Millaista on olla sairauseläkkeellä?
Esimerkiksi mielenterveyden ongelmien vuoksi? Pystyykö sairauseläkkeellä oleva esim opiskelemaan?
Kommentit (54)
Olen tyytyväinen, että veljeni kykenee normaaliin elämään eli huolehtimaan itse arjestaan eikä tarvitse enää sairaalajaksoja. Hänelle on sanottu, että kolme huonoa yötä on jo vaaran merkki, joten elämä menee terveydestä huolehtimiseen. Olen ylpeä siitä, että veljeni urheilee, pitää kotinsa kunnossa, huolehtii lapsistaan eikä käytä mitään päihteitä. Hän haluaa omalla toiminnallaan olla mahdollisimman vähän yhteiskuntaa kuormittava.
En ymmärrä miten joku voi olla kateellinen hänen kaltaisilleen. Elämä on taloudellisesti köyhää, ei voi suunnitella mihin kouluun hakisi tai vaihtaisiko työpaikkaa tai ostaisiko uuden kodin tai minne matkustaisi jne. Päivät ja viikot ja kuukaudet ja vuodet aina samaa. Tunnen hetkittäin syyllisyyttä siitä, että pystyn itse tekemään kaikkea mitä hän ei. Ei kukaan tahallaan sairastu eikä kukaan halua sairaana olla. Sairauseläkeläisiä on varmasti monenlaisia. Tässä tapauksessa eläkkeellä olo kestää loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa. Olen sairauseläkkeellä juurikin mielenterveysongelmien vuoksi. Kahdeksan vuotta meni ensimmäisestä lääkärikäynnistä ennenkuin sain paperit. Välillä meinasin jo luovuttaa mutta kannatti jaksaa. En ole siis oikeasti mielisairas. Ei kukaan opiskelujani kieltäisi, mutta ei kiinnosta.
Mielenkiintoista. Minkälaisia päiväsi (tai yösi) ovat? Onko eläkkeesi mielestäsi tarpeeksi iso?
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa. Olen sairauseläkkeellä juurikin mielenterveysongelmien vuoksi. Kahdeksan vuotta meni ensimmäisestä lääkärikäynnistä ennenkuin sain paperit. Välillä meinasin jo luovuttaa mutta kannatti jaksaa. En ole siis oikeasti mielisairas. Ei kukaan opiskelujani kieltäisi, mutta ei kiinnosta.
Vain sairaudentunnoton?
Minä olen traumatisoitunut. Mielenterveysdiagnoosini on pääosin lääkärin päähänpinttymiä ja niistä onkin kaikki ropisseet oikeastaan pois. Traumat hankaloittaisi selviämistä työelämässä ja stressinsäätelyni on täysin rikki. Työstä voi siis vain haaveilla, mutta realistinen vaihtoehto se ei ole. Mutta näin arjessa kun on pääosin yksin aina ja elämä on joka päivä samanlaista, niin ihan mukavaahan tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa. Olen sairauseläkkeellä juurikin mielenterveysongelmien vuoksi. Kahdeksan vuotta meni ensimmäisestä lääkärikäynnistä ennenkuin sain paperit. Välillä meinasin jo luovuttaa mutta kannatti jaksaa. En ole siis oikeasti mielisairas. Ei kukaan opiskelujani kieltäisi, mutta ei kiinnosta.
Mielenkiintoista. Minkälaisia päiväsi (tai yösi) ovat? Onko eläkkeesi mielestäsi tarpeeksi iso?
Eläkkeeni on 1300€. Saisi olla isompi mutta kyllä tällä pärjään kun on velaton omistusasunto. Elämäni on ihan tavallista, kuntoilen, luen kirjoja, katselen televisiota jne.
Yksinäistä ja köyhää. Kiusaamista ja epäkunnioittavaa käytöstä tulee joka tuutista.
Kukaan ei ole henkisesti yhtä vahva kuin varhaiseläkkeelle joutunut nuori aikuinen toisten pilkan ja kateellisuuden keskellä!
Ankeaa, tyhjää ja yksinäistä. Herättyäni en tunne mitään syytä nuosta ylös.
Aivan helvettiä. En saanut nukuttua, en jaksanut syödä, ei tukiverkkoja. Käytännössä makasin sängyssä tekemättä mitään ja kykenemättä nukahtamaan, laihduin ja rukoilin kuolemaa. Kerran viikossa kävin psykologilla.
Olen siis masennuksen vuoksi tässä tilanteessa. Mulla ei ole perhettä, ystäviä, rahaa eikä terveyttä. Tunnen epäonnistuneeni elämässä. Ja tulevaisuudessa ei ole mitään mitä odottaa.
Tosi mukavaa on. Olen opiskellut eläkkeellä yhden ylemmän korkeakoulututkinnon ja tehnyt töitäkin sen verran kuin huvittaa. Ja iso on eläke.
Vierailija kirjoitti:
Tosi mukavaa on. Olen opiskellut eläkkeellä yhden ylemmän korkeakoulututkinnon ja tehnyt töitäkin sen verran kuin huvittaa. Ja iso on eläke.
Miksi olet eläkkeellä? Jos kerran olet noin pystyvä?
Vierailija kirjoitti:
Tosi mukavaa on. Olen opiskellut eläkkeellä yhden ylemmän korkeakoulututkinnon ja tehnyt töitäkin sen verran kuin huvittaa. Ja iso on eläke.
Miten ympäristö suhtautuu suhun? Eikö herätä kummastusta, kun kerrot olevasi eläkkeellä?
Takuueläkkeellä köyhää, vaikka puoliso käykin töissä. Teinien elämää täytyy kuitenkin maksaa ja lapsilisiä ei enää tule. Vähän pelottaa saavatko opinnot suoritettua, kun niihinkin uppoaa rahaa. Olen puolison palkan varassa, vaikkei sekään suuri ole. Sinnittelyä kuukaudesta toiseen.
En tiedä miten muut oikeasti suhtautuvat työkyvyttömyyseläkeläisiin, mutta mua hävettää tilanteeni. Olen siis vaikean masennuksen vuoksi eläkkeellä. Tuntuu, että ihmetellään, paheksutaan tai säälitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi mukavaa on. Olen opiskellut eläkkeellä yhden ylemmän korkeakoulututkinnon ja tehnyt töitäkin sen verran kuin huvittaa. Ja iso on eläke.
Miksi olet eläkkeellä? Jos kerran olet noin pystyvä?
Häivy! Voitko lopettaa nämä uteluketjut? Olet henkisesti sairas tai psykologi.
Vierailija kirjoitti:
Takuueläkkeellä köyhää, vaikka puoliso käykin töissä. Teinien elämää täytyy kuitenkin maksaa ja lapsilisiä ei enää tule. Vähän pelottaa saavatko opinnot suoritettua, kun niihinkin uppoaa rahaa. Olen puolison palkan varassa, vaikkei sekään suuri ole. Sinnittelyä kuukaudesta toiseen.
Miksei saisi? Suomessa saa opiskelija opintotukea ja asumistukea sekä valtion lainatakauksen. Minä ainakin pistän oman lapseni ulos 18 vuotiaana. Osoite ainakin muuttuu ja koti. Se on sitten sama jos käy luonani oleilemassa kun opettelee omaa elämäänsä ja itsenäisyyttä. Säästämisen hänen kotiaan varten olen jo aloittanut ja hänellä on rahasto mihin sukulaiset ja kummit on säästäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa. Olen sairauseläkkeellä juurikin mielenterveysongelmien vuoksi. Kahdeksan vuotta meni ensimmäisestä lääkärikäynnistä ennenkuin sain paperit. Välillä meinasin jo luovuttaa mutta kannatti jaksaa. En ole siis oikeasti mielisairas. Ei kukaan opiskelujani kieltäisi, mutta ei kiinnosta.
Mielenkiintoista. Minkälaisia päiväsi (tai yösi) ovat? Onko eläkkeesi mielestäsi tarpeeksi iso?
Eläkkeeni on 1300€. Saisi olla isompi mutta kyllä tällä pärjään kun on velaton omistusasunto. Elämäni on ihan tavallista, kuntoilen, luen kirjoja, katselen televisiota jne.
Minkä verran tuosta jää käteen? Ihan hyvältä summalta tuo kuulostaa.
Mahtavaa. Olen sairauseläkkeellä juurikin mielenterveysongelmien vuoksi. Kahdeksan vuotta meni ensimmäisestä lääkärikäynnistä ennenkuin sain paperit. Välillä meinasin jo luovuttaa mutta kannatti jaksaa. En ole siis oikeasti mielisairas. Ei kukaan opiskelujani kieltäisi, mutta ei kiinnosta.