Älkää koskaan muuttako rivariin, ihan kauheaa!

Myös huonoja kokemuksia. Ei sopinut meille asumismuodoksi.

Kuulostaa tutulta. Itse asuin juuri noin. Kyllä kaduttaa.

Miksi joku ostaisi osakkeen kunnan vuokrataloista?

Tästä olen itse vuosia ihmisiä varoitellut.. Monet kerrostaloasujat luulevat että rivariin muutto jotenkin tekee asumisesta parempaa, jopa vapaampaa ja omakotimaisempaa.. Huh huh. Kerrostalossa saa yleensä elää omassa rauhassa, mutta rivareissa pesii lähinnä kyyliä, jotka vahtivat jokaista liikettä, ikkunan auki pitoa, mitä ikinä pihallasi teet, se kuuluu naapurille. Ja takuulla on aina se joku jonka mielestä kaikki mitä teet on väärin. Itse en esimerkiksi suoriutunut naapurin mielestä tarpeeksi nopeasti talviaikaan sisälle. Siis tuli sanomaan katsoneensa useamman kerran, miten pidän ulko-ovea liian kauan auki kun köyjäydyn sisään ostoksien ja vauvakopan kanssa.. Käy kuulema kalliiksi koko rivarille sellainen hukkaan heitetty lämpö. 

Kannattaa maksaa rivarista hieman enemmän, niin asukkaatkin on töissäkäyviä.

Teette oikein kun säästätte omakotitaloa varten. Omistusrivarit ne vasta kurjia on, jos sattuu ikävä naapuri. Ei pääse kämpästä eroon millään. Oma kerrostaloasunto uudesta yhtiöstä, arpapeliä sekin. Joku sijoittaja ostaa viereiset kämpät ja vuokraa ne jollekin rakennusfirmalle kimppakämpiksi. Siinä sitä on sitten koko taloyhtiö ihmeissään.

Parempaa asumismuotoa ei ole. Tietysti riippuu missä tuo rivari on.

mies53v

Entä luhtitalo? 

Riippuu muista asukkaista. Meillä yksi kyttäsi ja käskytti muita, mutta muutettuaan rauha palasi taloyhtiöön.

Rivitaloissa on eroja seinissä, äänieristyksissä.

Asun vähän kalliimmassa vuokrarivarissa jossa ei ole noita kunnan asukkeja, niin täällä on kyllä rauhallista ja mukavaa asua. Olen asunut tässä jo kohta 16 vuotta. Pahaa pelkään että jos tästä muuttaisin muualle, niin asumisen taso vain laskisi. Omakotitalo tietysti olisi kaikkein paras, mutta se on kallis paukku ostaa ja ylläpitää, kaikki rempat kustannettava itse, lämmitys, sähköt kalliimpia kuin rivarissa (kaukolämpö), lumityöt, nurmenleikkuut tehtävä itse, toki asennekysymyksiä, omaksi ilokseenhan sen tietysti ok-talossa tekee.

Asuin lapsena/nuorena vanhempien luona omakotitaloissa joten tiedän senkin asumismuodon.

Kerrostalossakin asuttiin ennen ok-taloaikaa, siitä en tykännyt yhtään.

Ollaankohan me oltu jotenkin onnekkaita, kun tässä rivarissa ei ole mitään kuvailemiasi ongelmia? Hyvät naapurit, hyvä äänieristys, kivat pihat jokaisella (kaikilla vielä siistit ja hoidetut). Tosin nää on omistuskämppiä, mutta ei edellisessäkään ollut mitään valittamista, ja siellä oltiin vuokralla odottelemassa omistuskämpän löytymistä halutulta alueelta.

Minäkään en ymmärrä miksi joku haluaa rivitaloon. Siihen on kasattu omakotitalon ja kerrostalon huonot puolet samaan pakettiin.

Naapurit, ei yksityisyyttä.

Taloyhtiö, ei päätösvaltaa.

Pihan hoito.

Olen asunut rivarissa jo 30 vuotta. Mulle on osunut varsin mukavat seinänaapurit sekä muutkin naapurit. Yhtään naapuria ei ole muuttunut asumisensa aikana narkkariksi/sekakäyttäjäksi eikä yksikään sellainen ole ilmeisesti perinyt tästä taloyhtiöstä perheasuntoa, jossa olisi itse halunnut asua.  Kerrostaloon en enää halua ja omakotitao taas olisi mulle liian työläs. Kun olin pari vuotta sitten isossa jalkaleikkauksessa, seinänaapuri ystävällisesti lapioi lumet myös mun pihastani, jotta pääsin kyynärsauvojen kanssa viemään roskat ulos. 

Koiria ei meillä ulkoiluteta piha-alueella eikä pahemmin biletetäkään. Omat lapseni ovat jo aikuisia eikä  mua haittaa, vaikka joskus harvoin (noin kerran viidessä vuodessa) joku vielä kotona asuva nuori taloyhtiössä järjestää bileet. 

Pandemia-aika toi esiin taloyhtiössämme erinomaisen yhteisöllisyyden, kun nuoremmat alkoivat huolehtia mm vanhusten ruokaostoksisat yms avun tarpeesta. Kyttäämisenä voi toki pitää sitäkin, että kun yksin asuvan vanhuksen pihassa ei ollut lumessa lainkaan jalanjälkiä pariin päivään, naapurit vähän huolestuivat. Tunsin tämän vanhuksen tyttären, koska hän on omien lasteni lapsuudenystävä, ja soittamalla tyttärelle selvisi, että vanhus olikin jonkin aikaa tyttärensä luona. Hyvä niin, käytiin sitten vain luomassa lumet vanhuksen pihasta, jotta pääsee hyvin kotiin, kun palaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme asuneet rivarissa noin 16 vuotta, eikä mikään sanomisistasi päde meillä.

Ei meilläkään. Asuttiin ennen pienkerrostalossa ja siellä oli enemmän ap:n kuvailun kaltaista. Rivitalossa meillä on oma rauha, oma suojaisa piha eikä naapureista tietoakaan.

Erillistalo, talonyhtiössä ja palvelut pelaa kun vaan maksaa vastiketta. Olen tyytyväinen.

Rivarissa yhdistyy ne kerrostalon ja okten huonot puolet, moni vaan ei tosiaan tajua sitä ennenkuin kokee sen itse! Vaikka asunto oisi aluksi rauhallinen, niin jos naapuri muuttaa ja saat häirikön viereesi niin siinä samassa on sekin rauha mennyttä. Meilläkin aivan kauheat kokemukset, ei mitään yksityisyyttä ja aivan kauheaa muutenkin:( Muutettiin alle vuodessa pois, tuli selväksi rivitaloasumisen hirveys kerralla!

Vierailija kirjoitti:

Asun vähän kalliimmassa vuokrarivarissa jossa ei ole noita kunnan asukkeja, niin täällä on kyllä rauhallista ja mukavaa asua. Olen asunut tässä jo kohta 16 vuotta. Pahaa pelkään että jos tästä muuttaisin muualle, niin asumisen taso vain laskisi. Omakotitalo tietysti olisi kaikkein paras, mutta se on kallis paukku ostaa ja ylläpitää, kaikki rempat kustannettava itse, lämmitys, sähköt kalliimpia kuin rivarissa (kaukolämpö), lumityöt, nurmenleikkuut tehtävä itse, toki asennekysymyksiä, omaksi ilokseenhan sen tietysti ok-talossa tekee.

Asuin lapsena/nuorena vanhempien luona omakotitaloissa joten tiedän senkin asumismuodon.

Kerrostalossakin asuttiin ennen ok-taloaikaa, siitä en tykännyt yhtään.

Minun kokemuksen mukaan juuri ne kyylät ja nalkuttajat ovat näitä joilla omistusasunnot. Siksihän he kokevatkin omistavansa koko rivarin. Ei ole kyllä ikinä yksikään vuokralla asuva tullut nalkuttamaan ja vahtaamaan.

Oikein mukavat naapurit, hommat sujuu nipottamatta hyvässä yhteishengessä. Seinien läpi ei kuulu naapurista mitään.

Tärä ennen asuttiin yli 20 vuott omakotitalossa. Kadun pätkällä asui roisessa päässä pari kahjoporukkaa ( psykologi pariskunta ja kirkko-/kunnan valtuuston jäsen pankinjohtaja miehensä kanssa). He tappelivat keskenään ja kaikkien naapureiden kanssa jatkuvasti, käräjäsali tuli tutuksi meille muillekin todisyajien roolissa.

Että ei se aina ole helppoa omakotialueellakaan.

Oon asunu rivarissa 4 vuotta maalla ja oikein mukava asua. Naapurista ei kuulu koskaan ääniä, kukaan ei kyttää ym. Se riippuu täysin missä asuu :)