Älkää koskaan muuttako rivariin, ihan kauheaa!

Montako aloitusta sä rivari hullu aiot tänä keväänä vielä rustata?

Kaikissa asumismuodoissa on huonot puolensa.

Kaikkein hulluimmat lienevät ok-talojen rajakyylät, jotka laittavat esim betonimyllyyn tiiliskiviä ja kone laulamaan aamuyöstä. Taisi vartiokylässä olle sellainen tapaus. Omakotitalo on suuri investointi pk-sudulla.

Minä olen asunut 10 vuotta edellisessä rivariyhtiössä, välissä 5 vuotta erillistalossa ja taas nyt 6 vuotta nykyisessä rivitaloyhtiössä. Olen asunut myös 6 vuotta ok-talossa isolla tontilla, ja sitä työmäärää en kaipaa.

Kummassakaan rivarissa ei kuulunut minkäänlaista melua naapurista, paksut seinät. Asun itse päädyssä ja kaikki naapurini ovat olleet mukavia. Nykyinen seinänaapuriperhe ei onneksi tupakoi, se on ainoa ikävä miinus joka voi osua kohdalle, sillä tupakanhaju on vastenmielistä. Naapurille annetaan oma rauha ja autetaan tarvittaessa. Monesti minunkin rapun edustalta on lumet luotu.

Talkoot on meillä syksyn keväin, itse en jäisi pois mistään hinnasta. On mukava saada omat puutarhajätteensä siirtolavalle ja työn lomassa juoda talkookahvit muiden

seurassa. Toki joka yhtiössä on epäsosiaalisia, joille on kauhistus vaihtaa sana naapurin kanssa, se jokaiselle suotakoon.

Kyttäämisestä ei ole kokemusta. Kaikilla taitaa olla sälekaihtimet kiinni sisäpihalle ja auki olevat ovat takapihan puolelle, jossa on metsä vastassa.

Tuo rivitalon yhteisöllisyys on jotakin kauheaa. Itse en välitä pätkääkään jäädä roskia viedessä suustani kiinni liian puheliaan/uteliaan/ törpön naapurin kanssa.

Huh, rivarissa se yhteisöllisyys oli aivan kauheaa. Kerrostalossa riittää, että moikkaa takaisin jos naapuri tervehtii.

Toki kerrostalossakin voi olla kyyliä, mutta silti se ei ole sama asia. Rivarissa kyttäys näes on huomattavasti helpompaa kuin kerrostalossa.

Vierailija kirjoitti:

Entä luhtitalo? 

Luhtitalon on se vihon viimeinen asumismuoto . Keittiön ikkunan ohitse kulkevat ihmiset kurkkii ruokapöytään . Ovia aivan tuhottomasti ennen sitä omaa luhtikäytävää.

Moni muuttaa rivitaloon olettaen, että se tosiaan on kerrostaloa ns vapaampaa elämää.. Ei todellakaan ole, naapurit kummallakin puolella (jos ei satu olemaan päätykämppä) eli ei ole oman talon vapautta.

Samoin riippuu todella paljon eristeisteistä. Tiedän pikkupaikkakuntia, joissa rivitalojen äänieristykset tasoa nolla. Naapurin kanssa voisi halutessaan jutella hiljaisella äänellä seinän läpi. Siis oikeasti, olen asunut tälläisessä talossa jonkin aikaa.

Ja vaikka eristeet olisivat kunnossa, ei sekään auta jos naapuri mekkaloi tms. Eli jos on huonoa tuuria, niin helposti kerrostaloa pahempi. Myös kyttäys/naapurien uteliaisuus yms ovat käsittämättömän ahdistavia asioita.

Kerrostalossa saat olla vähän enemmän oma itsesi, rivarissa olet tavallaan kolhoosissa naapurien kanssa. Kauhein asumismuoto minusta. Puolisen vuotta kestin rivitalossa, sitten muutin kerrostaloon takaisin. Nykyään okt miehen kanssa. Rivitaloon en palaisi enää mistään hinnasta.

Mä olen asunut elämäni aikana kaikissa kolmessa pitkiä aikoja, rivarissa, kerrostalossa ja omakotitalossa. Kaikissa on mielestäni paljon hyviä ja myös huonoja puolia, mutta rivari soveltuu mielestäni ehkä useimpaan elämäntilanteeseen. Kerrostalo on kiva sinkkuna tai pariskuntana, mutta lasten kanssa helppo kulku pihalle on kyllä iso plussa. Omakotitalo taas vaatii jo omaa osaamista ja ymmärrystä taloteknisistä asioista sen lisäksi että työmäärä on suurempi kuin rivarissa.

Nyt asutaan omakotitalossa, mutta oikeastaan sen takia ettei löydetty sopivaa rivaria kahden vuoden etsimisestä huolimatta. Oltaisiin tarvittu todella iso rivari, ja niitä on aika harvassa ainakin tässä kaupungissa. Jos löytyi tarpeeksi suuri asunto, niin sitten taloyhtiö oli huonosti hoidettu, velkainen tai valtavia remontteja tiedossa. Päädyttiin siis lopulta omakotitaloon, koska löytyi budjettiin sopiva ja tarpeeksi suuri ilman remonttitarpeita. Viihdyn talossamme, mutta rivarin plussiin kuului kyllä pienemmät taloudelliset riskit ja tietynlainen huolettomuus. Asunto-osake on likvidimpi ja riskittömämpi omaisuudenmuoto kuin kiinteistö. Monet vastuut jakaantuvat osakkaiden kesken. Minä tykkäsin myös rivarin tietynlaisesta yhteisöllisyydestä, vaikka meillä ei mitään pihajuhlia vietettykään. En kokenut että kukaan olisi kytännyt. Eikä meillä äänetkään kuuluneet seinän läpi, korkeintaan pihalta kesäisin.

Riippuu yhtiöstä, meillä mahtava. Rauhallinen,ei kyyliä,huoltoyhtiö hoitaa hommat,ei talkoita. Päätykämppä,naapurista ei kuulu hiiskaustakaan. Edullinen ja vaivaton en kadu hetkeäkään että luovuttiin isosta omakotitalosta.

Rivitalossaa asuminen onkin tuuripeliä.

Jos teille sattuu nyt esim rauhattomat naapurit tulemaan, niin siinähän olette. Varsinkin jos kummallakin omistusasunnot, ei sellaisesta helposti häädetä/oteta asuntoa haltuun häiriköltä. Eli olette aikalailla sen varassa, että naapurusto pysyy rauhallisena.

Itse muutin avioeroni jälkeen, pieneen rivitaloyhtiöön. Asuin 4v. kyseisessä yhtiössä ja en kestänyt enää. Liian intiimiä asumista. Olisin halunnut elää rauhassa, mutta osakeyhtiö oli liian tiivis, en saanut kaipaamaani rauhaa. Muutin kerrostaloon, jossa saan olla rauhassa. En tunne naapureita, kukaan ei kyttää aidan takaa, eikä kysele asioistani. Tavoitteenani on muuttaa jonain päivänä maalle, off grid elämään, ilman ihmiskontakteja.

Mun mielestä rivarissa on omakotitalon ja kerrostalon parhaat puolet. Saa tehdä pihahommia, mutta huoltohommat hoitaa joku muu.

Mä asun rivarissa Helsingissä enkä tunnista ollenkaan näitä ketjussa mainittuja ongelmia.

- Meillä on aivan loistava äänieristys, naapurista ei kuulu pihaustakaan vaikka siellä on vauva ja koira.

- Huoltoyhtiö hoitaa piha-alueet, joten ei talkoita yms.

- Ei meillä tarvitse naapureiden kanssa jäädä juoruamaan. En edes tunnista kaikkia. Moikkaus pihalla riittää.

- Asuminen edullista.

- Ei ole itse vastuussa kaikesta, toisin kuin okt:ssä

- Vielä ei ole kukaan kytännyt tai valittanut mistään.

Kaikki edelliset kerrostalossa asumiset sen sijaan ovat olleet ihan hirveitä. Olen asunut 7 eri kerrostalossa Hkissä ja niissä on kaikissa ollut olematon äänieristys, ainakin yksi sisällä polttava naapuri, bilehullu naapurina tai muuten vaan yleisesti levotonta. En enää ikinä halua asua kerrostalossa.

Voihan omakotitaloonkin osua tosi kurjat naapurit. Siinä sitten mukava olla kesällä pijalla, kun naapuri metelöi ja siitä pääsee vielä huonommin eroon kuin asuntoyhtiössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun vähän kalliimmassa vuokrarivarissa jossa ei ole noita kunnan asukkeja, niin täällä on kyllä rauhallista ja mukavaa asua. Olen asunut tässä jo kohta 16 vuotta. Pahaa pelkään että jos tästä muuttaisin muualle, niin asumisen taso vain laskisi. Omakotitalo tietysti olisi kaikkein paras, mutta se on kallis paukku ostaa ja ylläpitää, kaikki rempat kustannettava itse, lämmitys, sähköt kalliimpia kuin rivarissa (kaukolämpö), lumityöt, nurmenleikkuut tehtävä itse, toki asennekysymyksiä, omaksi ilokseenhan sen tietysti ok-talossa tekee.

Asuin lapsena/nuorena vanhempien luona omakotitaloissa joten tiedän senkin asumismuodon.

Kerrostalossakin asuttiin ennen ok-taloaikaa, siitä en tykännyt yhtään.

Minun kokemuksen mukaan juuri ne kyylät ja nalkuttajat ovat näitä joilla omistusasunnot. Siksihän he kokevatkin omistavansa koko rivarin. Ei ole kyllä ikinä yksikään vuokralla asuva tullut nalkuttamaan ja vahtaamaan.

En tiedä rivitalosta, mutta kerrostalossa olen soittanut näistä nalkuttajista taloyhtiöön ja kysyin myös viranomaiselta asiasta, koska kyseinen mummo arvosteli työttömyyttäni, viranomainen sanoi, että se on yksityisasia, eikä kuulu naapureille. Yleensä hiljenevät kun soittaa taloyhtiön toimistoon tai viranomaisille.

Eläkeläisistä voi tehdä huoli ilmoituksen sosiaalityöntekijälle. Nalkuttajalla voi olla joku asia huonosti.

Oon itekin ajatellut, että rivarissa yhdistyy kerrostalon ja omakotitalon huonot puolet. Kaikissa oon asunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa maksaa rivarista hieman enemmän, niin asukkaatkin on töissäkäyviä.

Totta. Eläkeläisillä liikaa aikaa kyylätä ja vahtia miten sieltä töistä tulet ja miten lähdet. Paitsi että tuo raha ei kyllä ratkaise tätä suurinta ongelmaa. Nämä nimittäin ostaneet kämppänsä jo vuosikymmeniä sitten, eli sinä nykyisenä työssäkäyvänä olet heidän silmissään heikommassa asemassa ja heille tilivelvollinen.

Ainoastaan taloyhtiön sääntöjen noudattamiseen voi puuttua muuhun elämään ei. Itse olen ottanut viranomaisiin yhteyttä.

Ja pari vuotta sitten tuli myös laki vainoamisesta eli ei voi sanoa naapurille mitä tahansa.

Rivitalossa seurataan enemmän ihmisten/ naapureiden/ vieraiden kulkemisia kuin kerrostalossa.

Eikä se mitään, mutta kun aprikoidaan muiden ( ketä vieraita jne) asioita tarpeettomasti.

Jos eläkeläinen puuttuu liikaa naapurien elämään niin kannattaa tehdä huoli ilmoitus sosiaalityöntekijälle, voi olla joku sairauskin.

Meitä on vainottu rivitalossa. Naapuri puhuu mitä sylki suuhun tuo muka huumoria!