Nyt meidänkin 3 v on aloittanut päiväkotiuransa!
Olen siellä mukana antamassa pehmyttä laskua niin kauan kuin haluavat minun olevan.
En halua valittaa enkä vinkua henkilökunnalle. Resurssit ovat selvästikin tiukoilla. Osa lapsista itkee, joku sotkee räällään ja joku toinen paskoo housuunsa, vaikka onkin yhtä iso kuin lapseni. Jokaista lasta yritetään huomioida joka päivä ainakin hetken verran ihan suunnitellusti kuin liukuhihnalta. Yritän opettaa lapsestani mahdollisimman omatoimisen päiväkotiympäristössä.
Osaahan pestä ja kuivata kätensä, jos jättää kuivaamatta, niin kohta on rokahtaneet kädet.... Jos ei katso mihin istuu, niin oih. Voi olla toisen lapsen kakkaa pyyhittynä siihen pöntön reunoihin jne.. Opi nämä.
Pieni tyttö hoitaa vauvanukkeaan nätisti koko päivän. Jokunen poikakin hakeutuu omiin leikkeihinsä. He ovat sopeutuneet. Lelut ovat tahmaisia ja rikkinäisiä (se yksi joka leikkii räällään!). Rutiinissa roikutaan kiinni kynsin hampain ja aina on kiire.
Toivottavasti lapseni on iloinen vielä kun hoitopäiviä on takana enemmän. Vielä ei ole itkenyt. On suhtautunut hoidon aloitukseen oikein innostuneesti.
Kommentit (2)
oma lapseni (4 v) totesi toisen pk-päivän jälkeen: mä en malta koskaan lopettaa päiväkodissa käymistä, haluan mennä sinne aina ja aina ja aina...
Ja kotonakin on ihan kivaa kuulemma, mutta ei tarpeeksi kavereita, jotta voisi leikkiä majanrakentamista, kotia, jäätelökioskia jne.
tuntuu, että kaikki on vähän tahmaista, kun pieninkin on tarttunut itse lusikkaan :-)