Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin vanhemmille syömään?
Katrr
03.04.2021 |
Onko kumppanin teidän mielestä mentävä toisen vanhemmille syömään tai kyläilemään pääsiäisenä? Minä käyn yleensä ylipäätään yksin perheeni luona jotka asuvat siis kauempana ja puolisoni käy omien vanhempien luona jotka asuvat lähempänä. Nyt kuitenkin puolison vanhemmat ovat pyytäneet syömään ja mietin onko minun mentävä koska kutsu oli tarkoitettu molemmille niinkuin yleensäkin. En aikaisemminkaan ole käynyt siellä kun todella harvoin, olen vaan luonteeltani tälläinen että viihdyn yksin. Ollaan asuttu sekä oltu yhdessä useamman vuoden.
Minulla on muutenkin mt ongelmia joten varsinkin syöminen yhdessä tuntuu todella ylitsepääsemättömältä. Tahdon hitaasti edetä näissä ”pelon” kohtaamisissa ja mennä niihin sitten kun olen valmis. Mietin kuitenkin että onko se todella epäkohteliasta jättää menemättä taas kun he ovat laittaneet erikoista ruokaa (vaikka tosin he tietävät että en syö sellaista). Ollaan reilu parikymppisiä eikä meillä ole lapsia.. jos jätän menemättä niin he kyllä tietävät että olen jäänyt vain kotiin.. olen vain itse istuttanut päähäni ajatuksen että kumppanin pitää olla mukana tapaamisissa jotta olisi hyvä puoliso heidän lapselleen. Ainiin ja mieheni on siis heidän ainut lapsensa... kumppaniani ei haittaa ollenkaan jos siis jättäisin menemättä. Hän ymmärtää todella hyvin, onneksi. :)
Mitä mieltä olette?
Kommentit (11)
Olet kyllä epäkohtelias juntti. Pistä pami huuleen ja mene mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä ap, että lopeta noiden provojen rustaaminen.
Olet tunnettu sellainen tällä palstalla
Kaikista kutsuista voi kieltäytyä sen suurempaa syyllisyyttä kokematta, mutta se mikä monelta puuttuu on taito kieltäytyä kauniisti. Usein sillä selviäisi joutumatta kiemurtelemaan asian takia enempää.
Niinpä, jos haluat olla kohtelias mieskaverisi vanhempia kohtaan, kannattaa laittaa vaikkapa tekstiviesti hänen äidilleen ja jossa kiität kutsusta sekä pahoittelet ettet nyt pääse. Toivotat vielä hyvää pääsiäistä ja se on sitten siinä. Tai jos haluat tehdä suuremman positiivisen vaikutuksen laitat vaikka kimpun pääsiäiskukkia miehesi mukana ja lappu mukaan, että hyvää pääsiäistä.
Sinun ei tarvitse selitellä kenellekään yhtään mitään, mutta olet kyllä huomaavaista sorttia jaksaessasi miettiä myös mieskaverin vanhempia.
Kyllä mä kannustaisin sua menemään, osoitat kunnioitusta heitä ja kutsua kohtaan. Voisitko sopia miehesi kanssa, että olette siellä jonkin tietyn ajan ja sitten pääset huokaisemaan ja onnittelet itseäsi, että pystyitpäs eivätkä purreet. Älä ole moukka vaan yritä nauttia heidän tarjoamasta ateriasta, kuitenkin nähneet vaivaa. Peruskäytöstavat!
Luulin, että autossanne on huonot iskariot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kokonaan, silmäilin vain, mutta olen joskus miettinyt miten toimin jos minulla olisi mies. Itselläni tausta on: olen alkoholistiperheestä, vanhempani erosivat kun täytin 7, isäni oli löytänyt uuden naisen ennen tuota jo, äitini kuoli alkoholismiin kun olin parikymppinen.
Mitäs siinä keskustellaan kun tapaan miehen vanhemmat tai vanhemman ekan kerran? Että tällainen tausta minulla, mites teillä? En oikeasti halua avautua taustastani, haluan vain kiertää kysymykset.
Siksi jättäisin mieluummin menemättä tapaamaan. Jos mies siitä loukkaantuu, niin ei voi mitään. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän koetan miellyttää muita, sillä itseään varten täällä on elettävä. Toki autan ihmisiä jos he tarvitsevat apua, en siis sillä tavalla itsekäs ihminen ole. Olen oikeastaan aika helläsydäminen tietyissä asioissa. Mutta omat rajat on opittava pitämään.
Mitä neuvoja antaisitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset pakkovierailut on syvältä.
Niiden lopputulos on paha mieli kaikille.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kokonaan, silmäilin vain, mutta olen joskus miettinyt miten toimin jos minulla olisi mies. Itselläni tausta on: olen alkoholistiperheestä, vanhempani erosivat kun täytin 7, isäni oli löytänyt uuden naisen ennen tuota jo, äitini kuoli alkoholismiin kun olin parikymppinen.
Mitäs siinä keskustellaan kun tapaan miehen vanhemmat tai vanhemman ekan kerran? Että tällainen tausta minulla, mites teillä? En oikeasti halua avautua taustastani, haluan vain kiertää kysymykset.
Siksi jättäisin mieluummin menemättä tapaamaan. Jos mies siitä loukkaantuu, niin ei voi mitään. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän koetan miellyttää muita, sillä itseään varten täällä on elettävä. Toki autan ihmisiä jos he tarvitsevat apua, en siis sillä tavalla itsekäs ihminen ole. Olen oikeastaan aika helläsydäminen tietyissä asioissa. Mutta omat rajat on opittava pitämään.
Mitä neuvoja antaisitte?
Sinä et ole vastuussa vanhemmistasi. Sinun ei tarvitse hävetä heidän alkoholisimiaan, sinun ei tarvitse puolustaa, salailla tai ahdistua heistä. Et voi asialle mitään, mutta yritä heittää häpeä taaksesi. Itse kärsin häpeästä isäni alkoholismin vuoksi. Mutta kun jotenki onnistuin tajuamaan, että se ei ole minun häpeäni. Pystyin olemaan avoin asian suhteen. Voit todeta asian ja sanoa ettet nyt halua puhua siitä enemmän. Mutta kun on rehellinen tässäkin asiassa ihmisille, niin on paljon helpompaa itselle ja ennen kaikkea huomaa, että saa tukea, hyväksyntää ja vertaistukea. Kun olen alkanut olla avoin isästäni, todella moni on halunnut avata samantapaista taustaansa minulle.
Liity lasinen lapsuus -ryhmään Facebookissa. Saat vertaistukea. Etähalaus sinulle. Et ole vastuussa vanhemmistasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona-aikaan ei vierailla.
Normaaliaikana minä tapaan puolisoni sukulaisia noin kerran vuodessa, max kahdesti. Se on sitten ihan sama, onko kyseessä juhlapyhä tai tavallinen viikonloppu. Sen verran minusta on kuitenkin hyvä lähteä mukaan, koska tiedän sen ilahduttavan puolisoani. Mutta toistaiseksi emme tapaa ketään ennen kuin tarkenee taas syödä ja olla ulkona. Edellisen kerran kävimme viime juhannuksena.
Lässyn lässyn. Välittömästi taas näki että täysi provo.
Lapsellisesti väännetty teksti, vaikka lukisi miten päin.