Uskovaiset! Selittäkää miten usko voi loppua. Sen piti olla lahja ja kaikkien saatavilla.

Et koskaan ollut oikeasti uskossa

Mitä oli tapahtunut ennen uskon loppumista? Mitä olit tehnyt, miten elänyt?

No kyllähän se loppuu kun on vääränlaisessa seurassa, tekee vääriä valintoja jne. Tehtäväsi on lähentyä Jumalaa valita seurasi ja tekemisesi sen mukaan että lähennyt Jumalaa. Elämä on testi sinä itse suoritat elämäsi eikä kukaan muu sinun puolesta. 

Kyllähän sitä uskonelämääkin pitää hoitaa, samoin suhdettaan Jumalaan; lukea Raamattua, rukoilla, vaalia srk-yhteyttä, kilvoitella jne. Jos sitä ei hoida, niin se näivettyy ja usko hiipuu, ja lopulta jopa kuolee pois, kun muut asiat menevät edelle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä oli tapahtunut ennen uskon loppumista? Mitä olit tehnyt, miten elänyt?

Olin tosi aktiivinen seurakunnassa vuosien ajan. Vähitellen aloin huomata tiettyjä epäkohtia siinä miten uskosta puhuttiin ja millaisia odotuksia ihmisiin kohdistettiin seurakunnassa. Sit kun pohdin niitä juttuja ja niiden taustoja, niin tuli koko ajan vahvemmin sellainen olo ettei uskomistouhussa ole järkeä. Yritin kyllä kovasti ajatella, että Jumala on suurempi eikä pidä katsoa ihmisten tekoja jne... mutta kun asioita miettii kaikilta kanteilta niin huomaa että ongelmat on siinä uskonnossa sinänsä, ei pelkästään ihmisissä. Ja sanon tarkoitukselle uskoNNOssa, koska sitä kaikki järjestäytynyt uskominen on. Lopulta mun oli pakko olla rehellinen ja todeta, että uskoni on loppunut.

Ap

Minun uskoni kuoli kun huomasin kuinka tuomitsevia ja pikkusieluisia uskovaiset todella ovat, ei tietoakaan lähimmäisenrakkaudesta. Enemmänkin kuppikuntaista ja kylmää väkeä. Siinäpä seurakuntayhteyttä.

Mihin uskoit? Mihin et enää usko?

Jos et enää usko sellaiseen jumalaan, millaisesta sinun uskonyhteisösi opettaa, ota Raamattu käteen ja lue sitä. Ehkä löydät sieltä sellaisen version Jumalasta, mihin voit uskoa.

Raamatussa sanotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Eli me jokainen kuvastamme jotain osaa Jumalasta. Raamatussa kuvataan Jumala hyvin monenlaiseksi. Hän on hyvä, ja hän on paha, hän on kaikkea siltä väliltä, ja paljon muutakin. Niin myös ihmisissäkin on hyviä ja pahoja, ja kaikkea siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän se loppuu kun on vääränlaisessa seurassa, tekee vääriä valintoja jne. Tehtäväsi on lähentyä Jumalaa valita seurasi ja tekemisesi sen mukaan että lähennyt Jumalaa. Elämä on testi sinä itse suoritat elämäsi eikä kukaan muu sinun puolesta. 

Tyypillinen uskovainen;

Oma moka, mitäs läksit, uskoit väärin.

Vierailija kirjoitti:

Minun uskoni kuoli kun huomasin kuinka tuomitsevia ja pikkusieluisia uskovaiset todella ovat, ei tietoakaan lähimmäisenrakkaudesta. Enemmänkin kuppikuntaista ja kylmää väkeä. Siinäpä seurakuntayhteyttä.

Tästä syystä minun uskoni uskontoon (= ihmisten kehittämä jumalanpalvontajärjestelmä) kuoli, mutta Jumalaan uskon edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä uskonelämääkin pitää hoitaa, samoin suhdettaan Jumalaan; lukea Raamattua, rukoilla, vaalia srk-yhteyttä, kilvoitella jne. Jos sitä ei hoida, niin se näivettyy ja usko hiipuu, ja lopulta jopa kuolee pois, kun muut asiat menevät edelle.

Tein kaikkea tätä. Mutta vähitellen se alkoi tuntua epäaidolta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oli tapahtunut ennen uskon loppumista? Mitä olit tehnyt, miten elänyt?

Olin tosi aktiivinen seurakunnassa vuosien ajan. Vähitellen aloin huomata tiettyjä epäkohtia siinä miten uskosta puhuttiin ja millaisia odotuksia ihmisiin kohdistettiin seurakunnassa. Sit kun pohdin niitä juttuja ja niiden taustoja, niin tuli koko ajan vahvemmin sellainen olo ettei uskomistouhussa ole järkeä. Yritin kyllä kovasti ajatella, että Jumala on suurempi eikä pidä katsoa ihmisten tekoja jne... mutta kun asioita miettii kaikilta kanteilta niin huomaa että ongelmat on siinä uskonnossa sinänsä, ei pelkästään ihmisissä. Ja sanon tarkoitukselle uskoNNOssa, koska sitä kaikki järjestäytynyt uskominen on. Lopulta mun oli pakko olla rehellinen ja todeta, että uskoni on loppunut.

Ap

Kerrotko joitain esimerkkejä mitä ne ongelmat olivat?

Ja jos huomasit epäkohtia siinä, miten srk:ssa puhuttiin uskosta, niin miksi et vaihtanut toiseen srk:aan tai vain lähtenyt sieltä pois?

Uskonto sopii mainiosti kaikille vajaaälyisille luusereille, jotka eivät kykene ajattelemaan loogisesti ja rationaalisesti.

Jeesus oli sekopäinen kansankiihottaja, joka nakutettiin ristille rauhoittumaan. Vuosi siellä kuiviin, otettiin alas, haudattiin, mätäni ja maatui paskaksi. Ei koskaan "noussut ylös" hahahahahahaa! :-)

Kyseinen kansankiihottaja kuvitteli harhoissaan "tulevansa takaisin" siten, että hänen aikalaisensa vielä olisivat silloin elossa. Kuolemasta on nyt noin 2000 vuotta aikaa, hah hah!

Islam on kyllä vielä typerämpää kuin kristinusko, juu.

Vierailija kirjoitti:

Mihin uskoit? Mihin et enää usko?

Jos et enää usko sellaiseen jumalaan, millaisesta sinun uskonyhteisösi opettaa, ota Raamattu käteen ja lue sitä. Ehkä löydät sieltä sellaisen version Jumalasta, mihin voit uskoa.

Raamatussa sanotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Eli me jokainen kuvastamme jotain osaa Jumalasta. Raamatussa kuvataan Jumala hyvin monenlaiseksi. Hän on hyvä, ja hän on paha, hän on kaikkea siltä väliltä, ja paljon muutakin. Niin myös ihmisissäkin on hyviä ja pahoja, ja kaikkea siltä väliltä.

Mitä enemmän luin Raamattua, sitä enemmäbnhuomasin etten voi hyvällä omallatunnolla allekirjoittaa sitä. Raamattu ei siis lisännyt uskoani, vaan vähensi sitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oli tapahtunut ennen uskon loppumista? Mitä olit tehnyt, miten elänyt?

Olin tosi aktiivinen seurakunnassa vuosien ajan. Vähitellen aloin huomata tiettyjä epäkohtia siinä miten uskosta puhuttiin ja millaisia odotuksia ihmisiin kohdistettiin seurakunnassa. Sit kun pohdin niitä juttuja ja niiden taustoja, niin tuli koko ajan vahvemmin sellainen olo ettei uskomistouhussa ole järkeä. Yritin kyllä kovasti ajatella, että Jumala on suurempi eikä pidä katsoa ihmisten tekoja jne... mutta kun asioita miettii kaikilta kanteilta niin huomaa että ongelmat on siinä uskonnossa sinänsä, ei pelkästään ihmisissä. Ja sanon tarkoitukselle uskoNNOssa, koska sitä kaikki järjestäytynyt uskominen on. Lopulta mun oli pakko olla rehellinen ja todeta, että uskoni on loppunut.

Ap

Kerrotko joitain esimerkkejä mitä ne ongelmat olivat?

Ja jos huomasit epäkohtia siinä, miten srk:ssa puhuttiin uskosta, niin miksi et vaihtanut toiseen srk:aan tai vain lähtenyt sieltä pois?

Koetin etsiä toista seurakuntaa. Kävin paljon muiden tilaisuuksissa, mutta mistään ei löytynyt kotia. Isoin syy tähän oli se, että ooin alkanut menettää uskoni kristinuskoon. En siis vain seurakuntaan. Ei silloin seurakunnan vaihtaminen tai pois lähteminen ole mikään ratkaisu. Itse asiassa olin pois kaikista seurakunnista lopulta aika pitkään ennen kuin totesin uskon loppuneen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oli tapahtunut ennen uskon loppumista? Mitä olit tehnyt, miten elänyt?

Olin tosi aktiivinen seurakunnassa vuosien ajan. Vähitellen aloin huomata tiettyjä epäkohtia siinä miten uskosta puhuttiin ja millaisia odotuksia ihmisiin kohdistettiin seurakunnassa. Sit kun pohdin niitä juttuja ja niiden taustoja, niin tuli koko ajan vahvemmin sellainen olo ettei uskomistouhussa ole järkeä. Yritin kyllä kovasti ajatella, että Jumala on suurempi eikä pidä katsoa ihmisten tekoja jne... mutta kun asioita miettii kaikilta kanteilta niin huomaa että ongelmat on siinä uskonnossa sinänsä, ei pelkästään ihmisissä. Ja sanon tarkoitukselle uskoNNOssa, koska sitä kaikki järjestäytynyt uskominen on. Lopulta mun oli pakko olla rehellinen ja todeta, että uskoni on loppunut.

Ap

Kerrotko joitain esimerkkejä mitä ne ongelmat olivat?

Ja jos huomasit epäkohtia siinä, miten srk:ssa puhuttiin uskosta, niin miksi et vaihtanut toiseen srk:aan tai vain lähtenyt sieltä pois?

Koetin etsiä toista seurakuntaa. Kävin paljon muiden tilaisuuksissa, mutta mistään ei löytynyt kotia. Isoin syy tähän oli se, että ooin alkanut menettää uskoni kristinuskoon. En siis vain seurakuntaan. Ei silloin seurakunnan vaihtaminen tai pois lähteminen ole mikään ratkaisu. Itse asiassa olin pois kaikista seurakunnista lopulta aika pitkään ennen kuin totesin uskon loppuneen.

Ap

Ymmärrän.

Kerrotko vielä millaisia epäkohtia huomasit ja mitä ne ongelmat olivat, mitkä liittyvät siihen uskontoon itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oli tapahtunut ennen uskon loppumista? Mitä olit tehnyt, miten elänyt?

Olin tosi aktiivinen seurakunnassa vuosien ajan. Vähitellen aloin huomata tiettyjä epäkohtia siinä miten uskosta puhuttiin ja millaisia odotuksia ihmisiin kohdistettiin seurakunnassa. Sit kun pohdin niitä juttuja ja niiden taustoja, niin tuli koko ajan vahvemmin sellainen olo ettei uskomistouhussa ole järkeä. Yritin kyllä kovasti ajatella, että Jumala on suurempi eikä pidä katsoa ihmisten tekoja jne... mutta kun asioita miettii kaikilta kanteilta niin huomaa että ongelmat on siinä uskonnossa sinänsä, ei pelkästään ihmisissä. Ja sanon tarkoitukselle uskoNNOssa, koska sitä kaikki järjestäytynyt uskominen on. Lopulta mun oli pakko olla rehellinen ja todeta, että uskoni on loppunut.

Ap

Kerrotko joitain esimerkkejä mitä ne ongelmat olivat?

Ja jos huomasit epäkohtia siinä, miten srk:ssa puhuttiin uskosta, niin miksi et vaihtanut toiseen srk:aan tai vain lähtenyt sieltä pois?

Koetin etsiä toista seurakuntaa. Kävin paljon muiden tilaisuuksissa, mutta mistään ei löytynyt kotia. Isoin syy tähän oli se, että ooin alkanut menettää uskoni kristinuskoon. En siis vain seurakuntaan. Ei silloin seurakunnan vaihtaminen tai pois lähteminen ole mikään ratkaisu. Itse asiassa olin pois kaikista seurakunnista lopulta aika pitkään ennen kuin totesin uskon loppuneen.

Ap

Ymmärrän.

Kerrotko vielä millaisia epäkohtia huomasit ja mitä ne ongelmat olivat, mitkä liittyvät siihen uskontoon itsessään.

Tästä voisi kirjoittaa pitkän kirjan eikä kyse ole yksittäisistä asioista. Yleisellä tasolla pohdintani liittyi mm. tällaisiin aiheisiin:

- Miten ihmisen uskon laatua tai määrää arvioidaan

- Mikä on yksilön ja yhteisön suhde

- Saako kyseenalaistaa ja jos saa, niin mihin asti? Miten perustellaan, että joitakin asioita ei saa kyseenalaistaa?

- Miten uskominen ja uskonto vaikuttavat ihmiseen ja hänen hyvinvointiinsa? Mihin vaikutus perustuu?

- Mihin sijoitutaan usko/huuhaa/tiede/arkijärki-akselilla?

- Kuka hyväksytään, ketä ei? Ovatko perusteet kestäviä?

Ap

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oli tapahtunut ennen uskon loppumista? Mitä olit tehnyt, miten elänyt?

Olin tosi aktiivinen seurakunnassa vuosien ajan. Vähitellen aloin huomata tiettyjä epäkohtia siinä miten uskosta puhuttiin ja millaisia odotuksia ihmisiin kohdistettiin seurakunnassa. Sit kun pohdin niitä juttuja ja niiden taustoja, niin tuli koko ajan vahvemmin sellainen olo ettei uskomistouhussa ole järkeä. Yritin kyllä kovasti ajatella, että Jumala on suurempi eikä pidä katsoa ihmisten tekoja jne... mutta kun asioita miettii kaikilta kanteilta niin huomaa että ongelmat on siinä uskonnossa sinänsä, ei pelkästään ihmisissä. Ja sanon tarkoitukselle uskoNNOssa, koska sitä kaikki järjestäytynyt uskominen on. Lopulta mun oli pakko olla rehellinen ja todeta, että uskoni on loppunut.

Ap

Kerrotko joitain esimerkkejä mitä ne ongelmat olivat?

Ja jos huomasit epäkohtia siinä, miten srk:ssa puhuttiin uskosta, niin miksi et vaihtanut toiseen srk:aan tai vain lähtenyt sieltä pois?

Koetin etsiä toista seurakuntaa. Kävin paljon muiden tilaisuuksissa, mutta mistään ei löytynyt kotia. Isoin syy tähän oli se, että ooin alkanut menettää uskoni kristinuskoon. En siis vain seurakuntaan. Ei silloin seurakunnan vaihtaminen tai pois lähteminen ole mikään ratkaisu. Itse asiassa olin pois kaikista seurakunnista lopulta aika pitkään ennen kuin totesin uskon loppuneen.

Ap

Ymmärrän.

Kerrotko vielä millaisia epäkohtia huomasit ja mitä ne ongelmat olivat, mitkä liittyvät siihen uskontoon itsessään.

Tästä voisi kirjoittaa pitkän kirjan eikä kyse ole yksittäisistä asioista. Yleisellä tasolla pohdintani liittyi mm. tällaisiin aiheisiin:

- Miten ihmisen uskon laatua tai määrää arvioidaan

- Mikä on yksilön ja yhteisön suhde

- Saako kyseenalaistaa ja jos saa, niin mihin asti? Miten perustellaan, että joitakin asioita ei saa kyseenalaistaa?

- Miten uskominen ja uskonto vaikuttavat ihmiseen ja hänen hyvinvointiinsa? Mihin vaikutus perustuu?

- Mihin sijoitutaan usko/huuhaa/tiede/arkijärki-akselilla?

- Kuka hyväksytään, ketä ei? Ovatko perusteet kestäviä?

Ap

Paljon hyviä ja laajoja kysymyksiä. Kaikkiin noihinhan ei uskonto, siis kristinusko, ja Raamattu anna mitään vastausta, ainakaan selkeää ja suoraa. Monet noista kysymyksistä ovat sellaisia, että jokaisen on niitä itse mietittävä ja arvioitava omassa elämässään ja siinä omassa uskossaan. Aika erikoiselta tuntuu, että jokin srk sanelisi näihin suoria vastauksia tai pidättäisi ihmisiltä oikeuden kysyä ja kyseenalaistaa. Tai ei sellainen srk ainakaan kuulosta Raamatun mukaiselta srk:lta.

Kukaan ihminen ei pysty arvioimaan kenenkään toisen ihmisen uskon laatua tai määrää, eikä sellaiseen ole edes mitään syytä tai tarvetta.

Yhteisön ja yksilön suhteesta taas puhutaan paljon Raamatusta, ja se on sellainen kysymys, johon löytyy sieltä myös suoria vastauksia. Ne ohjeet voisi tiivistää siihen rakkauden kaksoiskäskyyn.

Tuo ketä hyväksytään ja ketä ei, niin siihenkin antaa Raamattu aika selkeän vastauksen, että kaikki tulee hyväksyä ja kaikkia tulee rakastaa. Se ei kuitenkaan tarkoita kaikkien tekojen hyväksymista, mutta ei myöskään salli tuomitsemista.

Asioita saa kyseenalaistaa, omasta mielestäni aina. Vaikea ottaa kantaa tähän, kun ei tiedä, mistä tuossa on kyse.

Uskomisen vaikutus ihmisen hyvinvointiin on enempi psykologinen kysymys, ja liittyy vahvasti jokaisen omaan yksilölliseen kokemusmaailmaan. Samoin kysymys sijoittumisesta tuolle akselille. Se on hyvin yksilöllistä, riippuen ihan kunkin uskosta /uskomuksista ja miten kukin määrittelee huuhaat jne. Mutta usko ja tiede ei ole toisensa poissulkevia asioita, ei myöskään usko ja järki.

Yleensä tavalliset kirkko-uskovaiset eivät tiedä eivätkä ymmärrä Jumalasta paljon mitään.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tavalliset kirkko-uskovaiset eivät tiedä eivätkä ymmärrä Jumalasta paljon mitään.

Ei myöskään kirkon papit.