Mitä isänä tekisit, jos lapsesi ilmoittaisi olevan tyttö pojan ruumiissa tai päinvastoin?

En osaa vastata kysymykseesi.

Totean kuitenkin, että jos lapseni on tyttö, hän on tyttö. Ei se, että hän kokee olevansa jotain muuta kuin on, muuta asiaa. Sukupuolia on vain kaksi + joitain, joilla kehitys syystä tai toisesta häiriintynyt, mutta se, miten kukin sukupuolensa kokee, on varmaan jokaisella omanlaisensa.

Linkkaatko jutun tänne? Maksun takana. Kumpi noista on se Hugo?

Heittäisin niskaperseellä kotoa ulos eikä takas olis tulemista.

Olen äiti, mutta mulla oli tämä tilanne muutama vuosi sitten. Tyttö oli saanut niin paljon rummutusta tästä asiasta koulusta, kavereilta ja somesta, että meni pää ihan sekaisin ja tuli noita ajatuksia. Tiesin kyllä että oikeasti ei koe olevansa poika. Oli tilaillut netistä jotain rintojen sidonta -juttuja ja ostanut miesten alushousuja, jotka heitin suoraan roskiin. Ei kestänyt kovinkaan kauaa niin tilanne palautui taas normaaliksi. 

Juttelin asiasta nuorisopsykiatrian hoitajan kanssa ja hän sanoi että nämä tapaukset on räjähtäneet heillä täysin käsiin. Voin vain kuvitella mikä on lopputulos, jos vanhemmat rupeavat puskemaan näitä tyttöjä transhoitoihin, kun vika on jossain aivan muualla.

Ottaisin siltä netin pois muutamaksi kuukaudeksi. Sieltähän nuo ideat tulee.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin siltä netin pois muutamaksi kuukaudeksi. Sieltähän nuo ideat tulee.

'

Tämä. Tämä. Tämä!

Tukisin ja rakastaisin häntä ihan samalla tavalla kuin nytkin.

Katsahtaisin ylös taivaalle ja nyökkäisin hiljaa; "Yuri Vladimirovich Andropov, sinä voitit - KGB:n psykologiset operaatiot kaatavat lännen lopulta"

Hakisin lapselle apua mielenterveyden ongelmiin sillä sitä nuo trans, muunsukupuoli ym. jutut ovat. Sukupuolia on tasan kaksi ja olet jompaakumpaa, se että naiselta leikataan rinnat ja syötetään testosteronia ei tee hänestä miestä eikä miehestä jolle laitetaan rinnat, leikellään alakertaa ja syötetään estrogeenia ole nainen.

Vierailija kirjoitti:

Olen äiti, mutta mulla oli tämä tilanne muutama vuosi sitten. Tyttö oli saanut niin paljon rummutusta tästä asiasta koulusta, kavereilta ja somesta, että meni pää ihan sekaisin ja tuli noita ajatuksia. Tiesin kyllä että oikeasti ei koe olevansa poika. Oli tilaillut netistä jotain rintojen sidonta -juttuja ja ostanut miesten alushousuja, jotka heitin suoraan roskiin. Ei kestänyt kovinkaan kauaa niin tilanne palautui taas normaaliksi. 

Juttelin asiasta nuorisopsykiatrian hoitajan kanssa ja hän sanoi että nämä tapaukset on räjähtäneet heillä täysin käsiin. Voin vain kuvitella mikä on lopputulos, jos vanhemmat rupeavat puskemaan näitä tyttöjä transhoitoihin, kun vika on jossain aivan muualla.

Opettajana yläkoulussa näen tämän saman. Lisäksi se on usein sellainen joukkopsykoosi. Yksi kaveriporukassa äkkää tämmöisen ja hetken päästä kaikki ovat samassa porukassa väärässä ruumiissa. Sitten vaihdellaan nimiä, usein se "milla" on ensin "mikael" ja hetken päästä "rasmus" ja sitten jo haluaakin olla "niko". Sinänsä teinit hakevat itseään, mutta aikuisten pitää lopettaa tuollaisen ruokkiminen. Ei mitään hoitoja, hormoneja yms. alaikäisille. Itseasiassa peruuttamattomiin hoitoihin ikäraja saisi olla enemmän kuin 18. Se on kaikista huolestuttavinta, että suurin osa kärsii mielenterveysongelmista ja on hyvin ahdistuneita. Joidenkin mielestä kaikki johtuu tästä "ongelmasta", mutta minä väitän, että tämä "ongelma" on vain yksi tapa oirehtia ja saada huomiota sekä samaistua tiettyyn alakulttuuriin.

Antaisin hänen olla sellainen kuin on ja kertoisin tämän hänelle. En näe juttua, että minkä ikäinen lapsi oli kyseessä, mutta luulisin että lähempänä täysi-ikäisyyttä sitten näkisi, onko kyseessä vain "vaihe" vai oikeasti transihminen. En siis panikoisi asiasta, jos lapsi olisi vielä kovin nuori.

Yllättävän kielteisiä reaktioita. Eipä ap:n aloituskaan kielenkäytöltään ollut kovin asiallinen.

Tilanne on monella ihan todellinen. Itse olen tuntenut olevani aina väärää sukupuolta. Edelleen 54-vuotiaana sama tilanne. En ole mennyt naimisiin, enkä tehnyt lapsia, kun tuntuu luonnottomalta. Haluatteko lapsillenne samaa?

Miten tyttö voi kokea olevansa poika. Ei hän tiedä, miltä tuntuu olla poika. Hyväksyisi ennemmin, että sellaisiakin tyttöjä kuin hän on, ja se on ihan normaalia.

Toteaisin, että lapsella on kamalan ahdasmielinen ja stereotyyppinen ajatusmaailma.

Sanoisin, että kun täyttää 18 v. , niin saa olla mitä lystää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen äiti, mutta mulla oli tämä tilanne muutama vuosi sitten. Tyttö oli saanut niin paljon rummutusta tästä asiasta koulusta, kavereilta ja somesta, että meni pää ihan sekaisin ja tuli noita ajatuksia. Tiesin kyllä että oikeasti ei koe olevansa poika. Oli tilaillut netistä jotain rintojen sidonta -juttuja ja ostanut miesten alushousuja, jotka heitin suoraan roskiin. Ei kestänyt kovinkaan kauaa niin tilanne palautui taas normaaliksi. 

Juttelin asiasta nuorisopsykiatrian hoitajan kanssa ja hän sanoi että nämä tapaukset on räjähtäneet heillä täysin käsiin. Voin vain kuvitella mikä on lopputulos, jos vanhemmat rupeavat puskemaan näitä tyttöjä transhoitoihin, kun vika on jossain aivan muualla.

Opettajana yläkoulussa näen tämän saman. Lisäksi se on usein sellainen joukkopsykoosi. Yksi kaveriporukassa äkkää tämmöisen ja hetken päästä kaikki ovat samassa porukassa väärässä ruumiissa. Sitten vaihdellaan nimiä, usein se "milla" on ensin "mikael" ja hetken päästä "rasmus" ja sitten jo haluaakin olla "niko". Sinänsä teinit hakevat itseään, mutta aikuisten pitää lopettaa tuollaisen ruokkiminen. Ei mitään hoitoja, hormoneja yms. alaikäisille. Itseasiassa peruuttamattomiin hoitoihin ikäraja saisi olla enemmän kuin 18. Se on kaikista huolestuttavinta, että suurin osa kärsii mielenterveysongelmista ja on hyvin ahdistuneita. Joidenkin mielestä kaikki johtuu tästä "ongelmasta", mutta minä väitän, että tämä "ongelma" on vain yksi tapa oirehtia ja saada huomiota sekä samaistua tiettyyn alakulttuuriin.

Cis-heterona oleminen on erään yläkoululaisen mukaan "sosiaalinen itsemurha".

Ai että toinenkin transsukupuolinen perheessä?

Olisin varmaan huomannut jo pienestä asti jos oikeasti lapsi kokee olevansa eri sukupuolta. Onhan sellaista ollut maailman sivu, joku hormonaalinen epätasapaino. En yhtään epäile etteikö ole oikea tila. Nykyään tosiaan on räjähtänyt käsiin ja tullut muoti-ilmiöksi. Uskon kyllä että lapsesta huomaa jo varhain jos on oikeasti.

Itse olin todellinen malliesimerkki poikatytöstä. Elelin ikävuodet 5-9 aivan kuin pojat, puukko vyöllä puissa kiipeillen. Tukka oli lyhyt ja veljen vanhat vaatteet. Sitten se meni ohi ja ihan tavallinen naisen raameihin mahtuva ihminen minusta tuli.

Minun isäni am.pui itsensä kun olin 14 vuotias..oliko se minun syytäni

Vierailija kirjoitti:

Miten tyttö voi kokea olevansa poika. Ei hän tiedä, miltä tuntuu olla poika. Hyväksyisi ennemmin, että sellaisiakin tyttöjä kuin hän on, ja se on ihan normaalia.

Vaikka itse hyväksyy itsensä, niin ongelma on, että muut kohtelevat sinua sen sukupuolen mukaan, jonka näkevät. Esim. mies yrittää iskeä, kun näkee ulkoisesti naisen.

Anteeksi, ap, meni ohi aiheen. Poistun.