Uskovaiset! Selittäkää miten usko voi loppua. Sen piti olla lahja ja kaikkien saatavilla.

Mulle uskon loppuminen ei merkinnyt toivon menettämistä! Alussa oli tietenkin raskasta uuden tilanteen edessä, mutta ajan kanssa löysin tosi paljon toivoa, armoa ja rakkautta. Olen kokenut niitä ateistina enemmän kuin uskovaisena.

En siis nykyään näe mitään syytä, miksi uskossa pitäisi sinnitellä kiinni väkisin. Elämä voi olla erittäin hyvää tai parempaakin ilman.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, sorruitkohan tekojen tielle ja sitten et enää jaksanut suorittaa uskoa.

Jeesushan nimenomaan haluaa vapauttaa ihmisen kaikista omista teoista vaikuttaa pelastukseensa.

Tämä on kyllä oikeasti niin monen ongelma, varsinkin melko "tuoreiden" uskoon tulleiden keskuudessa. Itsellänikin ollut tätä ongelmaa. Ja juuri se tekee siitä uskon elämästä raskasta ja vaikeaa. Ja varsinkin, jos vielä srk:ssa tai joku toinen uskova lisää sitä taakkaa joillain vaatimuksilla siitä millainen pitäisi olla, miten edetä uskossaan tai kuka on "oikea" uskovainen jne. Juuri tällöin tulee usein sellaisia ajatuksia ja epäilyjä, että ei tämä uskonelämä ollutkaan minua varten tai minun juttuni. Ja silloin moni valitettavasti luovuttaa tai kokee, että ei olekaan uskossa. Mutta kun ei uskoa tarvitse mitenkään suorittaa tai mitata tai varsinkaan vertailla toisiin uskoviin. Eikä usko ole tunteita vaan tahdon asia, "minä tahdon uskoa, minä päätän uskoa". Tätä tahdonvoimaa tarvitaan silloin, kun on vaikeaa ja tuntuu, ettei ole uskossa, mutta se helpottaa siitä kyllä. Välillä on vaikeita aikoja ja hiljaisia hetkiä, mutta nekin kuuluvat asiaan. "Pitäkää usko Jumalaan", näin sanoi Jeesus opetustukseksi kuivettuneesta viikunapuusta.

Tulee mieleen myös nämä kohdat Raamatusta:

"He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten harteille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.

" Matteus 23:4

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.”

Matteus 11:28‭-‬30

Tarkoitat varmaan hyvää, mutta tällaisista vastauksista näkyy se että toistellaan tiettyjä totuutena pidettyjä fraaseja ja ajatellaan niiden pätevän kaikkiin ihmisiin. Eihän se niin mene. On ihan sama siteerata vaikka koko Raamattu, jos sen kohdat vain toistelevat sitä minkä toinen on satoja kertoja pohtinut läpi ja todennut toimimattomaksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tavalliset kirkko-uskovaiset eivät tiedä eivätkä ymmärrä Jumalasta paljon mitään.

Sehän se juuri uskossa onkin: Jumalasta ei tiedä mitään, ei edes, onko sitä olemassa. Siksi siihen voi korkeintaan vain uskoa, jos on taipuvainen uskomaan kaikenlaiseen toteen näyttämättömään tarinaan.

En allekirjoita ettei Jumalasta tiedä mitään.Koko Raamattu kertoo tuhansia sivuja millainen Jumala on.Luomakunnan luomisesta alkaen.

En myöskään yhdy siihen näkemykseen että Jumala on paha.On pelkästään hyvä Jumala.

Raamatun kertomukset eivät ole tietoa, vaan uskomusten tuottamaa tarinaa. Jos raamatulla yrittää todistaa jumalaa todeksi, ollaan kehäpäätelmässä: "raamattu on totta, koska jumala on totta, koska raamattu on totta"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, sorruitkohan tekojen tielle ja sitten et enää jaksanut suorittaa uskoa.

Jeesushan nimenomaan haluaa vapauttaa ihmisen kaikista omista teoista vaikuttaa pelastukseensa.

Tämä on kyllä oikeasti niin monen ongelma, varsinkin melko "tuoreiden" uskoon tulleiden keskuudessa. Itsellänikin ollut tätä ongelmaa. Ja juuri se tekee siitä uskon elämästä raskasta ja vaikeaa. Ja varsinkin, jos vielä srk:ssa tai joku toinen uskova lisää sitä taakkaa joillain vaatimuksilla siitä millainen pitäisi olla, miten edetä uskossaan tai kuka on "oikea" uskovainen jne. Juuri tällöin tulee usein sellaisia ajatuksia ja epäilyjä, että ei tämä uskonelämä ollutkaan minua varten tai minun juttuni. Ja silloin moni valitettavasti luovuttaa tai kokee, että ei olekaan uskossa. Mutta kun ei uskoa tarvitse mitenkään suorittaa tai mitata tai varsinkaan vertailla toisiin uskoviin. Eikä usko ole tunteita vaan tahdon asia, "minä tahdon uskoa, minä päätän uskoa". Tätä tahdonvoimaa tarvitaan silloin, kun on vaikeaa ja tuntuu, ettei ole uskossa, mutta se helpottaa siitä kyllä. Välillä on vaikeita aikoja ja hiljaisia hetkiä, mutta nekin kuuluvat asiaan. "Pitäkää usko Jumalaan", näin sanoi Jeesus opetustukseksi kuivettuneesta viikunapuusta.

Tulee mieleen myös nämä kohdat Raamatusta:

"He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten harteille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.

" Matteus 23:4

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.”

Matteus 11:28‭-‬30

Tarkoitat varmaan hyvää, mutta tällaisista vastauksista näkyy se että toistellaan tiettyjä totuutena pidettyjä fraaseja ja ajatellaan niiden pätevän kaikkiin ihmisiin. Eihän se niin mene. On ihan sama siteerata vaikka koko Raamattu, jos sen kohdat vain toistelevat sitä minkä toinen on satoja kertoja pohtinut läpi ja todennut toimimattomaksi.

Ap

Ei varmastikaan kaikkien kohdalla kaikki päde, oli sitten kyse mistä tahansa. Minuun tuo ainakin on pätenyt ja tiedän useamman muunkin, jotka ovat kertoneet samanlaisista kokemuksista. Sinun kohdallasi tietysti voi olla toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tavalliset kirkko-uskovaiset eivät tiedä eivätkä ymmärrä Jumalasta paljon mitään.

Sehän se juuri uskossa onkin: Jumalasta ei tiedä mitään, ei edes, onko sitä olemassa. Siksi siihen voi korkeintaan vain uskoa, jos on taipuvainen uskomaan kaikenlaiseen toteen näyttämättömään tarinaan.

En allekirjoita ettei Jumalasta tiedä mitään.Koko Raamattu kertoo tuhansia sivuja millainen Jumala on.Luomakunnan luomisesta alkaen.

En myöskään yhdy siihen näkemykseen että Jumala on paha.On pelkästään hyvä Jumala.

Raamatun kertomukset eivät ole tietoa, vaan uskomusten tuottamaa tarinaa. Jos raamatulla yrittää todistaa jumalaa todeksi, ollaan kehäpäätelmässä: "raamattu on totta, koska jumala on totta, koska raamattu on totta"...

Tämä. Raamattu on Jumalan sanaa, koska siellä sanotaan niin. Ja siellä sanotaan niin, koska se on Jumalan sanaa...

Minä uskovana koen vapauden uskoa siten kuin minulle sopii ja siksi on hyvä olla uskossa. Joku aika sitten kuulin, että Jumalan eteen pitää mennä nöyrästi. Minä menin Jumalan eteen sellaisella tunnetilalla kuin tunsin eli vaativasti ja röyhkeästi ja epätoivoisesti. Miksi esittäisin Jumalalle nöyrää, jos en kerran sellaista tunnetta tunne. Olen Jumalan edessä juuri sellaisena kuin sillä hetkellä olen. Tämä on tosi vapauttavaa. Ja Jumalan edessä olemisella tarkoitan rukousta. Välillä en jaksa edes puhua mitään Jumalalle, mutta haluan vain olla Hänen lähellään.

up

Vierailija kirjoitti:

Usko loppuu kun paranee hulluudesta.[/quote ]Psalmi:Hullu ei usko.

Vierailija kirjoitti:

Usko loppuu kun paranee hulluudesta.

   Psalmi:hullu ei usko.

Eihän kukaan pakota pitämään lahjaa. Miksi palautat lahjan?

Vierailija kirjoitti:

Mulle uskon loppuminen ei merkinnyt toivon menettämistä! Alussa oli tietenkin raskasta uuden tilanteen edessä, mutta ajan kanssa löysin tosi paljon toivoa, armoa ja rakkautta. Olen kokenut niitä ateistina enemmän kuin uskovaisena.

En siis nykyään näe mitään syytä, miksi uskossa pitäisi sinnitellä kiinni väkisin. Elämä voi olla erittäin hyvää tai parempaakin ilman.

Ap

Sama täällä!

Kannattaisi ehkä tutustua körttiläisyyteen, jos kaipaa sitä uskoa, jota ei enää ole. Tai jos usko on muuttunut teennäiseksi, yrittämiseksi tms. Körttiläiset ovat aika vapaata ja avaramielistä porukkaa. Uskon asiat eivät ole selviä, tiedettä ja järkeä ei halveksita, vaikeita tunteita ei kielletä. Mihinkään ennalta määrättyyn lopputulokseen ei pidä päätyä. Jumala on salattu, tyydy siihen. Toisten samanlaisten kanssa voi jakaa kokemuksia siitä, kun ei se uskonelämä välttämättä mennytkään niin kuin jossain oli luvattu. Sitten vaan elellään.

Tässä yksi körttiläisten virsi.

 

1. Jos lienen joskus uskonut,

nyt kaikki se on mennyt.

Kun mietin tätä elämää,

niin vihdoin myönnän sen nyt.

Kuuletko, kuinka huokauksin

ja pakahtuvin sydämin

näin, Jeesus, rukoilen nyt?

2. Ei lapsellinen uskoni

tuo epäilystä kestä,

vaan nähdessään sen tulevan

pois väistyy sydämestä.

Sinua, Jeesus, epäilen,

kun kärsimystä ihmisten

vain katsot etkä estä.

3. Sen kuitenkin nyt ymmärrän:

ei ole turvaa muuta

kuin yli sotatantereen

katsoa ristinpuuta.

Voin matkan päästä nähdä sen,

vaan pelkään, että loittonen

pois, kohti surman suuta.

4. Anteeksi anna syntini,

myös suurin synneistäni,

se, etten usko kenenkään

kuulevan pyyntöäni.

Vaan silti, kun taas kompastun,

helmaasi, Jeesus, tarraudun

kuolemanhädässäni.

5. Armahda, Herra, armahda

lastasi oikukasta,

ja pelasta, jos kerran voit,

laivasta hukkuvasta.

Jos rakkauden kadotin,

jos vaikka kuolee uskokin,

en lakkaa toivomasta.

Jouko Mäki-Lohiluoma 2000

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä olivat kaikki nuo tyypit, joiden kynänjälki näkyy Raamatussa? Miksi he sepittivät tuollaisia tarinoita Lähi-idässä? Halusivat valtaa?

Mooses Egyptin faaraon kasvattipoika,Job, Daavid kuningas,Salomo maailman viisain,kuningatar,profeettoja

kalastajia,tullimies,lääkäri,Paavali korkeasti oppinut uskonnossa.on kirjoittajia mm.

Kirjoitti historiaa ja kansakunnan vaiheita 

Jumalan sanaa ja valtakuntaa ,joka piti tiedottaa kaikkeen maailmaan .Jumalan suvereenia valtaa.

Vika on sulloin tietystikin sinussa.

Ilahduttavaa, että ap on parantunut riesastaan.