Voisitko kuvitella olevasi polyamorisessa suhteessa?
Toivottavasti tätä ei siirretä seksipalstalle, koska en kysy mitään sinänsä seksiin liittyvää vaan yleisemmin suhteisiin. Eli voisitko muuttaa nykyisen monogamian tai sinkkuuden polyamoriaksi ja millaisilla ehdoilla? Pitäisikö olla yksi tärkein kumppani ja tiukat säännöt muiden kanssa olemiseen vai millainen olisi sinun mielestäsi paras järjestely. Kokisitko mustasukkaisuutta jos kumppanilla olisi muitakin?
Kommentit (158)
No jos olisin haluttu, niin miksei. Mutta vaikka sopisi miten, niin käytännössä minulla olisi vain 1 puoliso, niin tuskimpa.
Olen ollut jo 12 vuotta avoimessa suhteessa. Ei tämä mikään harvinaisuus ole vaan tähän kohdistuu niin paljon paheksuntaa, että moni salaa tämän.
En voi. Seksi ei kiinnosta monogaamisessakaan suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut jo 12 vuotta avoimessa suhteessa. Ei tämä mikään harvinaisuus ole vaan tähän kohdistuu niin paljon paheksuntaa, että moni salaa tämän.
Lähinnähän tässä inhottaa kaiken maailman bakteerien vaihto ja tautien leviäminen holtittomasti. Yök.
Vain jos en monogamista suhdetta saisi. Dokkareissa esiintyviä polyamorikkoja kun katsoo, niin sama syy taitaa olla heillä vaikka eivät edes itse sitä tiedostaisi.
En. Olen yksinoikeudella yhden miehen nainen.
Voisin, mutta sitten pitäisi ymmärtää että en oikeasti välitä. Seksiä ei myöskään olisi koska alapääni ei kestä vierasta flooraa. Joten kyllä, luonani saisi käydä juomassa kupposen kahvia ja jutella niitä näitä ja se olisi siinä minun panos suhteeseen.
En. En haluaisi jakaa miestäni kenenkään kanssa, enkä halua itsekään kuin tuon yhden miehen. Lapsille haluan antaa mallin perinteisestä perheestä. Suoraan sanottuna vastenmielinen ajatus.
En missään nimessä.Näen kuinka amerikkalaisessa ohjelmassa neljä naista yksi mies (tyypillistä) yksi nainen voi tosi huonosti.
Mies on minun silmissä sika ,ja sitä sanaa käytän harvoin. Surullista tietääettä se jota rakastaa makaa toisen sängyssä .Usch.
En, se vaikuttaa kauhean aikaavievältä ja rasittavalta. Vuorokaudessa ei nytkään ole tarpeeksi tunteja tehdä kaikkea mitä haluan, viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa ja yksinoloakin kaipaan.
Joskus parikymppisenä säädin monen kanssa samaan aikaan, silloin hauskaa hupia mutta näin aikuisena ja perheellisenä saan burnoutin jo pelkästä ajatuksesta.
Kun olen johonkuhun ihastunut, rakastunut ja hänestä välitän, en ole tippaakaan kiinnostunut kenestäkään muusta, enkä myöskään halua häntä kenenkään kanssa jakaa. Jos olisi joku "ihan kiva" kaveri, jota kohtaan ei kummempia tunteita olisi, niin silloin ei tietenkään hetkauttaisi, vaikka tällä joku toinen olisi. Mutta tuossa tapauksessa kyllä oltaisiin kavereita ilman mitään läheisempää kanssakäymistä, ei missään "suhteessa".
Ihan on tarpeeksi puuhaa pitää yksikin nainen tyytyväisenä :)
En. Kuulostaa vaivalloiselta säätää toimintatapoja ja pelisääntöjä sellaiseen kuvioon, kun mitään kulttuurisia käytäntöjä ei ole valmiina. Ja enemmän kuin kaksi ihmistä moninkertaistaa myös kaiken mahdollisen säädön määrän. Yksinkertaisesti ei kiinnosta käyttää prosessoritehoa ihmissuhdeasioiden veivaamiseen niin paljon kuin sellainen elämäntapa vaatisi. Maailmassa on niin paljon kiinnostavampiakin asioita!
En.
Miesten luoma malli ns. hyväksytystä vieraissa loikkimisesta. Pettäjän unelma, ei kiitos!
Useinhan jos joku elää tyypillisestä aikuiselämästä poikkeavalla tavalla, saatetaan sanoa, että teinimeinikiä, ei ole aikuistunut oikeasti. Mutta tästä polyamoriahommasta todellakin tulee ihan oikeasti sellainen fiilis.
Vierailija kirjoitti:
En. Kuulostaa vaivalloiselta säätää toimintatapoja ja pelisääntöjä sellaiseen kuvioon, kun mitään kulttuurisia käytäntöjä ei ole valmiina. Ja enemmän kuin kaksi ihmistä moninkertaistaa myös kaiken mahdollisen säädön määrän. Yksinkertaisesti ei kiinnosta käyttää prosessoritehoa ihmissuhdeasioiden veivaamiseen niin paljon kuin sellainen elämäntapa vaatisi. Maailmassa on niin paljon kiinnostavampiakin asioita!
Tämä. Näin keski-ikään tulevana enemmän kiinnostaa ihan muut asiat kuin ihmissuhdesäädöt. Miten niihin nuorempana käyttikin niin paljon aikaa, todellakin tehojen tuhlaamista ja hukkaan heitettyä energiaa.
En. Minulle riittää yksi mies oikein hyvin, en todellakaan haluaisi siihen toista miestä. Olisin yksin mielummin.
En voisi, enkä myöskään avoimessa suhteessa.
En voisi. Olen yhden naisen mies ja odotan naiselta vastaavaa.