Lue keskustelun säännöt.
Haluan kuulla pettymyksistä omaan lemmikkiin ja miten olette sen kanssa kasvaneet?
13.03.2021 |
Oletteko ikinä katuneet lemmikin hankintaa? Me hankittiin kissanpentu ja luonne on ihan erilainen mitä odotin. Ylienerginen, stressiherkkä yhden ihmisen kissa. Minun on olut vaikea hyväksyä tätä ja päivittäin mietin että mitä hyvää kissassa on. Ei tule edes luokse, ei ole hellyydenkipeä, puree ja raapii. Ikää on nyt yli 7 kk.
Voi olla että aika parantaa tai sitten ei. On onneksi hyvässä hoidossa jne. mutta en tiedä pystynkö kehittämään siihen mitään tunnesidettä. Aika erikoista, olen aina luullut että kiinnyn helposti eläimiin. Nyt tuosta rääpäleestä on vain harmia, hyppii pöydille, on rauhaton mouruaja, metelöi aikaisin aamulla. Oma ruoka ei juurikaan kiinnosta mutta meidän syömät ruuat kyllä. Leikittää pitäisi päivässä ainakin tuntikausia vaikka joskus sitä ei edes sekään kiinnosta. Eniten rassaa juuri tuo pureminen, hädin tuskin edes kosken sitä kun puree kivuliaasti :(
Kommentit (78)
Kastraatio /sterilisaatio heti jos ei ole vielä tehty, se rauhoittaa eläimen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kastraatio /sterilisaatio heti jos ei ole vielä tehty, se rauhoittaa eläimen käytöstä.
Meillä se ei ikävä kyllä rauhoittanut :( (on leikattu tyttökissa) se ongelma on varmaan pentuaikana koetun sosiaalistumisen puute, niin olen päätellyt. Annettu olla varmaan paljon omissa oloissaan, ainut kontakti kenen kanssa on eniten on ollut on lapsi koska olen huomannut että on valinnut lapsemme ihmisekseen.
Noissa puremiskohtauksissa olen näkeväni kissalla paniikkia, turhautuu ja panikoi jolloin voimalla puree ja kynsii. Ja sitä kokee nimenomaan vain minä ja mieheni. Jos lapseni ottaa syliin tätä ei tapahdu kuin ihan harvoin ja hellästi. Kun mieheni pisti ojennukseen kissan se rauhoittui kummasti sen jälkeen eikä enää purrut enää häntä edes silitysten aikana. Minä olen varmaan sitten se aika alistuva tapaus mutta olen minäkin ottanut niskasta kiinni sitä muttei se auta, se vain kiihtyy siitä entisestään. Olen alkanut jopa pelkäämään sitä vähän :( ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kastraatio /sterilisaatio heti jos ei ole vielä tehty, se rauhoittaa eläimen käytöstä.
Meillä se ei ikävä kyllä rauhoittanut :( (on leikattu tyttökissa) se ongelma on varmaan pentuaikana koetun sosiaalistumisen puute, niin olen päätellyt. Annettu olla varmaan paljon omissa oloissaan, ainut kontakti kenen kanssa on eniten on ollut on lapsi koska olen huomannut että on valinnut lapsemme ihmisekseen.
Noissa puremiskohtauksissa olen näkeväni kissalla paniikkia, turhautuu ja panikoi jolloin voimalla puree ja kynsii. Ja sitä kokee nimenomaan vain minä ja mieheni. Jos lapseni ottaa syliin tätä ei tapahdu kuin ihan harvoin ja hellästi. Kun mieheni pisti ojennukseen kissan se rauhoittui kummasti sen jälkeen eikä enää purrut enää häntä edes silitysten aikana. Minä olen varmaan sitten se aika alistuva tapaus mutta olen minäkin ottanut niskasta kiinni sitä muttei se auta, se vain kiihtyy siitä entisestään. Olen alkanut jopa pelkäämään sitä vähän :( ap
Voi jessus mitä porukkaa olette! Voisikohan kissa pitää lapsesta sen takia, että se ei perheen aikuisten tavoin pahoinpitele sitä?
Oletko sama kuin tämän ketjun aloittanut:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4066857/kun-kissan-omistamisessa-pelkka…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kastraatio /sterilisaatio heti jos ei ole vielä tehty, se rauhoittaa eläimen käytöstä.
Meillä se ei ikävä kyllä rauhoittanut :( (on leikattu tyttökissa) se ongelma on varmaan pentuaikana koetun sosiaalistumisen puute, niin olen päätellyt. Annettu olla varmaan paljon omissa oloissaan, ainut kontakti kenen kanssa on eniten on ollut on lapsi koska olen huomannut että on valinnut lapsemme ihmisekseen.
Noissa puremiskohtauksissa olen näkeväni kissalla paniikkia, turhautuu ja panikoi jolloin voimalla puree ja kynsii. Ja sitä kokee nimenomaan vain minä ja mieheni. Jos lapseni ottaa syliin tätä ei tapahdu kuin ihan harvoin ja hellästi. Kun mieheni pisti ojennukseen kissan se rauhoittui kummasti sen jälkeen eikä enää purrut enää häntä edes silitysten aikana. Minä olen varmaan sitten se aika alistuva tapaus mutta olen minäkin ottanut niskasta kiinni sitä muttei se auta, se vain kiihtyy siitä entisestään. Olen alkanut jopa pelkäämään sitä vähän :( ap
Koittakaapa masennuslääkitystä kissalle. Jos on kovin hermoherkkä niin se voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hellyysaggressiot saattaa olla nuorilla kissoilla vielä melko yleisiä. Kissalle sterilisaatio, tarpeeksi aktivointia, viljaton ja sokeriton ruoka saattavat auttaa. Tässä vielä tietoa sinulle: https://www.google.com/amp/s/kissansilmin.com/2018/09/20/ihmiseen-kohdi…
Kissasi saattaa olla myös kipeä!
On ollut vaikeita hetkiä lemmikin kanssa, mutta en ole missään vaiheessa ollut pettynyt lemmikkiin vaan itseeni, koska lemmikin käytöshäiriöt ovat järjestäen ihmisen syytä. Teidänkin tapauksessa ihan selvästi ja on teidän aika katsoa peiliin.
Kärsivällisellä työllä ja eläinlääkärin ja ammattikouluttajan kanssa haasteista on selvitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aikoinaan vähän samantyylisiä ongelmia kissan kanssa. Kissa hyökkäili mun kimppuun, puri ja raapi ja riekkui kun mielipuoli. Otin kissalle kaverin, jonka kanssa sai purkaa energiaa painimalla ja käytös ihmisiä kohtaan muuttui täysin. Nyt kissa 12v ja edelleenkin yhtä energinen kuin nuorena, joten ilman kissakaveria meidän yhteiselosta ei olisi tullut yhtään mitään kaikki nämä vuodet.
Siis en minä pahoinpitele kissaa vaan annan kurinpalautusta siitä kun hyökkii käteen kiinni. Siis en tietenkään silloin kun on nätisti. Kehun aina kun näyttää hellyyttään, esimerkiksi joskus lipaisee minua nenästä ym. mutta vielä pitää työstää sitä että antaa koskettaa ja ollaan edistyttykin niin että antaa vähän silittää rinnasta ym. ja ei lapsikaan ole ollut sen kanssa mikään hellantelttu vaan heittänyt esim. peiton päälle ja huutaa kun käy mahdottomaksi ym. ei se tietenkään hyvä tapa ole mutta jotain täytyy tehdä ettei se pääse vielä meidän niskan päälle :(
Emme hanki kissakaveria ainakaan vielä ja en tiedä onko kannattavaakaan osaako enää toimia toisten kissojen kanssa kun tälle ei sovi kissakaveriksi ihan mikä tahansa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurinpalautusta kissalle? Voi kissa parkaa. Varmasti saatte stressaantuneen kissan, joka alkaa vielä tekemään tarpeitaankin väärin paikkoihin stressinsä vuoksi.
Tunnetteko yhtään kissojen sielunelämää? Oletteko tutustuneet kissojen tarpeisiin ja tapoihin ilmaista itseään?
Kissoille on luontaista hyppiä pöydille. Järjestäkää kotiin paljon tasoja, joissa kissa saa olla. Kissa haluaa olla paljon maan pinnan yläpuolella. Kissa tarvitsee myös piilopaikkoja ja paikkoja, joissa se saa olla ihan rauhassa. Onko kissalla turvallista ulkoilumahdollisuutta? Ulkoilusitaus, johon kissa pääsee vapaasti kulkemaan esimerkisi tuuletusikkunaan asennetusta luukusta, antaa kissalle virikkeitä, valinnanmahdollisuuksia ja poistaa siten stressiä.
Kissa on sekä saalistaja että saaliseläin. Siksi se tarvitsee paljon virikkeitä, mahdollisuuden purkaa energiaa, tasoja, joilta tarkkailla ympäristöään korkeammalta ja myös piilopaikkoja, joissa se saa olla rauhassa. Usein kissoja kannattaa ottaa kerralla kaksi ja paras ratkaisu on yleensä sukulaiset emo ja pentu tai sisarukset. Yhdessä kissat saavat purkaa energiaa painimalla, takaa ajamalla ja vaanimalla toisiaan ja ihminenkin pääsee tällöin vähän vähemmällä virikkeiden jätjestämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Kurinpalautusta kissalle? Voi kissa parkaa. Varmasti saatte stressaantuneen kissan, joka alkaa vielä tekemään tarpeitaankin väärin paikkoihin stressinsä vuoksi.
Tunnetteko yhtään kissojen sielunelämää? Oletteko tutustuneet kissojen tarpeisiin ja tapoihin ilmaista itseään?
Kissoille on luontaista hyppiä pöydille. Järjestäkää kotiin paljon tasoja, joissa kissa saa olla. Kissa haluaa olla paljon maan pinnan yläpuolella. Kissa tarvitsee myös piilopaikkoja ja paikkoja, joissa se saa olla ihan rauhassa. Onko kissalla turvallista ulkoilumahdollisuutta? Ulkoilusitaus, johon kissa pääsee vapaasti kulkemaan esimerkisi tuuletusikkunaan asennetusta luukusta, antaa kissalle virikkeitä, valinnanmahdollisuuksia ja poistaa siten stressiä.
Kissa on sekä saalistaja että saaliseläin. Siksi se tarvitsee paljon virikkeitä, mahdollisuuden purkaa energiaa, tasoja, joilta tarkkailla ympäristöään korkeammalta ja myös piilopaikkoja, joissa se saa olla rauhassa. Usein kissoja kannattaa ottaa kerralla kaksi ja paras ratkaisu on yleensä sukulaiset emo ja pentu tai sisarukset. Yhdessä kissat saavat purkaa energiaa painimalla, takaa ajamalla ja vaanimalla toisiaan ja ihminenkin pääsee tällöin vähän vähemmällä virikkeiden jätjestämisessä.
Tottakai tiedän kissan sielunelämästä mutta en luultavasti tarpeeksi kun tämä kissa osaa koetella meidän hermoja toden teolla. Kaikki olisi luultavasti hyvin jos sen luonne muuttuisi toisenlaiseksi. En voi tietenkään sitä vaatia. En ole pettynyt pelkästään kissaan vaan myös itseeni kun en tiedä mitä teen sen kanssa. Emoa emme voineet ottaa kun kasvattaja halusi pitää sen itsellään. Ainoana pentuna ei ole myöskään sisaruksia.
Pentu vaan stressaantuu tosi herkästi, on vielä tosi hajuherkkä ja reagoi voimakkaasti siihen, esim. jos meille tulee vieraita niin ei voi taata että jättää ne rauhaan ja että saattaa purra (etenkin kun silittää). Kerron kyllä tästä heti vieraille ja se ei ole kovin kivaa kun jotkut sitten voivat pelätä kissaa kun mainitsen siitä, eivät voi olla rennosti ym.
Ja en kurinpalautusta haluaisi mielellään tehdä kissalle mutta en löydä muuta keinoa (olen oikeasti käyttänyt kaikkia keinoja mutta tulos on sama). Kissa kiihtyy kun sitä kieltää, ilmaisee että sattuu tai että korottaa ääntään. Hyökkäys tulee olemaan paljon rajumpi. Jos se nyt on jo tällaista, millaista se on sitten kun on aikuinen? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet tuon toisen ketjun aloittaja niin sait siellä jo runsaasti vinkkejä. Jos kissan hyvinvointi on etusijalla niin pentua ei yksinkertaisesti kannata hankkia ainoaksi kissaksi.
Oli koira. Se oli aina sitä mieltä, että leikkaan sen pään poikki. Päätin kohdella sitä siitä huolimatta itsepäisesti niin kuin se olisi maailman ihanin olento. Ehkä 10 vuotiaana se rauhoittui vähän. Aika paljon sattui sydämeen kun edelliset koirat olivat niin läheisiä. Mutta eipähän se koiran syy ollut, itsehän minä sen otin. Ei sen kanssa mitään yhteyttä ollut, niinkuin edellisten koirien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle suosittelen sarjaa Kissakuiskaaja, se Jackson Galaxy on hyvin perillä kissojen sielunelämästä ja antaa hyviä ohjeita omistajille. Eikä siihen kuulu mikään kurinpalautus kissalle koska yleensä aina vika on omistajissa ja kissat rauhoittuu kun omistajat oppivat ymmärtämään niitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle suosittelen sarjaa Kissakuiskaaja, se Jackson Galaxy on hyvin perillä kissojen sielunelämästä ja antaa hyviä ohjeita omistajille. Eikä siihen kuulu mikään kurinpalautus kissalle koska yleensä aina vika on omistajissa ja kissat rauhoittuu kun omistajat oppivat ymmärtämään niitä.
Itse suosittelen ap:lle kissan antamista pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle suosittelen sarjaa Kissakuiskaaja, se Jackson Galaxy on hyvin perillä kissojen sielunelämästä ja antaa hyviä ohjeita omistajille. Eikä siihen kuulu mikään kurinpalautus kissalle koska yleensä aina vika on omistajissa ja kissat rauhoittuu kun omistajat oppivat ymmärtämään niitä.
Itse suosittelen ap:lle kissan antamista pois.
En haluaisi kyllä luopua kun tulee niin hyvin toimeen lapseni kanssa. Tai mistä sitä tietää, stressaako sitäkin. ap
Eniten haluaisin kuulla että miten olette lähentyneet lemmikkiä kohtaan niin että rakastatte? En rakasta kissaamme mutta tykkään kyllä siitä, vaikka luonne ei vastannutkaan odotuksiani. Nyt tunnen siitä vaan vastuuta ja juuri sen takia kissasta välitän. Olen yrittänyt pitää namipalaa että tulee syliin, ei tule. Ei ole lahjottavissa siis edes herkuilla. Kannattaako tätä väkisin edes yrittääkään? Ap
Kissat ovat joskus hankalia luonteeltaan... etenkin ne ailahtelevat kissat joiden mieliala vaihtuu 50 kertaa päivän aikana.
Lemmikkiä ei kannata ottaa KOSKAAN.
Kissan kanssa minullakin ongelmia. Oli ihan hullu. Vihasin sitä. Se puri, raapi, hyökkäili, kiipesi pitkin tapetteja kattoon. Sitten se leikattiin ja siitä tuli minun rakkain ystäväni. Nyt jo edesmennyt. Kuolemasta lähes 10 vuotta mutta muistelemme häntä yhä rakkaudella. Ehkä teilläkin rauhoittuu sterilisaatiolla.