Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies on aivan lamaantunut koiran lopetuksesta
19.03.2021 |
Miten tämän sanoisin kauniisti. Kaksi viikkoa on kulunut koiran lopettamisesta ja alunperin koira oli miehen, mutta siitä tuli yhteinen meidän aloitettua seurustelusuhde ja nykyään olemme naimisissa. Ei surulla ole aikaa milloin sen pitää päättyä mutten arvannut että mies menisi näin surulliseksi. Mies makaa sohvalla, ei syö eikä käy ulkona ja töistäkin pyysi sairauslomaa ja aikoo pitää koko kuukauden 30 päivää lomapäivinä jotka on pitämättä.
Minäkin ikävöin koiraa, mutten uskalla ehdottaa uuden hankkimista kun mies on maansa myynyt ja itkee monta kertaa päivässä. Meillä ei vielä ole lapsia mutta mies on sanonut että lapsi oli hänelle kuin oma lapsi jota suree. Miehen uusi miespuolinen kaverikin sanoi että mies on lapsellinen kun itkee lemmikin perään. Mieheni suuttui tästä eikä ole kommentin jälkeen vastannut tälle ja nyt kaveri pommittaa ja kyselee minulta miehen vointia. En jaksa tätä, vaikka miestäni yritän tukea.
Miten voin auttaa miestä toipumisessa?
Kommentit (41)
Mä ymmärrän. Ikävöin ihan jokaista koiraani, vuosien ja vuosien takaa.
Kannattaa ottaa uusi, siihen kiintyy kyllä, on niin paljon löytökoiria jotka tarvitsevat kodin. Olitte selvästi hyvät koiravanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ei vaan tajua sitä surua. Olen pahoillani. Ihan kauheetahan se on.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ois sitten se kuuluisa vastamäki. Annat tietysti miehesi surra, suru pitää surra pois. Miehen kaveri on moukka ja jos ei tajua pyytää anteeksi, saa mennäkin.
Koira on todellakin kuin oma lapsi, sehän on samanlainen pieni ja hoivattava, ei vain kasva koskaan aikuiseksi. Sama pätee muihin lemmikeihin, kaloihin ehkä vähemmän kun niihin on hankala saada kontaktia samalla tavalla.
Osanottoni miehellesi.
Osan koiran leluista ja tarvikkeista olen kerännyt pois mutten kaikkea kun mies nukkuu ja itkee sohvalla pitäen sylissään koiran kuvaa ja talutushihnaa. Kiitos! En vähättele miehen tuntemaa surua mutta ajattelin että täältä saisi neuvoa jos paikalla on koiraihmisiä.
Toiset on puoli vuotta surullisia tai hakeutuu jopa terapiaan. Joten mitäpä jos annat surra. Me otettiin kuukauden päästä uusi koira ja tehtiin surutyötä siinä samalla. Nyt meillä jo puolitoistavuotias teini :)
Täytyy varmaan viedä se mieskin piikille niin lakkaa kitumasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman koirani vein eläinlääkäriin kun huomasin töistä tullessa että vatsansa oli turvonnut.
Kirkasta verta täynnä ja sinne jäi.
Elin kaksin koiran kanssa 8v ja vieläkin kun katson videoita, tulee ikävä ja kyyneleet.
Ymmärrän miestäsi, itsekin olen mies.
Aika voittaa.
Osta prismasta puhallettava pluto👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni kissojeni kuolemasta toipumiseen varmaan puoli vuotta, mutta tietysti suru on muuttanut vuosien saatossa muotoaan. Ensimmäinen kissani eli 15-vuotiaaksi, toinen vain 2-vuotiaaksi. Tuon jälkimmäisen äkillinen sairastuminen ja lopettaminen oli niin traumaattinen kokemus, että en halua enää lemmikkiä.
Petät tietenkin sen miehen kaverin kanssa, ni unohtuu koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman koirani vein eläinlääkäriin kun huomasin töistä tullessa että vatsansa oli turvonnut.
Kirkasta verta täynnä ja sinne jäi.
Elin kaksin koiran kanssa 8v ja vieläkin kun katson videoita, tulee ikävä ja kyyneleet.Ymmärrän miestäsi, itsekin olen mies.
Aika voittaa.
Kiitos. Voimia sinulle. Suren koiraa vaikka miehellä suru on vahvempaa ja tuen toista, vaikken aina sanoja löydä.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy varmaan viedä se mieskin piikille niin lakkaa kitumasta.
Mie luin ensin, että pilkille :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy varmaan viedä se mieskin piikille niin lakkaa kitumasta.
Mieti ennen kuin kirjoitat tänne. Ei naurata yhtään.
Kun mies selvästi suree sinua enemmän,anna hänen itse siivota tarvikkeet, kun on hänelle henkisesti sopiva aika. Se on hänelle tärkeämpää kuin sinulle, jolle se on vain siivousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset vaan kiintyy lemmikkeihinsä enemmän kuin toiset, sinä näköjään olet jo päässyt yli ja valmis ottamaan uuden koiran. Minun kissani menehtyi 4 vuotta sitten enkä vieläkään ole valmis ottamaan uutta kissaa.
Voithan sä kysyä voitko tehdä jotain auttaaksesi? Uskoisin, että tuohon ei auta kun aika.
Oma kissa on 15 ja se on ollut mulla siitä asti kun muutin kotoa. En nyt lapsiin vertaisi, mutta onhan se ihan tosi tärkeä ja ollut kaikissa mun aikuisuuden vaiheissa mukana.
Ihana mies. Ja hei pari viikkoa vasta kulunut. Mun koira kuoli 4 vuotta sitten, enkä vieläkään pysty katsomaan sen kuvia enkä puhumaan siitä itkemättä. Koira on ihmisen paras kaveri. Ne eivät koskaan tuomitse. Kuten sinäkin teet.
Vierailija kirjoitti:
Toiset vaan kiintyy lemmikkeihinsä enemmän kuin toiset, sinä näköjään olet jo päässyt yli ja valmis ottamaan uuden koiran. Minun kissani menehtyi 4 vuotta sitten enkä vieläkään ole valmis ottamaan uutta kissaa.
En ole päässyt yli, mutta koira oli mieheni elämässä pennusta saakka. Minä tulin mukaan kuvioihin vasta kun koira oli aikuinen. Uusi koira ei korvaa edellistä mutta koirarakkaina ihmisinä emme halua elää ilman lemmikkiä. En kuitenkaan ehdota uuden hankintaa nyt kun suruaika on meneillään.
Anna sen miehen surra ja keskity sinä omiin asioihisi. Miehelläsi on tunteet ( omat tunteet, kyllä ), joten et voi niille mitään. Ei tarvitse löytää mitään sanoja, ne tuskin edes auttaa. Aika tekee tehtävänsä, älä ota sitä häneltä pois. Jokaisen suru on täysin henkilökohtainen, siihen ei pidä toiseen nokkaansa laittaa, pahentaa vaan tilannetta jos ei kotona saa/voi edes surra rauhassa. Tsemppiä teille molemmille, ja sille moukalle miehen kaverille ei tartte vastata yhtään mitään, omaan arvoonsa moiset.
Ihan ymmärrän tätä. Miehesi kaveri ei ymmärrä. Hän on niitä, joille koira tai yleensä lemmikkieläin ei ole paljonkaan arvoinen eikä mene tunteisiin. Näitä ihmisiä on paljon, eikä heitä tosiaan kannata kuunnella siinä vaiheessa, kun ikävä on aivan valtava. Jos kannattaa kuunnella koskaan.
Olen joutunut luopumaan jo monesta koirasta, koska meillä on ollut niitä aina, välillä useampikin samanaikaisesti, ja meillä oli koiria jo lapsuudenkodissanikin.
Muistan niistä joka ikisen ja kaipaan niitä vieläkin ihan tavattomasti. Vaikka on otettu uusi koirakin, sitä entistä kaipaa kuitenkin eikä toinen koira korvaa toista, ne vain liittyy siihen samaan "meidän koirat" -joukkueeseen. Ne on kaikki omia yksilöitä ja kaikki samalla viivalla ja jokainen omalla tavallaan yhtä ihania.
Voin uskoa tuon lamaannuksen, koska ilmeisesti iän mukana tunteet jotenkin voimistuu ja tämänhetkinen koiramme on meille jo aivan mielettömän tärkeä. Elämämme kyllä jossain määrin jo pyörii tämän koiran ympärillä, vaikka emme me mitään mökkihöperöitä ole, vaan elämä on vielä täynnä tekemistä ja haasteita. Lapsenlapsiakin meillä on, jotka on taas sitten niitä tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, ei lemmikkieläintä ja ihmistä voi laittaa vertailuun, niillä on molemmilla ihan oma agendansa elämässä.
Tiedän, että kun tämä koira jonain päivänä lähtee koirien taivaaseen, se on järkyttävä päivä meille. Silti tiedän jo nyt, että ihan varmasti otamme vielä tämänkin jälkeen koiran, kun vain jostain sopivan saamme. Kyllä se uusi pentu aina jollain tavalla kuitenkin vie ajatukset mukavammille urille ja se edellinen jää sinne edesmenneitten rakkaitten joukkoon. Meillä on kaikista koirista kehystetyt kuvat esillä ja se jotenkin lohduttaa, emme unohda niitä koskaan.
Se vain on niin, että koiran elämä on lyhyempi kuin ihmisen, ja se on hyväksyttävä. Kyllä miehesi siitä toipuu, vähitellen voisitte vaikka yhdessä alkaa katsella, missä olisi sopivia kenneleitä ja pentuja tulossa. Se antaa uutta toivoa ja iloa elämään.
Koirien vihaajat ei ymmärrä tätä yhtään ja möläyttelee typeriä mielipiteitään. Ne jätetään omaan arvoonsa. Minusta tuntuu, että koira, kissa ja hevonen on jotenkin erityisiä eläimiä, niillä on tunteet ihmistä kohtaan ja ne on jotenkin ikään kuin luotu ihmisen kumppaniksi eläiminä. Niillä on erityinen tehtävä elää meidän kanssamme. Puhumattakaan tietysti siitä, että niistä voi olla myös hyötyä, jopa ihan korvaamatonta.
Haleja ja yläviitosia kaikille koiraihmisille! Olette ihania!
Alue: Aihe vapaa
Nyt ois sitten se kuuluisa vastamäki. Annat tietysti miehesi surra, suru pitää surra pois. Miehen kaveri on moukka ja jos ei tajua pyytää anteeksi, saa mennäkin.
Koira on todellakin kuin oma lapsi, sehän on samanlainen pieni ja hoivattava, ei vain kasva koskaan aikuiseksi. Sama pätee muihin lemmikeihin, kaloihin ehkä vähemmän kun niihin on hankala saada kontaktia samalla tavalla.
Osanottoni miehellesi.