Kyllä elämä oli monessa asiassa helpompaa silloin kun
Kommentit (19)
ja minkä ikäinen olit?
t: saman kokenut
Muutama vuosi on oli hankalaa, kun piti käydä leikkauksissa ja pitkiä aikoja meni sängyssä maaten. Ei se muuten kovin paljon ole vaikuttanut. Arpia en itse juurikaan muista. Ihmiset joskus kyselevät mistä ne on tulleet. Ei mitään painajaisia ole jäänyt.
Saako kysyä, että mitä sulle tapahtui?
Tapahtui onnettomuus ja olin väärässä paikassa väärään aikaan. Sain toisen ja kolmannen asteen palovammoja käsiin ja kasvojen alueelle.
Ymmärrän. Jäin vaan miettimään, että se kolmoishermosärky ei siis ole sitä alkueperää?
Itse olen 25% palanut ja 5%:n invalidi
t: se saman kokenut
En ole saanut mitään invaliditeettia. Voin vain kuvitella sinun tuskasi. En oikeen usko, että se kiputila olisi tullut monen kymmenen vuoden päästä tuon tapahtuman takia. Mutta eihän sitä koskaan varmasti voi tietää.
Juu, lienee aika harvinaista moinen. Onko edes samalla puolen?
Mulla löytyi muuten vanhat vauriot neurologisissa tutkimuksissa. Koskee siis toiselle puolelle, mutta yllättäen kun kuumaärsytettiin, niin saatiin kolmoishermokipua säteilemään myös toiselta puolelta korvaan. Itse en olisi arvannutkaan, että sillä puolella ei olisi täysin parantunut, mutta tiede löysi vanhatkin vauriot ja sai provosoitua kipuja ja sai myös kiinni sellaisen, että tietyllä alueella tunto on paljon normaalia herkempi.
Muistan oikeen hyvin kaikki tapahtumat siltä päivältä. Palovammat olivat toisella puolella kuin se nykyinen kiputila. Sellainen vammahan siitä tosin jäi, että niska ei liiku ihan siten kuin pitäisi.
Sitä kiputila-aluetta vielä mietin. Onko sulta poistettu siltä puolelta hampaita?
Lapsena poistettiin pysyviä hampaita, mutta en muista mistä.
Ok, mut ei siis vasta ainakaan esim. viisureita.
Toivottavasti kivun syy löytyy tai jollei sekään, niin saat ainakin kunnolliset napit. Minusta vaikuttaa, et mun napit on ihan jees.
kanssa yhtä suurta palovammaa, mutta tuska myös lapselle suuri.
Olin lastenkodissa jonkin aikaa vanhempien etsiessä perheelle asuntoa, silloin ei kovin hyvin iso perhe löytänyt vuokralta tai kaupungilta.
Olin lastenkodissa myös uuden vuoden aattona, ja ulkona oli tinan valaus. Seisoimme useampi lapsi siinä nuotion äärellä, vesiämpäri lähellämme johon oli tarkoitus kaataa kuuma tina..sitten yllättäen eräs lapsi kaatoi kuuman tinan kädelleni. Pidin juuri silloin kauhaani ämpärin yläpuolella oman tinan jo kaadettuani kun sain viereisestä kauhasta tinan kädelleni. Vahinko tietysti, miten sattuikaan?
Valtava kipu enkä varmaan tajunut laittaa kättäni vesiämpäriin. Lääkäri tuli paikalle rauhoittavien kanssa jne. Tinaa oli jähmettyneenä koko pikkurillin verran, vähän vieressäkin. Kyllä oli myöhemmin valtava vesipussi kipeässä sormessani.
Sormea käärittiin ja hoidettiin pitkälle alkutalveen. Arvata saattaa kuinka varon tinan valuussa, ei oikeastaan kiinnosta, mutta lasten takia olemme tehneet.
ei auta tavalliset särkylääkket. Olen ottanut välillä jopa Panacodia, jota muuten vältän. Mutta ei auta sekään. Tänään on ollut rauhallisempaa. Tuikkinut muutamaan otteeseen, mutta ihan siedettävästi.
Itse varon lähes hysteerisesti kuumia ruokia jne. Ettei vaan lapset pääse lähelle. Ja kynttilöitä meillä ei polteta koskaan.
mutta oon miettinyt ihan samaa - onkohan se vanhuuden merkki, kun alkaa miettiä vanhoja hyviä aikoja? Itsekin usein mietin, ja juttelen miehelle, että miten silloin oli helpompaa olla nuori, kun me oltiin nuoria. Miten hirvittää millaista on sitten, kun nämä meidän 4v ja 4kk ovat teini-iässä...
Meistä kumpikaan ei edes ole viettänyt mitään järin rauhallista nuoruutta, päinvastoin kaikki typeryydet on tehty mitä vaan pienessä päässä keksiä saattoi. Mutta jotenkin tuntuu, että vaikka itse meno ei ehkä ole hurjistunut, niin teinit ovat itsekeskeistyneet - ja aivan järjettömän huono yhdistelmä on teinin kohellukset ja minä-minä-minä -mentaliteetti sekä itsellä että kaverilla. Meidän nuoruudessa sentään pidettiin huolta kaverista ja saattoi luottaa siihen, että kaveri pitää huolta jos ei itse siihen kykene, mutta ei tämmöistä tunnu nykypäivänä olevan. Tosin, mä ehkäpä näen sitä vähän raadollisempaa osaa nuorisosta työni vuoksi, paitsi nyt hoitovapaalla.
hurjinta näissä mun mietinnöissäni on mun mielestäni se, etten virallisesti ole vielä itsekään tuota nuoreksi määritellyn ikärajaa ylittänyt, ja olenhan mä toki vielä suhteellisen nuori. Nuorisolaissa nuorella tarkoitetaan 0-29 -vuotiaita, itse olen 24-vuotias - eikä monikaan mun ikätovereistani tällaisia mieti. Taidan vanheta ennen aikojani...
alkaa miettiä niitä vanhoja hyviä aikoja?