Äitini takaa sukulaisen lainaa, summasta sovittiin suullisesti. Pankin papereissa olikin aivan eri summa. Äiti allekirjoitti paperit, onko enää mitään tehtävissä?
Sukulaisemme osti asunnon ja tarvitsi lainaa varten lisävakuutta. Äidilläni on omassa asunnossa jonkin verran vapaata vakuutta ja hän suostui takaajaksi. Pankin kanssa oli sovittu lisävakuuden määräksi 50 000 euroa. Sitten papereita allekirjoitettaessa siellä olikin summa 150 000! Äitini ei kehdannut tai ymmärtänyt olla allekirjoittamatta. Hän on jo vanha ihminen ja halusi auttaa sukulaista, mutta ei herraisä tuollaisella summalla. Sehän on kolme kertaa sovittu määrä.
Pankin selitys oli jotenkin niin, että lainan ottajan useampi laina oli laitettu samaan pakettiin ja vakuudet ovat yhteenlasketulle lainasummalle. Lainan ottajan omat vakuudet kattavat 100 000 € ja äitini asunto lopun. Mutta sopimuksen mukaan äitini on kuitenkin periaatteessa vastuussa koko lainan takaisinmaksusta. Tällaista sopimusta hänellä ei ollut tarkoitus tehdä, vaan tarkoitus oli taata lainaa siihen 50 000 asti. Onko nyt enää mitään tehtävissä kun sopimus on tullut allekirjoitettua?
Toivottavasti täällä olisi joku jolla on tietoa asiasta.
Kommentit (109)
Olis pitänyt siinä kohtaa saada suu auki.
Jos ei saa tilalleen ketään toista hommattua, niin se on voi voi.
Jos on oikeustoimikelpoinen eli ei edunvalvonnassa, ei ole mitään tehtävissä. Se pitää saada suu auki silloin, kun sen aika on.
Varmaan jatkoa ajatellen kannattaa hommata edunvalvoja äidillesi.
Mitä ihmettä? Tuossa vaiheessa normaali ihminen olisi kieltäytynyt kokonaan. En usko, että sille voi mitään. Toivottavasti asunto vastaa velkaa ja sukulainen lyhentää lainaa. En tiedä saako takaaja tietoa lainan lyhenemisestä tai lehentämättömyydestä?
Jos laina on jo nostettu niin aika hankalaa se siinä vaiheessa enää on.
Sopimuksen toinen osapuoli on toiminut vilpillisesti.
Ottaisin yhteyttä lakimiehen.
Voit jo alkaa henkisesti valmistautua siihen, että perinnöt on mänt.
Lupaavasti alkanut takaus. Summakin valehdeltu. Eiköhän tuo tiedä vain ongelmia ja voitte sanoa hyvästit äitinne asunnolle. Kannattaa ottaa nopeasti yhteys pankkiin ja selvittää voisiko asian perua tai korjata koskemaan vain alkujaan sovittua summaa.
Vierailija kirjoitti:
Olis pitänyt siinä kohtaa saada suu auki.
Jos ei saa tilalleen ketään toista hommattua, niin se on voi voi.
Kyllä äidillä on edellen tarkoitus taata se summa mikä sovittiin. Tällä hetkellä se myös riittää ko. lainan vakuudeksi. Ilmeisesti pankki on vain ajatellut ottaa ns. kaiken mikä irti lähtee, eli kaiken vapaan vakuuden äidin asunnosta, erikseen siitä sopimatta. Jos kävisi jostain syystä niin, että lainan ottajan omien vakuuksien arvo laskisi, silloin äitini takauksen arvo nousisi tuosta 50 tuhannesta ja se voi nousta periaatteessa aina 150 tuhanteen asti. Tällaista järjestelyä hän ei halunnut eikä ymmärtänyt allekirjoitustilanteessa että niin voi käydä.
Eikö pankeilla tulisi olla kuitenkin vastuu siitä, että sopimus käydään asiakkaan kanssa läpi ymmärrettävästi ennen allekirjoittamista, ja eikö asiakkaan pidä voida luottaa siihen että hänelle tehdään sellainen sopimus josta on etukäteen puhuttu? Voiko pankki oikeasti muuttaa ehtoja yksipuolisesti ja esittää muutoksen asiakkaalle epämääräisesti, ilman seuraamuksia?
ap
Jos sukulaisella on puhtaat jauhot pussissa ja on yhteistyökykyinen niin voisihan asiaa vielä selvitellä ja vedota ikäihmisen väärinkäsitykseen. Mikäli halukkuutta ei ole, niin eiköhän tuo sitten kerro jo aika paljon ja konsultoisin lakimiestä :)
Eikös tämän voi sopia, että tietyn ajan kulluttua äitisi tavallaan irrotetaan tuosta lainasta pois, kun on tarpeeksi maksettu? Näin olen joskus joidenkin kuullut tekevän.
Kyllä tässä haiskahtaa ns. kuzetus. Todennäköisesti tuolla sukulaisella ei ole aikomustakaan selviytyä lainasta. Aikanaan asunto menee pakkomyyntiin, jossa se kenkätään minihintaan pankinjohtajan veljenpojalle, ja äitisi maksaa viulut eli loppuvelan.
"Sitten papereita allekirjoitettaessa siellä olikin summa 150 000! Äitini ei kehdannut tai ymmärtänyt olla allekirjoittamatta" oma moka! Olis nyt edes kysynyt, mikä tää summa on kun ihan muusta oli puhe.
Meillä oli samanlainen juttu, oli sovittu, että äiti takaa 20 000 e, jotta veljenpoika saa talon ostettua. Lopulle lainalle riitti vakuudeksi säästöt ja hankittava talo. Pankissa eteen laitettiin paperi, jossa olisi pitänyt olla takaajana 220 000 eurolle. Äiti kieltäytyi ja ilmoitti, mitä suullisesti on sovittu ja että hän takaa 20 000 e eikä yhtään enempää, tuokaa uusi paperi. Lainaa pankin puolesta hoitava selitti, että tämä on vain muodollisuus, ei tästä koidu muuta kuin sen 20 000 euron verran vastuita ja äiti intti vastaan, että "jos luet sen niin huomaat, että noin se ei ole". Lopulta pankkivirkailija myönsi, että on ehkä tullut väärä takauspohja.
Myös veljenpoika muistutti, että puhe ei ole kuin 20 000 eurosta eikä hän halua paperiin isompaa summaa, mutta pankki oli päättänyt toisin. Heillä oli tiedossa, että äidillä oli 50 ha metsää, se olisi kuulemma ollut varsin hyvä vakuus lainalle.
Uudet paperit tehtiin, 2 vuotta myöhemmin veljenpoika kilpailutti lainat ja äidin takausvastuu poistui.
Vierailija kirjoitti:
Jos sukulaisella on puhtaat jauhot pussissa ja on yhteistyökykyinen niin voisihan asiaa vielä selvitellä ja vedota ikäihmisen väärinkäsitykseen. Mikäli halukkuutta ei ole, niin eiköhän tuo sitten kerro jo aika paljon ja konsultoisin lakimiestä :)
Niin, kumpaanko on sitten parempi vedota, väärinkäsitykseen jota ei oikeastaan edes tapahtunut, vai siihen kusetukseen joka siinä tapahtui.
Parempi olisi pysyä totuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä haiskahtaa ns. kuzetus. Todennäköisesti tuolla sukulaisella ei ole aikomustakaan selviytyä lainasta. Aikanaan asunto menee pakkomyyntiin, jossa se kenkätään minihintaan pankinjohtajan veljenpojalle, ja äitisi maksaa viulut eli loppuvelan.
Ei tässä sukulaisen epärehellisyydestä ole kysymys, vaan pankin. Pankki sen sopimuksen on laatinut ja pankki siitä myöskin hyötyy: heillä on nyt sovittua isommat vakuudet kiinnitettynä tähän lainaan, mikä laskee heidän toimintansa riskiä siltä osin. Ja kenen kantamaa riskiä puolestaan on kasvatettu, jotta pankin riski olisi pienempi? Äitini.
ap
Ei ikinä kannata mennä takaamaan kenenkään lainoja, korkeintaan oman lapsen, jos on itsellä turvallinen tilanne. tuo on se lähtökohta. Sukulaisten ja kaverien lainoja ei taata.
Työskentelen pankissa. Äitisi on pantannut oman asuntonsa.. nordea tekee ainakin niin, että tekevät 90% lainan myyntihinnasta. Sitten tämä 10% mikä lain mukaan tarvitsee olla omaa rahaa, niin tekevät rinnalle toisen luoton johon muu vakuus. Oisko äitisi asunto tässä 10% osuudessa? Siihen kyllä voitu vielä yhdistää varainsiirtovero 2/4% ja jos summa isompi kuin nämä niin mahdollisesti jotain muutakin.
Äidilläsi pitäisi olla summa tiedossa velkakirjassa/panttauksessa mistä vastaa.
Toinen vaihtoehtohan myös että ensisijainen vakuus on se ostettu ja toissijainen äitisi. Ja jos äidilläsi kiinteistö ja siinä 150 000€ panttikirja, niin se koko panttikirja on laitettu vakuudeksi ilman rahararoitusta.
Mutta jos virkailija on äitisi kanssa puhunut tästä 50 000€, niin pankin puheluthan aina nauhoittuu.
Oisko tästä apua?
Jos äitisi on riittävän iäkäs, voi yrittää vedota vanhuudenheikkouteen.