Älkää koskaan muuttako rivariin, ihan kauheaa!

Vierailija kirjoitti:

Rivitalossa seurataan enemmän ihmisten/ naapureiden/ vieraiden kulkemisia kuin kerrostalossa.

Eikä se mitään, mutta kun aprikoidaan muiden ( ketä vieraita jne) asioita tarpeettomasti.

Ei ole oikeutta naapurilla sellaiseen. Ilmoitus taloyhtiöön tai viranomaisille vain. Voi olla jo rikos kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Moni muuttaa rivitaloon olettaen, että se tosiaan on kerrostaloa ns vapaampaa elämää.. Ei todellakaan ole, naapurit kummallakin puolella (jos ei satu olemaan päätykämppä) eli ei ole oman talon vapautta.

Samoin riippuu todella paljon eristeisteistä. Tiedän pikkupaikkakuntia, joissa rivitalojen äänieristykset tasoa nolla. Naapurin kanssa voisi halutessaan jutella hiljaisella äänellä seinän läpi. Siis oikeasti, olen asunut tälläisessä talossa jonkin aikaa.

Ja vaikka eristeet olisivat kunnossa, ei sekään auta jos naapuri mekkaloi tms. Eli jos on huonoa tuuria, niin helposti kerrostaloa pahempi. Myös kyttäys/naapurien uteliaisuus yms ovat käsittämättömän ahdistavia asioita.

Kerrostalossa saat olla vähän enemmän oma itsesi, rivarissa olet tavallaan kolhoosissa naapurien kanssa. Kauhein asumismuoto minusta. Puolisen vuotta kestin rivitalossa, sitten muutin kerrostaloon takaisin. Nykyään okt miehen kanssa. Rivitaloon en palaisi enää mistään hinnasta.

Ei ole oikeutta udella kenenkään henkilökohtaisia asioita, yhteys viranomaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Olemme asuneet rivarissa noin 16 vuotta, eikä mikään sanomisistasi päde meillä.

Ihan sama juttu, ja olemme asuneet rivarissa 34 vuotta.

Vielä pahempi on paritalo jos toiselle puolelle osuu huonot naapurit ja kaikki pitää sopia yhdessä.

Olen asunut kolme kertaa rivarissa ja huonot kokemukset osittain. Toisella kerralla oli ihan hyvä asua, kun oli kunnon naapurit. Sitten toinen seinänaapuri vaihtui ja se kyylääminen alkoi. Naapuri jopa tunnusti, että kuuntelee meidän ääniä lasin kanssa vessassa. Eli painaa lasin seinää vasten ja kuuntelee ääniä. Aina, kun menin ulos, loksahti naapurinkin takaovi ja nainen tuli jaarittelemaan ja utelemaan asioitamme. Muutimmekin pian pois tämän jälkeen.

Ensimäinen kerta oli ihan ok, paitsi joskus, kun takaovi oli auki, kuului kun naapurin nainen huusi ja rääkyi lapselleen.

Kolmas kerta oli sinänsä ihan kiva, kun lapset oli jo sen kokoisia, että pystyivät itse menemään pihalle leikkimään kavereidensa kanssa. Mitä nyt naapurin pariskunta tappeli aika railakkaasti ja heistä oli tehty lasu ja naapuri luuli, että me olemme sen tehneet. Emme olleet, mutta naapurin nainen kävi huutamassa ja haukkumassa minua siitä. Uskoi lopulta, että lasu oli tehty jo aiemmin, kuin me muutimme sinne.

Mutta jos tästä omakotitalosta muutamme, muutamme kerrostaloon. Enää en ota sitä riskiä, että sattuu joku kaaho naapuriksi, joka stetoskoopilla kuuntelee vessassa, mitä meillä tapahtuu

Varsinkaan eläkeläiset eivät tunnu ymmärtävän, että lait ovat muuttuneet eivätkä naapureiden yksityisasiat kuulu heille.

Myös nuorempia ihmisiä voi olla työkyvyttömyyseläkkeellä kotona eikä se kuulu naapureille, meillä on sitä varten sosiaaliturvatunnukset ja terveysasiat ovat salaisia. Myöskään työttömyys ei kuulu naapureille, itse otan heti viranomaisiin yhteyden ja teen naapurista ilmoituksen, jos minun asioihini puututaan tai kommentoidaan negatiivisesti. Vain taloyhtiön sääntöjen noudattamiseen voi puuttua, muihin asioihin ei. On ihan hyvä, jos viranomaiset selittävät naapureille, että yksityisasiat ovat yksityisasioita eivätkä kuulu muille ja mielelläni otan myös rahallista korvausta vastaan, jos esim. kyseessä kunnianloukkaus.

Rivarissa oli kyllä idiooteimmat naapurit eikä niitä päässyt pakoon. Lapset hakkas kepillä seinää ja rimputti ovikelloa, sitten kun niitä komensi, vanhemmt näytti pitkää naamaa loppuajan.

Vierailija kirjoitti:

Rivarissa oli kyllä idiooteimmat naapurit eikä niitä päässyt pakoon. Lapset hakkas kepillä seinää ja rimputti ovikelloa, sitten kun niitä komensi, vanhemmt näytti pitkää naamaa loppuajan.

Itse tekisin lasun.

No mulla kävi juuri ne klassiset. Eli kärsin kerrostaloelämästä. Muutin rivariin toiveena, että sais olla vähän enemmän rauhassa niiltä kolinoilta, paukkeilta, töminöiltä sun muilta kerrostalon ääniltä. Pääsin vuokralle rivariin, jossa muut olivat omistusasujia. Eli porukka ei todellakaan ollu mitään sossunelättejä tai muita häiriköitä. Ei pysty sanoin kuvailemaan sitä rivarin kyttäysmeininkiä! Ihmisiä kiinnosti ihan jokainen liike pihamaalla ja jatkuvaa huomauttelua ja purnaamista puolin ja toisin. Tulehtuneita välejä ja riitelyä joka asiasta, kuten tulevista rempoista. Ei yhtään mitään yksityisyyttä.

Hippulat vinkuen muutin takasin kerrostaloon ja päätin, että rivarit on nyt nähty. Kestän kyllä ne kerrostalon meluamiset ennemmin kuin jatkuvan kyyläyksen. Voi sitä vapauden tunnetta, kun saa mennä ja tulla tai olla menemättä ja tulematta, kun ketään ei kiinnosta! 

Vierailija kirjoitti:

Ollaankohan me oltu jotenkin onnekkaita, kun tässä rivarissa ei ole mitään kuvailemiasi ongelmia? Hyvät naapurit, hyvä äänieristys, kivat pihat jokaisella (kaikilla vielä siistit ja hoidetut). Tosin nää on omistuskämppiä, mutta ei edellisessäkään ollut mitään valittamista, ja siellä oltiin vuokralla odottelemassa omistuskämpän löytymistä halutulta alueelta.

AP asuu jossain halvassa kunnan vuokrataloissa, kun naapurit bilettävät pihalla, ovat narkkeja, tupakansavu haittaa ja mitä siellä nyt olikaan. Me asutaan omistusasunnossa, naapurin lapset kiljuu pihalla, mutta yhtä hyvin ääni se kuuluisi omakotitaloalueellakin, ei ole narkkeja vaan työssäkäyviä, eri ikäisiä perheitä tai eläkeläisiä naapureina. Pihatyöt tekee kiinteistönhuolto ja kaikki muu perustuu vapaaehtoisuuteen. Äänieristykssä ei ole moittimista, joskus kuuluu jotain vaimeasti. Talot on rakennettu niin, että ikkunasta näkyy keskipiha, ei toisten omia pihoja tai naapuriin sisälle.

AP:n ongelma ei ole rivitalo sinänsä, vaan epämiellyttävät naapurit, jollaiset bilettävät ja tupakoivat myös kerrostaloissa.

Joo ,ei rivitalo ole laiskojen ihmisten mesta.

Omaa pihaa ( sitä muutaman neliön länttiä) ei koko kesänä jakseta leikata.

Pihatieltä omalle rapulle noin 2metrin pätkä, koko talven kolaamatta, tallataan vaan syvällä hangessa ovellensa. ( Nuoret noin kolmekymppiset).

Mihinkään talkoisiin ei ole pakko tulla, MUTTA , JOS TEETETÄÄN OSTOPALVELUNA, se MAKSAA ❗ Sit kitistään kun vastike nousee. Kannattais tehdä jotakin asian tiimoilta.

Olen eläissäni asunut vain nämä viimeiset 3,5 vuotta rivarissa ja tykkään todella paljon. Pieni yhtiö, päätyasunto, seinänaapurit eläkeläispariskunta, mitään ei kuulu naapurista. Ihan vieressä muita rivareja, ei mitään mökää niistäkään. Aidattu (korkea) piha kaikilla, siellä voisi olla vaikka alasti...

Mulla on vain hyviä kokemuksia rivarista. Hiljaista oli, kukaan ei kytännyt, oli yhteisöllisyyttäkin jos halusi, muttei ollut pakko. Ne oli omistusasuntoja, että johtuisko siitä?

Asuin lapsuuden omakotitalossa. Nuorena aikuisena kerrostalossa.

Nyt vuokralla rivitalossa, ei niinkään kivaa. . Pihaa pitää huoltaa, en ollut tottunut sellaiseen :D

Yksityisyys nolla omalla takapihalla, korkeista aidoista huolimatta, naapuri on super sosiaalinen ja kova neuvomaan pihan hoidossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa maksaa rivarista hieman enemmän, niin asukkaatkin on töissäkäyviä.

Totta. Eläkeläisillä liikaa aikaa kyylätä ja vahtia miten sieltä töistä tulet ja miten lähdet. Paitsi että tuo raha ei kyllä ratkaise tätä suurinta ongelmaa. Nämä nimittäin ostaneet kämppänsä jo vuosikymmeniä sitten, eli sinä nykyisenä työssäkäyvänä olet heidän silmissään heikommassa asemassa ja heille tilivelvollinen.

Kuulotaa nyt nää jutut vähän kummallisilta. Meidän rivariosakkeen naapurissa oli eläkeläispari. Hiljaisia kivoja ihmisiä, joilla oli omia harrastuksia. Läheisen rivarin rouva oli mahtava viherpeukalo ja keväisin vaihdettiin kasvintaimia. Rouva teki myös ihanaa pestoa pihabasilikoistaan ja toi meille maistiaisia ja itse vein hänelle vastalahjaksi kantarelleja. Toinen taloyhtiön asukkaista oli kalamiehiä ja jos saalista tuli liikaa, niin tuli ovelle kysymään onko meillä tarvetta tuoreelle kalalle. Ei ehkä pitäisi yleistäävaikka itselläsi olisikin ikävät naapurit.

Asun nytkin rivaris kun Taivas Allekkain en voi jäädä , tulis Koval pakkasel kylmä ei armeijan kamina telttaakaan voi pystyttää Kun ei oo kerrostaloa ollenkaan Koko Paikkakunnal.

Mitä jos käyt Valittamas Asiasta Paikkakuntasi Rakennustarkastajalle sekä Isännöitsijälle.

Minusta Tämä Ei ole Oikea Paikka Valittaa , tulee Kymmeniä tai jopa Parhaillaan , Jopa Tuhansia Eri Kommenttia.

On Jokaisella Oma Eriävä Mielipiteensä.

Itse oon koko ikäni asunut rivaris kun Ei oo kerrostaloa

Ja Sehän vasta hirveä on kerrostalo , oon Kyläs käyny vieraana Sukulaisen luona yötä olemas yllälyä kuulu raskaat kanta askeleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivarissa oli kyllä idiooteimmat naapurit eikä niitä päässyt pakoon. Lapset hakkas kepillä seinää ja rimputti ovikelloa, sitten kun niitä komensi, vanhemmt näytti pitkää naamaa loppuajan.

Itse tekisin lasun.

Varmaan olivat ärsyttäviä, mutta ei ovikellon rimputtaminen tai kepillä koputtelu seinään ole lasun aiheita oikeasti.

Lapsuudessani 80- ja 90-luvulla oli joillakin lapsilla (ei minulla) vitsinä ovikellojen pimpottelu ja karkuun juokseminen. Sellaista typerää keppostelua.

ValoPallo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa maksaa rivarista hieman enemmän, niin asukkaatkin on töissäkäyviä.

Totta. Eläkeläisillä liikaa aikaa kyylätä ja vahtia miten sieltä töistä tulet ja miten lähdet. Paitsi että tuo raha ei kyllä ratkaise tätä suurinta ongelmaa. Nämä nimittäin ostaneet kämppänsä jo vuosikymmeniä sitten, eli sinä nykyisenä työssäkäyvänä olet heidän silmissään heikommassa asemassa ja heille tilivelvollinen.

Kuulotaa nyt nää jutut vähän kummallisilta. Meidän rivariosakkeen naapurissa oli eläkeläispari. Hiljaisia kivoja ihmisiä, joilla oli omia harrastuksia. Läheisen rivarin rouva oli mahtava viherpeukalo ja keväisin vaihdettiin kasvintaimia. Rouva teki myös ihanaa pestoa pihabasilikoistaan ja toi meille maistiaisia ja itse vein hänelle vastalahjaksi kantarelleja. Toinen taloyhtiön asukkaista oli kalamiehiä ja jos saalista tuli liikaa, niin tuli ovelle kysymään onko meillä tarvetta tuoreelle kalalle. Ei ehkä pitäisi yleistäävaikka itselläsi olisikin ikävät naapurit.

Se rivarissa on ongelmana, että on ihan arpapeliä, sattuuko kivat ja rennot sekä ystävälliset naapurit vai joku takakireä nipottava kyylä naapuriksi.

Vierailija kirjoitti:

No mulla kävi juuri ne klassiset. Eli kärsin kerrostaloelämästä. Muutin rivariin toiveena, että sais olla vähän enemmän rauhassa niiltä kolinoilta, paukkeilta, töminöiltä sun muilta kerrostalon ääniltä. Pääsin vuokralle rivariin, jossa muut olivat omistusasujia. Eli porukka ei todellakaan ollu mitään sossunelättejä tai muita häiriköitä. Ei pysty sanoin kuvailemaan sitä rivarin kyttäysmeininkiä! Ihmisiä kiinnosti ihan jokainen liike pihamaalla ja jatkuvaa huomauttelua ja purnaamista puolin ja toisin. Tulehtuneita välejä ja riitelyä joka asiasta, kuten tulevista rempoista. Ei yhtään mitään yksityisyyttä.

Hippulat vinkuen muutin takasin kerrostaloon ja päätin, että rivarit on nyt nähty. Kestän kyllä ne kerrostalon meluamiset ennemmin kuin jatkuvan kyyläyksen. Voi sitä vapauden tunnetta, kun saa mennä ja tulla tai olla menemättä ja tulematta, kun ketään ei kiinnosta! 

Mikä saa sinut ja jotkut muutkin luulemaan, että olisitte jonkun mielestä niin kiinnostavia ihmisiä, että ihan just teitä haluaisivat kyylätä. Voin kertoa että suurinta osaa (n. 99,9 %) ei kiinnosta paskan vertaa teidän tekemisenne. Minua ei ainakaan kiinnosta naapurini tekemiset yhtään mitään. Olette jotenkin harhaisia.

Ja ettäkö kerrostalossa ja omakotitalossa ei olisi kyttäämistä. Sallikaa mun nauraa. Parvekkeella, jos sellainen edes on, ei voi tehdä oikein mitään. Heti on joku naapuri kyttäämässä ja valittamassa jos siellä grillaa tai polttaa tupakkaa. Ihan samalla tavalla kerrostalossa kuuluu tervehtiä naapureita kuin rivarissakin. Ei tarvitse kenenkään jäädä yhtään sen pidemmäksi aikaa juttelemaan, jos ei halua. Ei missään, eikä kenenkään kanssa. Hirvein asumismuoto on kerrostalo.

Omakotitalo pitää olla ihan hiton korvessa jos ei naapureita halua nähdä. Aika monessa paikassa on kuitenkin tontit niin, että toisen pihalle näkee aika hyvin. Ja kiva kun naapuriksi sattuu ihan mulkku. Kokemusta löytyy. Oli kyllä sellainen kyylä ja poliisinkin joskus soitti, vaikka varsinaista syytä ei ollut. Oikein kyylien, kyylä.

Niin että kyllä ne naapurit vaikuttaa hyvin paljon asumismukavuuteen, ihan missä tahansa. Ja asunnon äänieristys. Joissakin kerrostaloissa oli niin kamalan huono äänieristys että hulluksi meinasin tulla.