Älkää koskaan muuttako rivariin, ihan kauheaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaankohan me oltu jotenkin onnekkaita, kun tässä rivarissa ei ole mitään kuvailemiasi ongelmia? Hyvät naapurit, hyvä äänieristys, kivat pihat jokaisella (kaikilla vielä siistit ja hoidetut). Tosin nää on omistuskämppiä, mutta ei edellisessäkään ollut mitään valittamista, ja siellä oltiin vuokralla odottelemassa omistuskämpän löytymistä halutulta alueelta.

AP asuu jossain halvassa kunnan vuokrataloissa, kun naapurit bilettävät pihalla, ovat narkkeja, tupakansavu haittaa ja mitä siellä nyt olikaan. Me asutaan omistusasunnossa, naapurin lapset kiljuu pihalla, mutta yhtä hyvin ääni se kuuluisi omakotitaloalueellakin, ei ole narkkeja vaan työssäkäyviä, eri ikäisiä perheitä tai eläkeläisiä naapureina. Pihatyöt tekee kiinteistönhuolto ja kaikki muu perustuu vapaaehtoisuuteen. Äänieristykssä ei ole moittimista, joskus kuuluu jotain vaimeasti. Talot on rakennettu niin, että ikkunasta näkyy keskipiha, ei toisten omia pihoja tai naapuriin sisälle.

AP:n ongelma ei ole rivitalo sinänsä, vaan epämiellyttävät naapurit, jollaiset bilettävät ja tupakoivat myös kerrostaloissa.

Tuossa on myös tärkeänä pointtina tuo suunnittelupuoli. Olen satavarma, että kyyläys helpottuu, jos toisten pihoille tai koteihin näkyy toisen asunnosta. Talot pitäisi suunnitella siten, että jokaisella on aidosti oma rauha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaankohan me oltu jotenkin onnekkaita, kun tässä rivarissa ei ole mitään kuvailemiasi ongelmia? Hyvät naapurit, hyvä äänieristys, kivat pihat jokaisella (kaikilla vielä siistit ja hoidetut). Tosin nää on omistuskämppiä, mutta ei edellisessäkään ollut mitään valittamista, ja siellä oltiin vuokralla odottelemassa omistuskämpän löytymistä halutulta alueelta.

AP asuu jossain halvassa kunnan vuokrataloissa, kun naapurit bilettävät pihalla, ovat narkkeja, tupakansavu haittaa ja mitä siellä nyt olikaan. Me asutaan omistusasunnossa, naapurin lapset kiljuu pihalla, mutta yhtä hyvin ääni se kuuluisi omakotitaloalueellakin, ei ole narkkeja vaan työssäkäyviä, eri ikäisiä perheitä tai eläkeläisiä naapureina. Pihatyöt tekee kiinteistönhuolto ja kaikki muu perustuu vapaaehtoisuuteen. Äänieristykssä ei ole moittimista, joskus kuuluu jotain vaimeasti. Talot on rakennettu niin, että ikkunasta näkyy keskipiha, ei toisten omia pihoja tai naapuriin sisälle.

AP:n ongelma ei ole rivitalo sinänsä, vaan epämiellyttävät naapurit, jollaiset bilettävät ja tupakoivat myös kerrostaloissa.

Tuossa on myös tärkeänä pointtina tuo suunnittelupuoli. Olen satavarma, että kyyläys helpottuu, jos toisten pihoille tai koteihin näkyy toisen asunnosta. Talot pitäisi suunnitella siten, että jokaisella on aidosti oma rauha.

Siis suora näköyhteys mahdollistaa kyyläyksen. Jos pihat ja asunnot olisivat suojaisampia ja väliseinissä parempi eristys, niin kyylääminen ei olisi niin paha ongelma.

Meillä pahin kyttääjä asui edellisessä kerrostalossa. Seurasi kaikkien menot ja tulot. Kerran mm. mainitsi nähneensä mut kolmesti päivän aikana ja joka kerran oli eri vaatteet. Olin aika hämmentynyt.

Sama tyyppi yksin käytti varmaan puolet taloyhtiön pesutupavuoroista. Käytiin siellä harvoin, lähinnä kun oli jotain niin isoa, ettei mahtunut omaan koneeseen. Tän naapurin nimi oli aina listassa tai pyykit tulossa/menossa kuivaushuoneeseen.

Meidän asunto oli hissin vieressä. Joka kerta kun joku käytti hissiä, ääni kuului meille.

Rivarissa meillä ei asu ketään makkarin seinän takana. Lastenhuoneen seinän läpi kuuluu joskus jotain, mutta lapset ovat sikeäunisia, ei häiritse heitä. Talossa ja naapuritalossa asuu enimmäkseen vanhuksia. Hiljaisia ja rauhallisia ovat kaikki.

Omakotitalossa saa rauhassa pitää lintulautaakin. Voi helkkari minkä huudon aikoinaan sain, kun uskalsin laittaa lintulaudan "oman" pihani puuhun. Tehtiin kyllä saman tien selväksi, että ei kenelläkään ole omia pihoja tai omia koteja vaan ihan vain omistetaan osakkeita.

Meidän yhtiössämme oli T-mallinen tie, jossa minun kämppäni oli toisessa tien päädyssä viimeisenä. Ajoin välillä auton sinne portille, kun kannoin painavia kauppakasseja sisään. Auto saattoi olla siinä hetkisen, kun pistin saman tien pakasteet ja muut tarvikkeet paikoilleen, ennen kuin vein auton takaisin ajotien varteen tai autokatokseen. Eihän se siinä kenenkään tiellä ollut, minä kun asuin viimeisenä. 

Talonyhtiön pj. tuli kuin syötävä karjumaan minulle, että auto pitää siirtää pois pihatieltä, se on pelastustie (siis se umpikuja). Sanoin hänelle siinä kohtaa, että mitenkäs siellä sinun tiesi päässä sitten on se teidän mukuloiden tramppa keskellä tien päätyä ihan kiinteästi ympäri vuoden. Hän siis asui T:n yläpalkin toisessa päässä.

Vieläkin sapettaa koko äijä. Oli sillä elopainoakin niin paljon, että varmaan on korona vienyt, enkä todellakaan kaipaamaan jää. Alkoi määkiä taas siinä kohtaa, kun aloin seurustella ja kumppani muutti asuntooni. Ilmoitimme tietenkin heti isännöitsijälle ja maksoimme vesilaskun hänestäkin. Hän ei koskaan jättänyt autoaan hankalaan paikkaan vaan autotien varteen tai minun paikalleni autokatokseen. Mutta juu, kyllä oli kyylätty, keitä liikkuu ja mihin asuntoon mennään. Mitä hittoa se olisi sille äijälle kuului, vaikka olisi ollut eri mies joka ilta?

Nyt onneksi siis omakotitalossa. Ihana rauha.

Kerros ja rivitaloissa asuvat ovat ihmiskunnan pohjasakkaa.

Ihmisillä on outo kuvitelma, että rivari on parempi kuin kerrostalo. Ei ole, ihan samaa peetä se on asua. Ja itse asiassa paljon pahempaa, jos huono tuuri käy.

Esim kerrostalossa, voit helpommin todistaa jos joku häiriköi. Siis muiden naapurien kanssa yhdessä. Samoin jos sinusta tehdään aiheeton valitus on todistaminen sen aiheettomuudesta helpompaa.

Jos taas rivarissa saat seinänaapuriksi m*lkvistin niin lirissä olet. Olemattomia bileitä on keksitty esim siskollani olleen muka, kun asui yksin. Itselläni ei isännöitsijä puuttunut naapurin bileisiin, kun olin ainoa joka valittu.

Ja ne talkoot ja pihanhoidon kyttäykset. Onneksi nuorena tuli jo selväksi sen asumismuodon kauheus, nyt oma tupa oma lupa. Rivitaloon muutan vasta kuurona, muuten minua ei saa ikinä enää kokeilemaan moista. Oli jotain niin järkyttävää, ettei kiitos ikinä enää!

Olen asunut rivarissa nyt 5 vuotta eikä mitään valittamista. Naapurit kaikki rauhallisia, työssäkäyviä keskiluokkaisia ihmisiä. Neliöitä jokaisessa asunnossa yli 110 m2 ja hintaa osakkeilla lähemmäs 450 000 €. Ei ole narkkareita eikä muitakaan ongelmahenkilöitä mailla halmeilla. En tiedä, mistä mahtaa johtua...

Meillä ihan erilaiset kokemukset. Hyvin tehty rivari, naapurista ei kuulunut pihaustakaan vaikka oli lapsiperhe ja taatusti välillä meteliä. Kalliimpi alue ja omistusasunto, ei tietoakaan narkeista. Koiranomistajat korjasi aina jätökset. Autot oli katoksessa, ei meidän ikkunan alla tietenkään. Naapurit mukavia, sai rauhaa tai seuraa sen mukaan miten halusi. Muutimme lopulta ok-taloon kun halusimme lisää tilaa. Rivarin arvo oli noussut kivasti ja myimme sen ekassa näytössä.

Rivarissa olet täysin sen armoilla, että mikä on suunnittelu. Mikä eristeet (kyllä mm askeläänet kantaa kivasti, kun talon pohja usein sama) ja niiden tila. Ja jos nuo ovat kunnossa, olet täysin sen armoilla, että mitkä naapurit..

Vaikka muuttaessa oisi rauhallista, niin jos naapuri vaihtuu ja tulee ongelmia esim seinänaapurin kanssa niin.. Huh, rivarissa vuokralla asuessani ja laajoja ongelmia kohdanneen en ikinä uskaltaisi ostaa rivitalo-osaketta!

Kuka hullu ottaa sen riskin, riittää että naapuri kämppä myydään/vuokrataan tyypille jonka kanssa et tule toimeen? Siinähän olet, jos seinän takana tehdään tahallaan tai tahtomattaan elämästäsi vaikeaa:(

Naapurit voivat helposti tehdä rivitalossa elämästä jotakin aivan kauheaa. Vuokralla ollessa, jos ei ole varaa ostaa omaa niin pääsee sentään helposti pakoon. Omistusrivitalossa taas ei. Omakotitalo on tämän vuoksi ainoa asumismuoto, johon suostun itse sijoittamaan.

Kaikkien laiskureiden asuinpaikka on kerrostalo.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien laiskureiden asuinpaikka on kerrostalo.

Oletko mahdollisesti niitä kyttääjiä, joiden vuoksi monella on kauhukertomuksia rivitalo asumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien laiskureiden asuinpaikka on kerrostalo.

Minä olen tuollainen laiskuri. Muutin rivarista kerrostaloon kyllästyttyäni tekemään muiden puolesta nurmikonleikkuut ja lumityöt.

Talo oli täynnä vanhoja naisia, jotka kehtasivat vielä kettuilla työni jäljestä.

Tappelivat keskenään kylläkin kenen vuoro on vetää lippu salkoon liputuspäivinä.

Rivarissa yhdistyvät täydellisesti omakotitalon ja kerrostalon HUONOT puolet. Jos joku meinaa sanoa, että onhan siinä se oma piha, niin mikä oma piha muka? Pieni pläntti, jossa naapurit vierekkäin kuin karsinoissa, ei mitään yksityisyyttä. Kaikki puhe yms kuuluu, aivan hirveä yhdistelmä. Ja tosiaan, rivitaloissa naapurit tuppaavat olemaan usein kyttääjiä. Yksikin huono naapuri riittää pilaamaan koko ilmapiirin:(

Rivariasuminen tuntuu tosiaan olevan aika arpapeliä niin kuin täällä moni on maininnutkin.

Äitini asuu rivitalossa, jossa yhdessä vaiheessa asui seinänaapurina pariskunta, jonka nainen jossain vaiheessa jotenkin naksahti päästään. Aloitti järjettömän kyyläyksen, raportoi päästä keksimiään ja liioittelemiaan asioita isännöitsijälle ja talonyhtiön pj:lle, jonka kanssa oli hyvää pataa ja pj uskoi kaiken. Nainen tykkäsi etenkin kyylätä äitini miesystäviä kun äitini eron jälkeen aloitti deittailun. Haukkui muun muassa harvan pensasaidan takaa pihansa puolelta äitiäni h*oraksi ja huusi miehelle että "Et kuule ole ensimmäinen mies joka "Tiinalla" on ollut!" Kun veljeni muutti pois kotoa, oli tehnyt valituksen isännöitsijälle että äitini säilyttää huonekaluja yhteisellä kävelytiellä (josta kuljettiin vain äitini ja ko naapurin asuntoon). Juu, kyllä, sängyn jalka taisi tosiaan vartin olla hiekkatien puolella kun peruuttelimme pakun oven eteen... No, onneks nää hullut jossain vaiheessa muutti pois.

On näitä sekopäitä kyllä tullut mulla vastaan kaikissa asuinmuodoissa. Omakotitalossa asuessa mm. naapuri soitti kaupungin tuholaistorjunnan paikalle kun kuulemma kasvatimme rottia pihan nurkassa (tosiasiassa oli lehdet haravoitu pihan nurkkaan) ja nykyisessä kerrostaloasunnossa mm. kuulemma kopistelemme parvekkeella matoista koirankarvoja pihalle.. Koiramme tosin on sellaista rotua, ettei siitä lähde karvoja ja tässä talossa asuu monia muitakin samanvärisiä koiria..

Vierailija kirjoitti:

Kerros ja rivitaloissa asuvat ovat ihmiskunnan pohjasakkaa.

Mutta heitäkin alempana ovat ne ihmiset, jotka eivät osaa yhdyssanojen oikeinkirjoitussääntöjä.

Ei se ole hankalaa, mutta joskus saattaa joutua tekemään radikaaleja ratkaisuja jos tilanne menee hyvin huonoksi. Yksi kiusankappale maalitettiin avovaimon kanssa niin, että se itki pihalla että onneksi on niin vähän lainaa jäljellä, hän muuttaa pois.

Testaan voinko edes vastata kun kaikki kommenttini odottavat muka hyväksyntää :D

Rivariyhteisöt ovat aika rankkoja, jos ei natsaa. Riippuu tietysti talostakin, omistusasunnot siedettäviä, mutta aina joukkoon osuu mätä muna, jota ei saada häädettyä.

Meillä mahtavat naapurit. Ei kyttäystä. Tarvittaessa autetaan toisia mutta annetaan pääosin olla rauhassa. Bilettääkkin saa kun kuulolaitteet ottavat iltaisin pois. Taitavat valvoa pitempään vanhukset välillä kuin me työssäkäyvät😆

Pahin on jos asunto on pieni, siis yksiö tai kaksio. Tällöin jokaisen seinän takana on naapuri. Täällä ei vuokra rivitaloissa mitään kovin hyviä eristeitä ole, eli yksityisyys puuttuu täysin. Myös kyttääjiä on tässä taloyhtiössä. Jos oisi vaan varaa, pakenisin heti omakotitaloon. Lottovoittoa odotellessa täytyy kai yrittää katsella jostakin päätykämppää ja toivoa, että siellä oisi rauhallista. Syvältähän kaikki yhteisöllinen asuminen on, rivitalot minusta ainakin pahimpia.

Nuorena tuli kokeiltua rivitalo asuminen, ei koskaan enää! Ihan kauheaa, pahin oli talo jossa kaikki kuului läpi ja naapurilla oli jotain mt-ongelmia.

Itse naapuri harrasti esim äänekästä seksiä ja bileitä. Asunnossa kaikki kuului siis läpi. Mutta nauroi ääneen kun sain asunnossani vakavan sairaskohtauksen. En tiedä miltä kuulosti, mutta henki meinasi lähteä ja naapurin räkätyksen muistan vieläkin, kun soitan kohtauksen jälkeen hätänumeroon. Oli kiva naapuri joo...

Naapuri ei koskaan edes pahoitellut, vaikka lanssilla menin sairaalaan pariksi viikoksi. Että onhan näitä. Ja oikeasti siis tapahtui, ei ole rivitaloon ikävä ei.