä kolme vuotta, niin minun harteilla jatkui silti arkiset puuhat. Aikani tein sitä, tein ja märisin mielessäni, mutta sitten riitti. Vaivihkaa aloin muuttamaan vähän kaikkea ja otin lapset ja miehen mukaan tekemisiin. Mies sai omaa aikaa ja minä sain omaa aikaa, oli perheaikaa ja aikaa olla erilaisilla kokoonpanoilla. Kaikki alkoi toimimaan ja kaikki tykkäsivät. Kun minulla oli mukavaa, oli kaikilla mukavaa, sillä väsynyt äiti ei ollut mukava, mutta rento äiti oli. Arkeen ei tarvitse jäädä kiinni, vaan arjesta voi tehdä perheen näköisen ja toimivan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoidat kaiken? Jaa miehellekin vastuuta, mies ja lapset pärjäävät kyllä keskenäänkin, eikä sinun tarvitse olla aina siinä keskiössä.

Aika usein sinunlaiset ihmiset tekevät enemmän kuin olisi tarvis oikeasti. Suorittaminen jää päälle ja ei muista ottaa omaa aikaa, vaan touhottaa vaan tärkeän oloisena ympäriinsä ilman mitään järkeä.

Nyt kauniina viikonloppuna on mieskin varmaan kotona, joten nyt on hyvä aloittaa. Ei kannata uhrautua, vaan antaa toisellekin selkeästi ohjakset käteen ja sanoa, että ohjaa välillä, sinä istut nyt kyydissä. Itsestä se muutos lähtee, ei toisesta.

Meillä on kolme lasta ja tiedän mistä puhun. Olin vuosikausia heidän kanssa kotona ja kun lähdin töihin nuorimmaisen täyttäessä kolme vuotta, niin minun harteilla jatkui silti arkiset puuhat. Aikani tein sitä, tein ja märisin mielessäni, mutta sitten riitti. Vaivihkaa aloin muuttamaan vähän kaikkea ja otin lapset ja miehen mukaan tekemisiin. Mies sai omaa aikaa ja minä sain omaa aikaa, oli perheaikaa ja aikaa olla erilaisilla kokoonpanoilla. Kaikki alkoi toimimaan ja kaikki tykkäsivät. Kun minulla oli mukavaa, oli kaikilla mukavaa, sillä väsynyt äiti ei ollut mukava, mutta rento äiti oli. Arkeen ei tarvitse jäädä kiinni, vaan arjesta voi tehdä perheen näköisen ja toimivan.

Minä hoidan niin paljon koska mies on paljon pois ja kotonaolevan on vain hoidettava. Mies tekee kahta työtä, myös viikonloppuisin, tulee usein kotiin vasta kun olen antamassa jo iltapalaa lapsille. Itse teen töitä vain arkisin ja työt loppuu ennen neljää joten lapset on vastuullani siksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalia lapsiperhe elämää. Voit huomioida ihan pikku asioilla kun käyt kaupassa osta miehelle suklaa patukka ja sujauta työ laukkuun lapun kanssa missä lukee olet rakas.

Voit laittaa tekstiviestinä jonkun kivan rakkausrunon töihin.

Tehdä illalla miehelle vaikka pikaisen niska tai jalkahieronnan, tai ihan vaan antaa pelkän pusun, tää onnistuu lasten ollessa jaloissa pyörimässä..

Juu suklaapatukoilla välillä yllätän mieheni tai leipomalla pullaa, mutta mihinkään hierontoihin ei ole energiaa eikä ne meillä onnistu lasten siinä vieressä pyöriessä. Ja se mitä mies vaatii on kahdenkeskinen aika lasten nukahdettua ja se että jaksan silloin osallistua hänen harrastusasioihin ja että jaksan hänen kanssa silloin keskustella kaikesta mahdollisesta politiikasta lähtien (näitä tein ennen lapsia). Ap

Et sinä häntä yllätä millään pullilla, vaan sotkuisella keittiöllä. Osta uunivalmiit pullat mielumminbkaupasta ja säästä pullan tekemiseen käytetty aika jutteluun. Sinun pitää vain valita mitä sotaa alat käymään ja mihin haluat panoksesi laittaa. Sinä valitset, ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalia lapsiperhe elämää. Voit huomioida ihan pikku asioilla kun käyt kaupassa osta miehelle suklaa patukka ja sujauta työ laukkuun lapun kanssa missä lukee olet rakas.

Voit laittaa tekstiviestinä jonkun kivan rakkausrunon töihin.

Tehdä illalla miehelle vaikka pikaisen niska tai jalkahieronnan, tai ihan vaan antaa pelkän pusun, tää onnistuu lasten ollessa jaloissa pyörimässä..

Juu suklaapatukoilla välillä yllätän mieheni tai leipomalla pullaa, mutta mihinkään hierontoihin ei ole energiaa eikä ne meillä onnistu lasten siinä vieressä pyöriessä. Ja se mitä mies vaatii on kahdenkeskinen aika lasten nukahdettua ja se että jaksan silloin osallistua hänen harrastusasioihin ja että jaksan hänen kanssa silloin keskustella kaikesta mahdollisesta politiikasta lähtien (näitä tein ennen lapsia). Ap

Et sinä häntä yllätä millään pullilla, vaan sotkuisella keittiöllä. Osta uunivalmiit pullat mielumminbkaupasta ja säästä pullan tekemiseen käytetty aika jutteluun. Sinun pitää vain valita mitä sotaa alat käymään ja mihin haluat panoksesi laittaa. Sinä valitset, ihan itse.

Ei ne pullat minulta aikaa vie vaan lasten kanssa niitä touhutaan viikonloppuisin jos sataa, eikä mies silloin ole edes kotina vaan töissä ja tietenkin siivoan sotkut leipomisen jälkeen. Mies tulee kotiin sen verran myöhään että aikaa juttelulle olisi vain iltaisin. Ap

Piti sitten mennä lisääntymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoidat kaiken? Jaa miehellekin vastuuta, mies ja lapset pärjäävät kyllä keskenäänkin, eikä sinun tarvitse olla aina siinä keskiössä.

Aika usein sinunlaiset ihmiset tekevät enemmän kuin olisi tarvis oikeasti. Suorittaminen jää päälle ja ei muista ottaa omaa aikaa, vaan touhottaa vaan tärkeän oloisena ympäriinsä ilman mitään järkeä.

Nyt kauniina viikonloppuna on mieskin varmaan kotona, joten nyt on hyvä aloittaa. Ei kannata uhrautua, vaan antaa toisellekin selkeästi ohjakset käteen ja sanoa, että ohjaa välillä, sinä istut nyt kyydissä. Itsestä se muutos lähtee, ei toisesta.

Meillä on kolme lasta ja tiedän mistä puhun. Olin vuosikausia heidän kanssa kotona ja kun lähdin töihin nuorimmaisen täyttäessä kolme vuotta, niin minun harteilla jatkui silti arkiset puuhat. Aikani tein sitä, tein ja märisin mielessäni, mutta sitten riitti. Vaivihkaa aloin muuttamaan vähän kaikkea ja otin lapset ja miehen mukaan tekemisiin. Mies sai omaa aikaa ja minä sain omaa aikaa, oli perheaikaa ja aikaa olla erilaisilla kokoonpanoilla. Kaikki alkoi toimimaan ja kaikki tykkäsivät. Kun minulla oli mukavaa, oli kaikilla mukavaa, sillä väsynyt äiti ei ollut mukava, mutta rento äiti oli. Arkeen ei tarvitse jäädä kiinni, vaan arjesta voi tehdä perheen näköisen ja toimivan.

Minä hoidan niin paljon koska mies on paljon pois ja kotonaolevan on vain hoidettava. Mies tekee kahta työtä, myös viikonloppuisin, tulee usein kotiin vasta kun olen antamassa jo iltapalaa lapsille. Itse teen töitä vain arkisin ja työt loppuu ennen neljää joten lapset on vastuullani siksi. Ap

Onko mies halunnut lapsia ylipäätään? Oliko hänellä mitään muuta kuin siittäjän virka lasten saamisen suhteen?

Kuulostaa siltä, että mies elää poikamieselämäå ja sinä kaikkea muuta. Arvokeskustelun paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoidat kaiken? Jaa miehellekin vastuuta, mies ja lapset pärjäävät kyllä keskenäänkin, eikä sinun tarvitse olla aina siinä keskiössä.

Aika usein sinunlaiset ihmiset tekevät enemmän kuin olisi tarvis oikeasti. Suorittaminen jää päälle ja ei muista ottaa omaa aikaa, vaan touhottaa vaan tärkeän oloisena ympäriinsä ilman mitään järkeä.

Nyt kauniina viikonloppuna on mieskin varmaan kotona, joten nyt on hyvä aloittaa. Ei kannata uhrautua, vaan antaa toisellekin selkeästi ohjakset käteen ja sanoa, että ohjaa välillä, sinä istut nyt kyydissä. Itsestä se muutos lähtee, ei toisesta.

Meillä on kolme lasta ja tiedän mistä puhun. Olin vuosikausia heidän kanssa kotona ja kun lähdin töihin nuorimmaisen täyttäessä kolme vuotta, niin minun harteilla jatkui silti arkiset puuhat. Aikani tein sitä, tein ja märisin mielessäni, mutta sitten riitti. Vaivihkaa aloin muuttamaan vähän kaikkea ja otin lapset ja miehen mukaan tekemisiin. Mies sai omaa aikaa ja minä sain omaa aikaa, oli perheaikaa ja aikaa olla erilaisilla kokoonpanoilla. Kaikki alkoi toimimaan ja kaikki tykkäsivät. Kun minulla oli mukavaa, oli kaikilla mukavaa, sillä väsynyt äiti ei ollut mukava, mutta rento äiti oli. Arkeen ei tarvitse jäädä kiinni, vaan arjesta voi tehdä perheen näköisen ja toimivan.

Minä hoidan niin paljon koska mies on paljon pois ja kotonaolevan on vain hoidettava. Mies tekee kahta työtä, myös viikonloppuisin, tulee usein kotiin vasta kun olen antamassa jo iltapalaa lapsille. Itse teen töitä vain arkisin ja työt loppuu ennen neljää joten lapset on vastuullani siksi. Ap

Onko mies halunnut lapsia ylipäätään? Oliko hänellä mitään muuta kuin siittäjän virka lasten saamisen suhteen?

Kuulostaa siltä, että mies elää poikamieselämäå ja sinä kaikkea muuta. Arvokeskustelun paikka.

Tuoltahan se kuulostaa, minun elämä muuttui lasten myötä mutta miehen ei. Hän kyllä halusi lapsia, esikoisen vauva-aikana vielä ymmärsi minua ja osallistui enemmän, kun tulin yhdessä toivotusti raskaaksi uudelleen niin elämä alkoi muuttua tällaiseksi mitä aloitukseen kirjoitin. Ap

Typerä mies kun itsekkäästi noin valittaa. Ei varmasti suostuisi vaihtamaan osia vaimonsa kanssa.

Kannattaisiko tyhjentää aivoja kännykän sijasta seksillä? Kokeilepa joku ilta.

Vakavasti puhuen ihailen mannereurooppalaista kasvatustapaa, jossa lapset ovat tärkeitä mutta jotenkin elävät siinä sivussa viemättä kaikkea huomiota ja energiaa vanhemmiltaan. Siellä osataan ohjata lapsia omiin leikkeihinsä ja puuhiinsa keskenään niin, ettei vanhemman tarvitse olla koko ajan mukana lasten touhuissa, kunhan katselee vähän sivummalta kaiken olevan kunnossa. Lapsilta myös odotetaan hyvää käytöstä niin ettei siihen tarvitse jatkuvasti puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko tyhjentää aivoja kännykän sijasta seksillä? Kokeilepa joku ilta.

Vakavasti puhuen ihailen mannereurooppalaista kasvatustapaa, jossa lapset ovat tärkeitä mutta jotenkin elävät siinä sivussa viemättä kaikkea huomiota ja energiaa vanhemmiltaan. Siellä osataan ohjata lapsia omiin leikkeihinsä ja puuhiinsa keskenään niin, ettei vanhemman tarvitse olla koko ajan mukana lasten touhuissa, kunhan katselee vähän sivummalta kaiken olevan kunnossa. Lapsilta myös odotetaan hyvää käytöstä niin ettei siihen tarvitse jatkuvasti puuttua.

Siellä isovanhemmat ja muut sukulaiset auttaa ja hoitaa lapsia. Ap sanoo että heillä ei kukaan. Eli kohtuuton vertaus. Oletko ikinä itse ollut todella väsynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoidat kaiken? Jaa miehellekin vastuuta, mies ja lapset pärjäävät kyllä keskenäänkin, eikä sinun tarvitse olla aina siinä keskiössä.

Aika usein sinunlaiset ihmiset tekevät enemmän kuin olisi tarvis oikeasti. Suorittaminen jää päälle ja ei muista ottaa omaa aikaa, vaan touhottaa vaan tärkeän oloisena ympäriinsä ilman mitään järkeä.

Nyt kauniina viikonloppuna on mieskin varmaan kotona, joten nyt on hyvä aloittaa. Ei kannata uhrautua, vaan antaa toisellekin selkeästi ohjakset käteen ja sanoa, että ohjaa välillä, sinä istut nyt kyydissä. Itsestä se muutos lähtee, ei toisesta.

Meillä on kolme lasta ja tiedän mistä puhun. Olin vuosikausia heidän kanssa kotona ja kun lähdin töihin nuorimmaisen täyttäessä kolme vuotta, niin minun harteilla jatkui silti arkiset puuhat. Aikani tein sitä, tein ja märisin mielessäni, mutta sitten riitti. Vaivihkaa aloin muuttamaan vähän kaikkea ja otin lapset ja miehen mukaan tekemisiin. Mies sai omaa aikaa ja minä sain omaa aikaa, oli perheaikaa ja aikaa olla erilaisilla kokoonpanoilla. Kaikki alkoi toimimaan ja kaikki tykkäsivät. Kun minulla oli mukavaa, oli kaikilla mukavaa, sillä väsynyt äiti ei ollut mukava, mutta rento äiti oli. Arkeen ei tarvitse jäädä kiinni, vaan arjesta voi tehdä perheen näköisen ja toimivan.

Minä hoidan niin paljon koska mies on paljon pois ja kotonaolevan on vain hoidettava. Mies tekee kahta työtä, myös viikonloppuisin, tulee usein kotiin vasta kun olen antamassa jo iltapalaa lapsille. Itse teen töitä vain arkisin ja työt loppuu ennen neljää joten lapset on vastuullani siksi. Ap

Onko mies halunnut lapsia ylipäätään? Oliko hänellä mitään muuta kuin siittäjän virka lasten saamisen suhteen?

Kuulostaa siltä, että mies elää poikamieselämäå ja sinä kaikkea muuta. Arvokeskustelun paikka.

Tuoltahan se kuulostaa, minun elämä muuttui lasten myötä mutta miehen ei. Hän kyllä halusi lapsia, esikoisen vauva-aikana vielä ymmärsi minua ja osallistui enemmän, kun tulin yhdessä toivotusti raskaaksi uudelleen niin elämä alkoi muuttua tällaiseksi mitä aloitukseen kirjoitin. Ap

Juttelemaan hänen kanssaan, ei meidän, vaan miehen kanssa. Käytte kehityskeskustelun, kirjattte molempien mietteet ja toiveet, alatte toimimaan perheenä ja lopetat valituksen siihen paikkaan. Käytä energiasi mielummin viisaampaan kuin ikuiseen valittamiseen.

Tämän takia kaikki parisuhteet on hiipuneet, kun nainen on alkanut lapsienteolla painostamaan.

M44

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia kaikki parisuhteet on hiipuneet, kun nainen on alkanut lapsienteolla painostamaan.

M44

Kuinka monta lasta sinulla on?

Jää pois töistä