Älkää koskaan muuttako rivariin, ihan kauheaa!

Koita ajatella sitä, että kuitenkin

muutatte omakotitaloon. Älä ajattele naapureita. Joskus tunne siitä että kytätään voi johtua siitä, että on ahdistunut olo. Tuntuu että kytätään enemmän kuin mitä kytätäänkään. Aivan samalla tavallahan naapuritkin voivat ajatella että heitä kytätään. Ahdistuneena usein liioittelee asioita. Iloitse siitä että muutatte omakotitaloon. Kannattaa sitä ennen katsoa olisiko muita asumismuotoja, luhtitaloa yms. jos ei lainkaan viihdy rivitalossa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä miksi joku haluaa rivitaloon. Siihen on kasattu omakotitalon ja kerrostalon huonot puolet samaan pakettiin.

Naapurit, ei yksityisyyttä.

Taloyhtiö, ei päätösvaltaa.

Pihan hoito.

Tämä kiteyttää kaiken olennaisen rivitaloasumisesta! Se on aivan sama ottaa joko kerrostalo, jos on laiska tai omakotitalo jos tahtoo vapautta. Rivarissa on naapurit siinä missä kerrostalossakin. Mutta pienemmät piirit eli kytätään enemmän, siihen vielä pihan yms työt. Ja pihalla ei tosiaan ole yksityisyyttä. Hirveä yhdistelmä, johon kasattu kerrostalon ja omakotitalon HUONOT puolet samaan nippuun...

Olemme asuneet vuosia rivarissa Vantaalla. Hieno asumismuoto. Rauhallista on.

Kyllä tykkään asua rivarissa. Molemmilla puolilla asuu yksinäiset vanhemmat naiset, jotka käytännössä viettää suurimman osan ajastaan mökeillään. Asukkaat ovat muutenkin iältään päälle 50v. Nyt on mennyt jo ainakin 3 viikkoa etten ole pihalla nähnyt ketään naapureista. Pihatalkoita ei ole, talonmies hoitaa piha-alueet. Takapihalla on mukava viettää kesäpäivää omassa rauhassa. Joskus joku satunnainen kävelijä saattaa ohi mennä. Itse olen ainoa vuokralla asuva. Ja vuokra on todella halpa suhteessa alueen kerrostaloihin. Tapetit, lattiat ja keittiökalusteet ovat alkuperäiset 80luvun hirvitykset, mutta ovat ehjät ja siistit.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä miksi joku haluaa rivitaloon. Siihen on kasattu omakotitalon ja kerrostalon huonot puolet samaan pakettiin.

Naapurit, ei yksityisyyttä.

Taloyhtiö, ei päätösvaltaa.

Pihan hoito.

Niin täällä maalla ainakaan missä asun ei naapureita juuri edes näe. Yksityisyyttä on yhtä paljon kuin omassa talossa, en edes halua päätösvaltaa mistään. Pihan hoito on hyvä kun ei tarvitse itse hoitaa sitä. Olen asunut omassa talossa minkä myin kaupungista ja muutin rivariin maalle.

Rivitalossa KAIKKI on kiinni seuraavista asioista: äänieristeet ja naapurit. Jos jommassa kummassa on vikaa tai tulee esim muuton jälkeen uudet, kauheat naapurit, niin rivarissa on silloin täyttä h*lvettiä asua.. On meinaan kokemusta, ei kaikkialla rakenneta edes perus äänieristeitä kunnolla.

Tutut myivät aikoinaan alle vuoden asumisen jälkeen omistusrivarinsa, naapureiden takia. Etukäteen eivät kuulemma koskaan oisi aavistaneet, kuinka kauheaa rivarissa voi olla. Ja kyseessä omistusrivari, ei taloyhtiössä kai edes vuokralaisia ollut.

Itse en muuttaisi rivitaloon kirveelläkään. Kokeiltu on nuorena ja oli jotain aivan järkyttävää. Vähän päälle vuoden sinnittelin pakosta, kunnes pääsin takaisin kerrostaloon.

Se, että lapset saavat vapaasti altistua ja sairastua herkemmin tarttuviin variantteihin kouluissa ja päiväkodeissa, tarkoittaa varmuudella myös vanhempien sairastumista.

The PH director of Bas-Saint-Laurent Dr Leduc explains that the household attack rates they’re seeing with variant cases are now essentially 100%. So letting covid circulate among kids/teens necessarily means letting it circulate among their parents. https://twitter.com/lisa_iannattone/status/1374811739854880773

Rivari on paras. Pieni piha jonka hoitamisessa ei mene pitkiä aikoja. Nurmikon leikkuu ei vuodata hikeä.

Jos ongelmia tulee niin soitto huoltomiehelle riittää.

Mitäs teette omakotiasujat kun talvella huomaattekin ettei yhtenä aamuna lämmitys toimi?

Kannattaa muuttaa sellaiseen rivitaloon missä on vain perhekokoisia asuntoja (tai ainakin seinänaapureina sellaiset), niin suurempi todennäköisyys, ettei tule häiriöitä.

Lapsuuden kotini oli rivari ja ollaan miehen kanssa omistettu ja asuttu kahdessa eri rivarissa kahdella eri asuinalueella, eikä kuulosta yhtään tutulta.

Rivariin pääsee kiinni pienemmällä pääomalla kuin omakotitaloon. On vähän sitä pihaa, mikä on koiranomistajana kiva. On myös turvallisempi olo kun taloyhtiö vastaa, jos tulee joku isompi korjaustyö.

Meillä on ollut mukavat naapurit ja rivitalopiha tuntuu kivalta yhteisölliseltä kylältä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tykkään asua rivarissa. Molemmilla puolilla asuu yksinäiset vanhemmat naiset, jotka käytännössä viettää suurimman osan ajastaan mökeillään. Asukkaat ovat muutenkin iältään päälle 50v. Nyt on mennyt jo ainakin 3 viikkoa etten ole pihalla nähnyt ketään naapureista. Pihatalkoita ei ole, talonmies hoitaa piha-alueet. Takapihalla on mukava viettää kesäpäivää omassa rauhassa. Joskus joku satunnainen kävelijä saattaa ohi mennä. Itse olen ainoa vuokralla asuva. Ja vuokra on todella halpa suhteessa alueen kerrostaloihin. Tapetit, lattiat ja keittiökalusteet ovat alkuperäiset 80luvun hirvitykset, mutta ovat ehjät ja siistit.

Tuo olisikin unelmaskenaario, mutta entäs jos onkin joku kämpässään 24/7/365 viettävä vttumainen mökitön kyylä, joka raportoi ja rekisteröi jokaisen pienen narahduksenkin?

Oma kokemukseni rivarista on lapsuudesta/teinivuosilta ja siellä sattui todella nuivat seinänaapurit. Muistan, että he tuijottivat vihaisella ilmeellä äänettömästi, kun olimme pihalla ihan rennolla ja iloisella mielin. Emme olisi käytännössä saaneet olla pihalla lainkaan, sillä aina oli sitä naama nurinpäin mulkoilua. Ja he pitivät keskenäänkin mykkäkoulua eli eivät vaikuttaneet kovin onnellisilta. Lopulta he naulasivat korkeamman väliaidankin. Tuon ainoan kokemukseni perusteella rivari ei oikein innosta. Mieluummin valitsen aikuisena okt:n isolla pihalla.

Vaikuttaakohan kaupunginosa noihin ongelmiin? 42 vuotta samassa rivarissa enkä tunnista mitään noista ongelmista. Taloyhtiön sääntöjä noudatetaan hyvin ja monennäköistä ja ikäistä porukkaa on asunut naapurissa. Mukavaa kun on oma piha muttei liian suuri ja jätehuollot ym on hoidettu.

Edellinen jatkaa: ja kaikkein pahin oli se, kun teinityttönä otin siinä rivarimme pihalla aurinkoa kauniina kesäpäivänä. Sain aivan murhaavia katseita. Kuitenkaan auringonottoa bikineissä ei ollut kielletty missään järjestyssäännöissä.

Vierailija kirjoitti:

Rivari on paras. Pieni piha jonka hoitamisessa ei mene pitkiä aikoja. Nurmikon leikkuu ei vuodata hikeä.

Jos ongelmia tulee niin soitto huoltomiehelle riittää.

Mitäs teette omakotiasujat kun talvella huomaattekin ettei yhtenä aamuna lämmitys toimi?

En asu itse nyt okt:ssä, mutta tuomon ihan suunnittelukysymys. Esim puulämmitys ja rakennettaessa ja lisäksi patterit seiniin (sähkö tai öljy) tms. Tällöin on jo kaksi eri lämmitysmuotoa, eli öljyn loppuessa tai sähkökatkossa voi lämmittää puilla. Tai puiden loppuessa/jos laiskottaa niinntoisin päin..

Meillä oli myös ostettu aikoinaan okthen pikkupattereita, sai laittaa johdonnseinään kiinni ja olivat käteviä! Toki vie hieman sähköä, mutta pieni hinta se oli omasta rauhasta..

Nyt rakennetaan uutta taloa, vanha myytiin kun perhe alkoi kasvaa. Tällä hetkellä asutaan, väliaikaisesti, kerrostalossa vuokralla. On kauheaa, eikä sovi ainakaan minulle yhtään. Rivitaloissa asuin lapsuuden ja nuoruuden sekä ennen miehen tapaamista.

Ja voin sanoa, että rivari on vielä kauheampi asumismuotonkuin kerrostalo. Liian yhteisöllistä/naapurit aivan liian "lähellä" siinä. Hyi, elämäni kauheimmat asunnot ovat olleet rivareissa. Ei vaan sovi kaikille, ei todellakaan!

Rivitaloasunto vuosimallia 1961  hiljaisella ja rauhallisella asuinalueella, paksut seinät ja hiljaista sekä rauhallista. Naapurit mukavia ja ystävällisiä, kaupunkiin matkaa noin kilometri.

Omassa pihassa autopaikka ja kukkapenkki. Seinät todella  paksut ja asukkaat hiljaisia.

Ympärillä paljon luontoa, lintuja,  jäniksiä, oravia ja välillä käy lumikkokin pihassa.

Onneksi eivät ole  tänne pikkukaupunkiin ole nuo häiriköt eksyneet, asukkaista suurin osa on seniorikansalaisia ja työssäkäyviä nuorempia ihmisiä.

Tämä muuten on totta, ei valittamista asuinpaikassa. Just lopeteltiin keittiöremontti joten asuntokin on

todella nätti ja siisti. Asunnot ovat omistusasuntoja.

Vierailija kirjoitti:

Asun vähän kalliimmassa vuokrarivarissa jossa ei ole noita kunnan asukkeja, niin täällä on kyllä rauhallista ja mukavaa asua. Olen asunut tässä jo kohta 16 vuotta. Pahaa pelkään että jos tästä muuttaisin muualle, niin asumisen taso vain laskisi. Omakotitalo tietysti olisi kaikkein paras, mutta se on kallis paukku ostaa ja ylläpitää, kaikki rempat kustannettava itse, lämmitys, sähköt kalliimpia kuin rivarissa (kaukolämpö), lumityöt, nurmenleikkuut tehtävä itse, toki asennekysymyksiä, omaksi ilokseenhan sen tietysti ok-talossa tekee.

Asuin lapsena/nuorena vanhempien luona omakotitaloissa joten tiedän senkin asumismuodon.

Kerrostalossakin asuttiin ennen ok-taloaikaa, siitä en tykännyt yhtään.

Minä kokeilin asumista juuri tuollaisessa vähän kalliimmassa. Asukkaina lähinnä hyvätuloisia eläkeläisiä. Ihan helvetillistä oli. Se kyttääminen! Joka asiaan puututtiin.

Vierailija kirjoitti:

Asun vähän kalliimmassa vuokrarivarissa jossa ei ole noita kunnan asukkeja, niin täällä on kyllä rauhallista ja mukavaa asua. Olen asunut tässä jo kohta 16 vuotta. Pahaa pelkään että jos tästä muuttaisin muualle, niin asumisen taso vain laskisi. Omakotitalo tietysti olisi kaikkein paras, mutta se on kallis paukku ostaa ja ylläpitää, kaikki rempat kustannettava itse, lämmitys, sähköt kalliimpia kuin rivarissa (kaukolämpö), lumityöt, nurmenleikkuut tehtävä itse, toki asennekysymyksiä, omaksi ilokseenhan sen tietysti ok-talossa tekee.

Asuin lapsena/nuorena vanhempien luona omakotitaloissa joten tiedän senkin asumismuodon.

Kerrostalossakin asuttiin ennen ok-taloaikaa, siitä en tykännyt yhtään.

Vaikutat juuri sellaiselta mistä tässä ollut puhe.. Että jos rivariin sattuisi tulemaan näitä KUNNAN ASUKKEJA niin menisit kyllä heille antamaan koulutuksen mitenkä täällä ollaan kun he ovat kai mielestäsi automaattisesti ongelma. Eli vaikutat juuri sellaiselta omasta mielestään paremmalta tyypiltä, kenen takia rivariasuminen on monelle helvettiä.

Inhosin, inhosin rivarissa asumista. Ne jatkuvat pihatalkoot! Lumityövuorot. Lipunnostovuorot. Se kyyläily verhojen raosta kun veit vaikka roskiksia. Pihat pieniä karsinoita. Kaikki kuulivat mitä toisen pihalla puhuttiin.

Rakastan kerrostalon omaa rauhaa. Tämä on vielä hyvin äänieristetty. En ole suurinta osaa naapureistani edes nähnyt koskaan. Kenenkään kanssa ei tarvitse harrastaa pihalla väkinäistä small talkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun vähän kalliimmassa vuokrarivarissa jossa ei ole noita kunnan asukkeja, niin täällä on kyllä rauhallista ja mukavaa asua. Olen asunut tässä jo kohta 16 vuotta. Pahaa pelkään että jos tästä muuttaisin muualle, niin asumisen taso vain laskisi. Omakotitalo tietysti olisi kaikkein paras, mutta se on kallis paukku ostaa ja ylläpitää, kaikki rempat kustannettava itse, lämmitys, sähköt kalliimpia kuin rivarissa (kaukolämpö), lumityöt, nurmenleikkuut tehtävä itse, toki asennekysymyksiä, omaksi ilokseenhan sen tietysti ok-talossa tekee.

Asuin lapsena/nuorena vanhempien luona omakotitaloissa joten tiedän senkin asumismuodon.

Kerrostalossakin asuttiin ennen ok-taloaikaa, siitä en tykännyt yhtään.

Minä kokeilin asumista juuri tuollaisessa vähän kalliimmassa. Asukkaina lähinnä hyvätuloisia eläkeläisiä. Ihan helvetillistä oli. Se kyttääminen! Joka asiaan puututtiin.

Sama kokemus. Ja hyvin selvä hierarkia, se joka pisimpään ollut, määrää tahdin ja on aina eniten oikeutettu puuttumaan toisten elämään jne.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa maksaa rivarista hieman enemmän, niin asukkaatkin on töissäkäyviä.

Totta. Eläkeläisillä liikaa aikaa kyylätä ja vahtia miten sieltä töistä tulet ja miten lähdet. Paitsi että tuo raha ei kyllä ratkaise tätä suurinta ongelmaa. Nämä nimittäin ostaneet kämppänsä jo vuosikymmeniä sitten, eli sinä nykyisenä työssäkäyvänä olet heidän silmissään heikommassa asemassa ja heille tilivelvollinen.