Miksi etunimeni (yhdysnimi) lyhennetään?

Ihmettelen, miksi kaksiosainen etunimeni lyhennetään jatkuvasti. Tämä alkoi jo lapsena. Äitini kirjoitti kouluun pyynnöstäni ihan lapun opettajalle, että toivon koko nimeäni käytettävän. Mikään ei muuttunut. Totuin asiaan. Kun tulin teini-ikään, halu käyttää koko nimeäni kasvoi. Minulla oli vaikeuksia identiteettini rakentamisessa ja mm. koulukiusaamisen takia mielsin nimeni ikävästi. Koska kokonimeäni ei oltu käytetty koskaan, koin sen "tahrattomana", en nyt parempaa sanaa keksi. Tarkoitan, että siihen ei liittynyt ikäviä mielleyhtymiä. Aloin kirjoittaa allekirjoituksiin koko syntymänimeni väliviivalla. Olen siitä asti esitellyt itseni koko aikuisikäni koko etunimelläni. Kummallista on kuitenkin se, miksi aikuiset ihmiset edelleen lyhentävät nimeni ja käyttävät vain ensimmäistä osaa nimestäni? Otan esimerkiksi nimen "Anna-Kaisa". Heitä on paljon. Montaa sanotaan "Anskuksi", mutta enpä ole kuullut koskaan, että "Anna-Kaisaa" alettaisiin tosta vain kutsua "Annaksi".

Mikä siinä on niin vaikeaa, että käyttäisi ihmisestä hänen koko nimeään, varsinkin, kun hän on esitellyt itsensä koko nimellään? Ihan kuin minun kuuluisi pyydellä anteeksi sitä, että "vaadin" koko nimeäni käytettävän. Se saa minut tuntemaan itseni ylpeäksi, jos korjaan nimenkäyttöäni.

Onko muilla kokemuksia?