Kysymys yksilapsille: Miksi sinulla on vain yksi lapsi?
Kommentit (114)
Ei tullut tilaisuutta tehdä samalle miehelle enempää enkä halunnut mun sun meidän lapsia tai mitään uusperhesotkuja
Joskus nuorena haaveilin neljästä lapsesta. Mentiin naimisiin vähän päälle parikymppisenä, eikä raskaus alkanut vuosiin. Lopulta sain miehen suostumaan lapsettomuustutkimuksiin ja raskaus saikin hoidoilla alkunsa melko helposti. Sairastuin kuitenkin vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, niin vaikeaan, ettei toista lasta uskaltanut lähteä hankkimaan.
Meistä alkoi yhden lapsen jälkeen tuntua, että ehkä tämä yksi sittenkin riittää meille. Mutta ei me myöskään mitään ehkäisyä käytetty, eli ei oltu kauheasti toista lasta vastaankaan. Yksi lapsi saatiin tällä reseptillä.
Siinä yhdessä oli aivan hitokseen tekemistä (aikuinen jo, nepsy).
En ole tullut raskaaksi pitkänkään yrityksen tuloksena, mutta hoitoihin ei haluta.
Lapsen isällä Asperger ja oli järkytys nähdä, miten "huono" mies on isänä. Yksi lapsi on tähän perheeseen ihan tarpeeksi, en jaksaisi useampaa kun lisämausteena on vielä isän pakko-oireet ja ymmärtämättömyys lapseen liittyvissä asioissa.
En aikoinaan halunnut lapsia ollenkaan. Mieheni halusi ja vuosien saatossa muutin mieleni. Lapsi oli kuitenkin erittäin vaativa ja hyvin allerginen, vuosia. Jotenkin se sitten jäi yhteen.
Mies leikki vuosikausia ”ei ihan vielä, muutaman vuoden päästä” -leikkiä, sitten kesti useamman vuoden tulla raskaaksi, sitten ikä tulikin jo vastaan.
Ei hän ole mikään ”vain” yksi lapsi” :)
Halusin, että elämässä on muutakin kuin lapset ja perheen pyöritys. Yksi on vähän kuin rusina pullasta, saa sitä perhe-elämää, mutta elämä on muutakin kuin perhe-elämää.
Ei ole lapsia. Minulla olisi ollut ehkä (teoriassa) yksi lapsi, koska yksi lapsi riittää.
Aika moni tuntemani yksilapsinen perhe on yksilapsinen siitä syystä, että kun lasta alettiin "tehdä", ikää oli jo +35v. Mini olisi omien sanojensa mukaan toivonut useampaa, mutta kun jo yhden alulle saaminen oli haasteellista (tarvittiin hedelmöityshoitoja) tai kesti todella kauan, niin toisesta ei voi kuin haaveilla.
Eli oisko yksi syy se, että lapsia hankitaan yhä iäkkäämpinä?
Itse sain esikoiseni viime vuonna, 31-vuotiaana. Olin parinkin eri lääkärin sanoin "nuori ensisynnyttäjä!" :D koska ensisynnyttäjien ikä on noussut niin kovin.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni tuntemani yksilapsinen perhe on yksilapsinen siitä syystä, että kun lasta alettiin "tehdä", ikää oli jo +35v. Mini olisi omien sanojensa mukaan toivonut useampaa, mutta kun jo yhden alulle saaminen oli haasteellista (tarvittiin hedelmöityshoitoja) tai kesti todella kauan, niin toisesta ei voi kuin haaveilla.
Eli oisko yksi syy se, että lapsia hankitaan yhä iäkkäämpinä?
Itse sain esikoiseni viime vuonna, 31-vuotiaana. Olin parinkin eri lääkärin sanoin "nuori ensisynnyttäjä!" :D koska ensisynnyttäjien ikä on noussut niin kovin.
*Mini = moni
Sori, omituinen autocorrect :D
En saanut enempää. Olin oikeasti nuori silloin kun eka syntyi
Vierailija kirjoitti:
Aika moni tuntemani yksilapsinen perhe on yksilapsinen siitä syystä, että kun lasta alettiin "tehdä", ikää oli jo +35v. Mini olisi omien sanojensa mukaan toivonut useampaa, mutta kun jo yhden alulle saaminen oli haasteellista (tarvittiin hedelmöityshoitoja) tai kesti todella kauan, niin toisesta ei voi kuin haaveilla.
Eli oisko yksi syy se, että lapsia hankitaan yhä iäkkäämpinä?
Itse sain esikoiseni viime vuonna, 31-vuotiaana. Olin parinkin eri lääkärin sanoin "nuori ensisynnyttäjä!" :D koska ensisynnyttäjien ikä on noussut niin kovin.
Hahhaa, minäkin aloin odottaa esikoistani ja ikävuosia oli mittarissa 30. Noh, ekaan ultraan saavuttaessa muita samassa tilanteessa olevia odotushuoneen äitejä kun katselin, tajusin olevani sieltä nuorimmasta päästä!
Ja neuvolassakin todettiin, "sinähän olet hyvissä ajoin liikkeellä!" (perheen perustamisessa)
70-vuotias anoppini taasen jaksoi muistuttaa, kuinka "olet niin vanha ensisynnyttäjä".... 😂
Mielestäni tää oli mahtava ikä tulla äidiksi! Ja useampi lapsi toiveissa....
Synnytyksen tapahtumien takia. Ainut toiveeni oli että kerrottaisiin mitä tehdään mutta sekin oli ilmeisesti liikaa toivottu. Lasta ei tule jos ei tee tiettyjä asioita ja niitä on hankala tehdä kun ei voi enää sietää sitä että kukaan koskee sinuun. Luottamukseni terveydenhuoltoon on myös mennyt ja ajatuskin terveydenhuollossa asioimisesta aiheuttaa sellaista ahdistusta että ollaan koettu parhaaksi että mies hoitaa lapsen asiat terveydenhuollossa. En usko että pystyisin edes synnyttämään uudelleen koska en pystynyt menemään jälkitarkastukseen enkä edes perussairauden kontrollikäynneille. Reseptit olen saanut uusitettua kun olen aina soittanut niin myöhään että ei ole mitään mahdollisuutta saada lääkäriaikaa ennen kuin lääkkeet loppuvat joten lääkkeet on uusittu jonka jälkeen kuukausien päähän menevän lääkäriajan pystyy perumaan netissä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni tuntemani yksilapsinen perhe on yksilapsinen siitä syystä, että kun lasta alettiin "tehdä", ikää oli jo +35v. Mini olisi omien sanojensa mukaan toivonut useampaa, mutta kun jo yhden alulle saaminen oli haasteellista (tarvittiin hedelmöityshoitoja) tai kesti todella kauan, niin toisesta ei voi kuin haaveilla.
Eli oisko yksi syy se, että lapsia hankitaan yhä iäkkäämpinä?
Itse sain esikoiseni viime vuonna, 31-vuotiaana. Olin parinkin eri lääkärin sanoin "nuori ensisynnyttäjä!" :D koska ensisynnyttäjien ikä on noussut niin kovin.
Hahhaa, minäkin aloin odottaa esikoistani ja ikävuosia oli mittarissa 30. Noh, ekaan ultraan saavuttaessa muita samassa tilanteessa olevia odotushuoneen äitejä kun katselin, tajusin olevani sieltä nuorimmasta päästä!
Ja neuvolassakin todettiin, "sinähän olet hyvissä ajoin liikkeellä!" (perheen perustamisessa)
70-vuotias anoppini taasen jaksoi muistuttaa, kuinka "olet niin vanha ensisynnyttäjä".... 😂
Mielestäni tää oli mahtava ikä tulla äidiksi! Ja useampi lapsi toiveissa....
Niinpä, nykyään olet nuori äiti, mikäli olet lähempänä kolmea- kuin neljääkymmentä!
Mies ei suostu hankkimaan enempää lapsia :(
Ensimmäinen synnytys oli sellainen kokemus, että en mistään hinnasta halunnut samaa uudelleen. Sekä minä että vauva meinasimme kuolla.
En halunnut enempää. Halusin matkustella, asua Helsingin keskustassa, tehdä uraa. Tiedän, että voimani riittävät hyvin tähän yhteen lapseen ja sillä hyvä. Olen itse ainoa lapsi enkä ole siitä koskaan kärsinyt. Ehkä tärkein oli tosiaan tuo oma jaksaminen ja muu elämä.