Millaista on olla sairauseläkkeellä?

2008 mt-eläke.Ketipinor lääkitys.

Mt-ongelmaa ei enää juurikaan ole.

Nyt on mennyt paremmin.

En tajua miten jotkut oikein haluamalla haluaa työkyvyttömyyseläkkeelle. Tai sitten ylpeilee asialla. Itse olen joutunut tähän tilanteeseen lapsuuden hyväksikäytön takia, minkä takia minulla on paha masennus ja "psykoosi piikkejä", eli ajoittaisia hallusinaatioita. Aiemmin oli myös anoreksiamaisia oireita, mutta onneksi syömisen suhteen olen tervehtynyt. Enkä todellakaan haluaisi olla tässä tilanteessa, kadehdin ystäviäni ja miesystävääni jotka pystyvät käymään töissä. Ehkä sitten olen erilainen kuin useimmat samassa tilanteessa olevat, jotka tuntuu vain luovuttavan ja hautautuvan koteihinsa. Itse olen aina pitänyt tarkan rytmin arjessani, nähnyt perhettä ja kavereita säännöllisesti, pitänyt huolta kunnostani yms. Ja olen taas aloitellut opiskelua hitaasti, mutta haluaisin edetä paljon nopeammin kuin terapeuttini ja lääkärini antavat luvan. Enkä ole ikinä suostunut luopumaan haaveesta että joskus pystyisin olemaan normaali, työkykyinen ihminen. 

Häpeän määrä ja voimakkuus tuli yllätyksenä. Eliittikaverit kaikkoavat vikkelästi. Muut tuttavat utelevat, säälivät ja etenkin viisastelevat. Neuvotaan tekemään  kaikkea kivaa ja sitten ihmetellään, jos kerran nähdään istumassa terassilla tai hoitamassa kuntoa juoksulenkillä. "Eipä vaikuttanut sairaalta." (Varmaan terveeltä vaikuttaakin, koska liikkeellä ihmisten ilmoilla ollaan yleensä silloin kun vointi sen sallii.) Kukaan ei enää kunnioita, et edusta muuta kuin sairauttasi, eikä paljon muuta kuulumisia kerrottavana olisikaan.  Koko yhteiskunta viestittää suoraan tai epäsuoraan, että olet pelkkä menoerä, johon ei millään olisi varaa. Eläthän muiden kustannuksella. "Ja voisihan sitä vaikka risuja kerätä, kyllähän kaikille jotain töitä löytyy."  Jopa omaisia ärsyttää "loisimisesi" ja toisaalta monet kadehtivat. Jotkut ihmettelevät miten saat päiväsi kulumaan. Itselleni se ei ole ongelma millään lailla. Joko tarvitsen lepoa kärsiessäni kivuista tai sitten teen ilman stressiä ja ajan kanssa arkiaskareita. Aikaa on, muttei rahaa mennä ja tehdä. Kyky viihdyttää itseään ja nauttiminen ilmaisista asioista, kuten luonnossa liikkumisesta, on ratkaisevaa  hyvinvoinnille. Kadehtia tätä ei kannata. Eikä pelätä, että nykyään enää työkyvyttömyyseläkkeille turhaan "päästään".

Vierailija kirjoitti:

Häpeän määrä ja voimakkuus tuli yllätyksenä. Eliittikaverit kaikkoavat vikkelästi. Muut tuttavat utelevat, säälivät ja etenkin viisastelevat. Neuvotaan tekemään  kaikkea kivaa ja sitten ihmetellään, jos kerran nähdään istumassa terassilla tai hoitamassa kuntoa juoksulenkillä. "Eipä vaikuttanut sairaalta." (Varmaan terveeltä vaikuttaakin, koska liikkeellä ihmisten ilmoilla ollaan yleensä silloin kun vointi sen sallii.) Kukaan ei enää kunnioita, et edusta muuta kuin sairauttasi, eikä paljon muuta kuulumisia kerrottavana olisikaan.  Koko yhteiskunta viestittää suoraan tai epäsuoraan, että olet pelkkä menoerä, johon ei millään olisi varaa. Eläthän muiden kustannuksella. "Ja voisihan sitä vaikka risuja kerätä, kyllähän kaikille jotain töitä löytyy."  Jopa omaisia ärsyttää "loisimisesi" ja toisaalta monet kadehtivat. Jotkut ihmettelevät miten saat päiväsi kulumaan. Itselleni se ei ole ongelma millään lailla. Joko tarvitsen lepoa kärsiessäni kivuista tai sitten teen ilman stressiä ja ajan kanssa arkiaskareita. Aikaa on, muttei rahaa mennä ja tehdä. Kyky viihdyttää itseään ja nauttiminen ilmaisista asioista, kuten luonnossa liikkumisesta, on ratkaisevaa  hyvinvoinnille. Kadehtia tätä ei kannata. Eikä pelätä, että nykyään enää työkyvyttömyyseläkkeille turhaan "päästään".

Naulan kantaan. Tyhjentävä vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi mukavaa on. Olen opiskellut eläkkeellä yhden ylemmän korkeakoulututkinnon ja tehnyt töitäkin sen verran kuin huvittaa. Ja iso on eläke.

Miksi olet eläkkeellä? Jos kerran olet noin pystyvä?

Häivy! Voitko lopettaa nämä uteluketjut? Olet henkisesti sairas tai psykologi.

OK.

Olet mt-ongelmien takia eläkkeellä.

Ja se näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi mukavaa on. Olen opiskellut eläkkeellä yhden ylemmän korkeakoulututkinnon ja tehnyt töitäkin sen verran kuin huvittaa. Ja iso on eläke.

Miksi olet eläkkeellä? Jos kerran olet noin pystyvä?

Miksi sä elät? Mitä ongelmia sulla on perheessäsi? Saatko paskaduunistasi hyvääkin palkkaa?

Kannattaa hakea apua. Selvästi tarvitset sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi mukavaa on. Olen opiskellut eläkkeellä yhden ylemmän korkeakoulututkinnon ja tehnyt töitäkin sen verran kuin huvittaa. Ja iso on eläke.

Miksi olet eläkkeellä? Jos kerran olet noin pystyvä?

Häivy! Voitko lopettaa nämä uteluketjut? Olet henkisesti sairas tai psykologi.

Kuinkas olet noin äreä? Eikö oo ollu tarjolla?

Åreä?

Sairashan tuo on.

tk eläkkeellä on hyvä olla. Ei ole mikään instanssi patistelemassa. Juuri tässä yhden kaverin kanssa suunnitellaan tälle viikolle kalastusreissua. Aikaa on eikä minnekkään kiire. Sairaus rajoittaa kovasti sosiaalisia tilanteita mutta muuten elän elämäni parasta aikaa. Tässä on vielä 30 vuotta vanhuuseläkkeeseen ja rahan tulo on taattu. En vaihtaisi koskaan takaisin työelämään. Eläkekin on sen verran hyvä että pärjään.

Olette kuitenkin saaneet puolisot ja ystäviä?

Suuri henkinrn helpotus!

Olen ollut pois työelämästä 7 v loukkaantumisten ja kovien kipujen takia. 5 v sitten sain 1/2 eläkkeen mikä heikensi todella taloudellista tilannetta kun ei ollut muita tuloja. Hetken olin osa-aikatyössä mutta en jaksanut.

Nyt sain täyden eläkkeen ja tuntuu kuin elämä alkaisi uudestaan! Kuitenkin ikää jo 60+v ja 35v työelämässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa. Olen sairauseläkkeellä juurikin mielenterveysongelmien vuoksi. Kahdeksan vuotta meni ensimmäisestä lääkärikäynnistä ennenkuin sain paperit. Välillä meinasin jo luovuttaa mutta kannatti jaksaa. En ole siis oikeasti mielisairas. Ei kukaan opiskelujani kieltäisi, mutta ei kiinnosta.

Mielenkiintoista. Minkälaisia päiväsi (tai yösi) ovat? Onko eläkkeesi mielestäsi tarpeeksi iso?

Eläkkeeni on 1300€. Saisi olla isompi mutta kyllä tällä pärjään kun on velaton omistusasunto. Elämäni on ihan tavallista, kuntoilen, luen kirjoja, katselen televisiota jne.

Noin suuri työkyvyttömyyseläkkeen saa vain vakuutusyhtiön kautta eli on työtapaturma tai liikenneonnettomuus, jolloin vakuutus korvaa.

Työkyvyttömyyseläke lasketaan palkasta ja työurasta. Ja tuollaiseen 1300€ eläkkeeseen päästään hyvätuloisena ja työuraa kymmeniä vuosia.

Työkyvyttömyyseläke maksetaan sitä edeltäneen palkan mukaan. Korotuksia eläkkeeseen tulee tiettyjen rajapyykkien ylityttyä, esim. 5 vuotta eläkkeellä, 10 vuotta eläkkeellä... Oma eläkkeeni 2100e, josta verojen jälkeen n.1800e. Lisäksi teen vähän töitä. Pärjään ihan mukavasti ja terveys on parantunut eläkkeellä, kun stressi poissa.  Olen vielä suht nuori, alle 40v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa. Olen sairauseläkkeellä juurikin mielenterveysongelmien vuoksi. Kahdeksan vuotta meni ensimmäisestä lääkärikäynnistä ennenkuin sain paperit. Välillä meinasin jo luovuttaa mutta kannatti jaksaa. En ole siis oikeasti mielisairas. Ei kukaan opiskelujani kieltäisi, mutta ei kiinnosta.

Mielenkiintoista. Minkälaisia päiväsi (tai yösi) ovat? Onko eläkkeesi mielestäsi tarpeeksi iso?

Eläkkeeni on 1300€. Saisi olla isompi mutta kyllä tällä pärjään kun on velaton omistusasunto. Elämäni on ihan tavallista, kuntoilen, luen kirjoja, katselen televisiota jne.

Noin suuri työkyvyttömyyseläkkeen saa vain vakuutusyhtiön kautta eli on työtapaturma tai liikenneonnettomuus, jolloin vakuutus korvaa.

Työkyvyttömyyseläke lasketaan palkasta ja työurasta. Ja tuollaiseen 1300€ eläkkeeseen päästään hyvätuloisena ja työuraa kymmeniä vuosia.

Työkyvyttömyyseläke maksetaan sitä edeltäneen palkan mukaan. Korotuksia eläkkeeseen tulee tiettyjen rajapyykkien ylityttyä, esim. 5 vuotta eläkkeellä, 10 vuotta eläkkeellä... Oma eläkkeeni 2100e, josta verojen jälkeen n.1800e. Lisäksi teen vähän töitä. Pärjään ihan mukavasti ja terveys on parantunut eläkkeellä, kun stressi poissa.  Olen vielä suht nuori, alle 40v.

Ei ole noita rajapyykkejä merkitty ainakaan meikäläisen karttaan. Tosin en ole pääni takia eläkkeellä.

Äitini on ollut jo 15 vuotta tai oikestaan oli aikanaan 5 vuotta ja sitten siirtyi vanhuuseläkkeelle.

Hänessä ei ole oikein mitään vikaa. Oli hurjan stressaantunut tai jopa burn outissa eläkkeelle siirtyessä. Kyseessä oli myös tilanne, jossa oli ilmiselvää, että tulee olemaan työtön ennen eläkeikää ja työttömyys 59v. on ihan katastrofi. Saatuaan eläkkeen ja varmistettuaan toimeentulonsa alkoi puuhastella muita asioista. Eläkettä sai tosi hyvin, koska ennen vuoden kestänyttä sairaslomaa ja eläkettä teki paljon töitä. Eläke oli muistaakseni noin 3200 silloin 15 vuotta sitten. On sittemmin noussut. Se oli ihan se 60% siitä viimeisestä palkasta.

Vierailija kirjoitti:

Häpeän määrä ja voimakkuus tuli yllätyksenä. Eliittikaverit kaikkoavat vikkelästi. Muut tuttavat utelevat, säälivät ja etenkin viisastelevat. Neuvotaan tekemään  kaikkea kivaa ja sitten ihmetellään, jos kerran nähdään istumassa terassilla tai hoitamassa kuntoa juoksulenkillä. "Eipä vaikuttanut sairaalta." (Varmaan terveeltä vaikuttaakin, koska liikkeellä ihmisten ilmoilla ollaan yleensä silloin kun vointi sen sallii.) Kukaan ei enää kunnioita, et edusta muuta kuin sairauttasi, eikä paljon muuta kuulumisia kerrottavana olisikaan.  Koko yhteiskunta viestittää suoraan tai epäsuoraan, että olet pelkkä menoerä, johon ei millään olisi varaa. Eläthän muiden kustannuksella. "Ja voisihan sitä vaikka risuja kerätä, kyllähän kaikille jotain töitä löytyy."  Jopa omaisia ärsyttää "loisimisesi" ja toisaalta monet kadehtivat. Jotkut ihmettelevät miten saat päiväsi kulumaan. Itselleni se ei ole ongelma millään lailla. Joko tarvitsen lepoa kärsiessäni kivuista tai sitten teen ilman stressiä ja ajan kanssa arkiaskareita. Aikaa on, muttei rahaa mennä ja tehdä. Kyky viihdyttää itseään ja nauttiminen ilmaisista asioista, kuten luonnossa liikkumisesta, on ratkaisevaa  hyvinvoinnille. Kadehtia tätä ei kannata. Eikä pelätä, että nykyään enää työkyvyttömyyseläkkeille turhaan "päästään".

Oletko huomannut, että ymmärtäväiset ja huomattavan empatiakyvyn omaavat ihmiset kunnioittavat? Se voi näkyä niin, että he eivät esim. sano päin naamaa sairaaksi ja huomioivat sinut tasaarvoisena. Tervehtivät ja juttelevat.

Taitaa mennä niin, että jos ihmisellä on esim. jalka paketissa tai syöpä niin sitä ei huudella päin naamaa. Se hyväksytään tavallaan siksi paremmin koska sen pystyy mielessään helpommin ymmärtämään.