Uskovaiset! Selittäkää miten usko voi loppua. Sen piti olla lahja ja kaikkien saatavilla.

Tutustu eri seurakuntiin, uskonnossa tärkeintä on yhteisö joka on tukena silloin kun usko meinaa loppua, ihminen tarvitsee uskon lisäksi myös ihmisiä ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Et koskaan ollut oikeasti uskossa

Pettämätön selitys.

Voi ap, sorruitkohan tekojen tielle ja sitten et enää jaksanut suorittaa uskoa.

Jeesushan nimenomaan haluaa vapauttaa ihmisen kaikista omista teoista vaikuttaa pelastukseensa.

Minulle on myös väitetty, että jokainen jeesuksesta joskus kuullut uskoo häneen, mutta useimmat kieltäytyvät noudattamasta hänen ohjeitaan.

Tsi että jokainen maailman ihminen myötäsyntyisesti TIETÄÄ Jumalan olevan olemassa...

Usko loppuu kun paranee hulluudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oli tapahtunut ennen uskon loppumista? Mitä olit tehnyt, miten elänyt?

Olin tosi aktiivinen seurakunnassa vuosien ajan. Vähitellen aloin huomata tiettyjä epäkohtia siinä miten uskosta puhuttiin ja millaisia odotuksia ihmisiin kohdistettiin seurakunnassa. Sit kun pohdin niitä juttuja ja niiden taustoja, niin tuli koko ajan vahvemmin sellainen olo ettei uskomistouhussa ole järkeä. Yritin kyllä kovasti ajatella, että Jumala on suurempi eikä pidä katsoa ihmisten tekoja jne... mutta kun asioita miettii kaikilta kanteilta niin huomaa että ongelmat on siinä uskonnossa sinänsä, ei pelkästään ihmisissä. Ja sanon tarkoitukselle uskoNNOssa, koska sitä kaikki järjestäytynyt uskominen on. Lopulta mun oli pakko olla rehellinen ja todeta, että uskoni on loppunut.

Ap

Kerrotko joitain esimerkkejä mitä ne ongelmat olivat?

Ja jos huomasit epäkohtia siinä, miten srk:ssa puhuttiin uskosta, niin miksi et vaihtanut toiseen srk:aan tai vain lähtenyt sieltä pois?

Koetin etsiä toista seurakuntaa. Kävin paljon muiden tilaisuuksissa, mutta mistään ei löytynyt kotia. Isoin syy tähän oli se, että ooin alkanut menettää uskoni kristinuskoon. En siis vain seurakuntaan. Ei silloin seurakunnan vaihtaminen tai pois lähteminen ole mikään ratkaisu. Itse asiassa olin pois kaikista seurakunnista lopulta aika pitkään ennen kuin totesin uskon loppuneen.

Ap

Ymmärrän.

Kerrotko vielä millaisia epäkohtia huomasit ja mitä ne ongelmat olivat, mitkä liittyvät siihen uskontoon itsessään.

Tästä voisi kirjoittaa pitkän kirjan eikä kyse ole yksittäisistä asioista. Yleisellä tasolla pohdintani liittyi mm. tällaisiin aiheisiin:

- Miten ihmisen uskon laatua tai määrää arvioidaan

- Mikä on yksilön ja yhteisön suhde

- Saako kyseenalaistaa ja jos saa, niin mihin asti? Miten perustellaan, että joitakin asioita ei saa kyseenalaistaa?

- Miten uskominen ja uskonto vaikuttavat ihmiseen ja hänen hyvinvointiinsa? Mihin vaikutus perustuu?

- Mihin sijoitutaan usko/huuhaa/tiede/arkijärki-akselilla?

- Kuka hyväksytään, ketä ei? Ovatko perusteet kestäviä?

Ap

Paljon hyviä ja laajoja kysymyksiä. Kaikkiin noihinhan ei uskonto, siis kristinusko, ja Raamattu anna mitään vastausta, ainakaan selkeää ja suoraa. Monet noista kysymyksistä ovat sellaisia, että jokaisen on niitä itse mietittävä ja arvioitava omassa elämässään ja siinä omassa uskossaan. Aika erikoiselta tuntuu, että jokin srk sanelisi näihin suoria vastauksia tai pidättäisi ihmisiltä oikeuden kysyä ja kyseenalaistaa. Tai ei sellainen srk ainakaan kuulosta Raamatun mukaiselta srk:lta.

Kukaan ihminen ei pysty arvioimaan kenenkään toisen ihmisen uskon laatua tai määrää, eikä sellaiseen ole edes mitään syytä tai tarvetta.

Yhteisön ja yksilön suhteesta taas puhutaan paljon Raamatusta, ja se on sellainen kysymys, johon löytyy sieltä myös suoria vastauksia. Ne ohjeet voisi tiivistää siihen rakkauden kaksoiskäskyyn.

Tuo ketä hyväksytään ja ketä ei, niin siihenkin antaa Raamattu aika selkeän vastauksen, että kaikki tulee hyväksyä ja kaikkia tulee rakastaa. Se ei kuitenkaan tarkoita kaikkien tekojen hyväksymista, mutta ei myöskään salli tuomitsemista.

Asioita saa kyseenalaistaa, omasta mielestäni aina. Vaikea ottaa kantaa tähän, kun ei tiedä, mistä tuossa on kyse.

Uskomisen vaikutus ihmisen hyvinvointiin on enempi psykologinen kysymys, ja liittyy vahvasti jokaisen omaan yksilölliseen kokemusmaailmaan. Samoin kysymys sijoittumisesta tuolle akselille. Se on hyvin yksilöllistä, riippuen ihan kunkin uskosta /uskomuksista ja miten kukin määrittelee huuhaat jne. Mutta usko ja tiede ei ole toisensa poissulkevia asioita, ei myöskään usko ja järki.

Mainitset moneen kertaan Raamatun. Yksi minua paljon mietityttänyt kysymys oli: onko Raamattu Jumalan sana? Jos ei, niin mikä se on ja mitä se merkitsee? Voin kertoa, ettei tällainen kyseenalaistaminen ollut seurakunnassa sallittua. Tai ehkä oli sallittua kyseenalaistaa, kunhan lopuksi päätyi ainoaan oikeaan vastaukseen. ;)

Olen henkilökohtaisesti samaa mieltä kanssasi siitä, että moni noista asioista on ihmisaivoin ajateltavissa. Mutta tästä taas nousee kysymys, että mihin uskoa/Raamattua/Jumalaa sitten edes tarvitaan, jos kerran ajattelu onnistuu ihan omilla aivoillakin.

Ap

Kaikki uskonnot ovat satua!

Usko/ uskominen ovat ihmisten mielessä. Ihmiset yrittävät elää, niinkuin itse ajattelevat, että jaksaisivat.

Raamatuksi sanottu kirja on toki kirjoitettu muinoin.

Itse ajattelen, että uskon ja uskonnon pitää tehdä hyvää, saada minusta muille mukavan. Muita ei pidä alkaa kyttäämään eikä myöskään vertailemaan. Kun huomaa oman elämänlaadun hyväksi, jaksaa jatkaa hyväksi havaitulla tiellä. Armollisuutta tarvitaan myös itseä kohtaan.

BBC seurasi vuoden ajan Vatikaanin toimintaa. Harvinaisen hyvä dokkari, joka kertoo myös paavin olevan huolissaan Pohjois-Amerikan ja Euroopan uskonnottomuustrendistä.

Samalla katolinen kirkko tukeutuu esim. pappien seksuaalirikosten suhteen yhä enemmän tieteen tarjoamiin käsityksiin siitä, mistä pappien kuoripoikiin kohdistamassa seksirikollisuudessa on kyse. Tietenkin koko ajatus pappien selibaatista on ajastaan jälkeen jäänyt, mutta sitä ei mainittu ohjelmassa...

Samat ongelmat koskettavat katolista ja protestanttista kirkkoa siis.

"Kaikki uskonnot ovat satua!"

Totta.

Mutta mitä olivat kaikki nuo tyypit, joiden kynänjälki näkyy Raamatussa? Miksi he sepittivät tuollaisia tarinoita Lähi-idässä? Halusivat valtaa?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tavalliset kirkko-uskovaiset eivät tiedä eivätkä ymmärrä Jumalasta paljon mitään.

Sehän se juuri uskossa onkin: Jumalasta ei tiedä mitään, ei edes, onko sitä olemassa. Siksi siihen voi korkeintaan vain uskoa, jos on taipuvainen uskomaan kaikenlaiseen toteen näyttämättömään tarinaan.

ihminen ei itse pysty edes uskomaan koen että jumala antaa sen uskonkin. uskonelämäs on monenlaista vaihetta hiljaista,vaikeaa joskus hienojakin hetkiä. usko on tavallaan myös päätös ja halu uskoa pyhään kolminaisuuteen ja jeesuksen pelastus ja lunastustyöhön.

usko ei välttämättä"tunnu"miltään ja joskus moni pettyy kun ei "tunnu uskovalta" tai "usko"tunnu miltään, siitäkin pääsee yli ,kun harjoittaa raamatun lukua ja rukoilee, vaikkei saisi mitään "palkintoa" usko on myös maratoonin ja juoksukilpailun, tapainen niinkuin uudes testamentis kerrotaan.pyskimys on jumalan yhteyteen ja taivaas on maalilinja.

myös uskoviin ja seurakuntaan voi varsinkin nuoret ja vasta uskoon tulleet pettyä kun ne uskovat onkin tavallisia ja "huonoja" riitelevät on kusipäitä ja niin edelleemn. pointti varmaan onkin et tajuaa et ei tarvi olla ihmeellinen vaan jumala haluaa pelastaa meidät kurjat ja epäonnistuneetkin uskovat.

älkää luovuttako vaan uskokaa  vaikka on vastustustakin tai joutuisitte yksin uskoon ilman seurakuntaa. jumala pelastaa ei seurakunta tai joku "uskovaisuuden tunne"

Olisi mukavaa saada joku kyseenalaistava ja analyyttinen uskovainen tai omaa uskoa/elämänkatsomusta etsivä ystäväksi. Ns valmiiksi pureskelluissa uskonnoissa/seurakunnissa törmää liikaa syrjintään ja tuomitsevuuteen. Ihmiset jotka tulkitsevat Raamattua lukemalla sitä vain kirjaimellisesti ovat syynä, miksen kuulu mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan.

Mielestäni rakkauden kaksoiskäsky on lyhykäisyydessään tärkein ja puhuttelevin kohta Raamatussa. Ehkä toisinaan myös vaikein toteuttaa nykyelämässä.

N29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tavalliset kirkko-uskovaiset eivät tiedä eivätkä ymmärrä Jumalasta paljon mitään.

Sehän se juuri uskossa onkin: Jumalasta ei tiedä mitään, ei edes, onko sitä olemassa. Siksi siihen voi korkeintaan vain uskoa, jos on taipuvainen uskomaan kaikenlaiseen toteen näyttämättömään tarinaan.

En allekirjoita ettei Jumalasta tiedä mitään.Koko Raamattu kertoo tuhansia sivuja millainen Jumala on.Luomakunnan luomisesta alkaen.

En myöskään yhdy siihen näkemykseen että Jumala on paha.On pelkästään hyvä Jumala.

uskon et raamattu on jumalan sanaa, siinä on niin paljon viisautta että inspiraatio on tullut jumalalta. raamattu on todella vanha ja ne ihmiset ja paikat on myös arkeologisesti todettu oikeiksi.

Olen saanut peruskristillisen kasvatuksen, äiti oli uskossa mutta oikeastaan enemmän tapauskovainen. En kyseenalaistanut lapsuudesta saatua uskoani ennen kuin äiti sairastui ja kuoli. Äidin kuolemassa tajusin että en voi uskoa kuoleman jälkeiseen elämään missään muodossa, sitä kautta ajateltavaksi tuli koko kristinuskon peruskysymykset ja tajusin etten voi uskoa mihinkään niistä. Lisäksi kirkon sisällä on sellaista epämiellyttävää käyttäytymistä ja ihmisiä joiden arvot eivöt vastaa omiani, se sysäsi eroamaan myös kirkosta. Prosessi oli pitkä mutta lopulta vapauttava.

on sallittua epäillä ja olla tietämätön,voi auttaa joskus uskovien ihmisten elämänkertojen lukeminen kuten esim.bunyan (en varma kirjoitusasusta) oliskohan ollut kristityn tie tai vaellus kirja.kertoo rehellisesti elämästään ja eri vaiheista.oli välillä uskon elämässään eksyksissä, oli vaikeeta ja oli välil itsari fiiliksissä kuitenkin on yksi kristillisen maailman klassikko kirjailija. myöhemmin uskon sankari ja eräänlainen marttyyrikin. hänen valttinsa oli sinnikkyys eli ei anneta periksi uskotaan ja toivotaan vaikka olisin vaikeeta.

se et ei aina löydy uskovia (järkeviä)ystäviä on kyl vaikeeta kun ei voi keskustella asioista rehellisesti.seurakunnis usein se vika et "teeskennellään uskovaa" ei kehdata kertoa epäuskosta tai  vaikeista asioista,nämäkin kuitenkin normaaleja uskon vaiheita,pyhä teressa avilan sanoi muistaakseni" et ensimmäiset 10 vuotta oli vaikeeta sit alkoi vähän sujua paremmin"