Niin surullinen olo ja paha mieli
Olen järkevä, jalat maassa oleva ja ymmärrän, että maailmassa on pahuutta, mutta vitsi että mulla on paha mieli Atson ja koko sen jutun ja hänen elämänsä takia. Halusin vaan sanoa tämän enkä vain miettiä tätä yksin. Ja kyllä mä tästä toki yli pääsen, mutta tuntuu vaan niin pahalta. Onko muita joita tämä olisi koskettanut syvemmin? En halua olla ainut, sillä se tarkoittaisi, ettei mikään taaskaan muutu. Sanokaa edes joku, ettei näin ole. Ei voi olla niin, että jatkamme taas kohta kuin mitään ei olisi ollutkaan ja että Atso ja läheisensä kärsivät turhaan. Eikö vihdoin olisi aika aidosti todella puuttua kiusaamiseen, väkivaltaan ja ehkä toimimattomiin käytäntöihin niin koulussa, perhepalveluissa, lastensuojelussa kuin muuallakin? Ei kai jopa tällaista voi vain taas sivuuttaa?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä. Surullinen. Jopa toivoton, vaikken haluaisi olla.
Tosi surullinen Atson puolesta.
Muutama päivä sitten luin Iltalehdestä että 13 vuotias koulukiusattu oli ottanut henkensä. Tämä on vakavaa, että niin moni nuori tuntee itsensä syrjätetyksi ja ei jaksa elää.
Kyllä tämä on koskettanut aivan eri tavalla kuin muut rikokset, joista on lukenut. Kannan uhria mukanani, äsken havahduin miettimään, että mitä hän ajattelisi tästä asiasta. Mietin leipomista ja mukavaa tekemistä päivälle. Täytyy olla melko paatunut jos tapaus ei liikuta mitään.
Kouluihin pitäisi saada empatiakasvatusta erillisenä tuntina, ei muihin aineisiin ja tavoitteisiin ympättynä. Ehkä vihdoinkin se yksi kaikille kuuluva uskonnon ja et:n korvaava tunti, jossa opetellaan vahvasti empatiaa. Päiväkodista lähtien.
Kouluissa pitäisi olla oppilaista koostuva vertaisryhmä, tai oppilaspoliisit, jotka ottavat mukaan, huomioivat kiusattuja. Opettajavetoinen kiva kouluilu ei toimi.
Olen täysin samaa mieltä. Surullinen. Jopa toivoton, vaikken haluaisi olla.