Lue keskustelun säännöt.
Kuolemansairas ihminen ja lapset (kysymys)
27.04.2009 |
Tarvitsen todella paljon apuanne joten kaikki kokemukset ja mielipiteet otetaan vastaan.
Olisimme menossa perheen voimin hyvästelemään kuolemansairasta läheistäni. Kyseinen henkilö ei ole käsittääkseni pahannäköinen vaan ihan vain laihtunut ja käyttää lisähappea välillä (ei tosin pysty puhumaankaan). Onko väärin näyttää 4 ja 6-vuotiaille lapsilleni tämä henkilö ihan vain pikaisesti? Haluaisin näyttää heille hieman elämän eri puolia ja valmistaa omalla tavallaan heitä hautajaisiakin varten. Tämä on minulle suuri pulma ja koska asia nostaa minulla tunteet pintaan, en nyt enempää pysty tässä kertoilemaan.
Tarvitsen vain apuanne. Olenko julma jos vien lapseni näytille?
Kommentit (32)
Jos kuoleva haluaa nähdä lapsesi, toki viet heidät sinne, eikö? Miksi epäisit kuolevalta hänen toiveensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran ovat lapset pieniä, eivät kuitenkaan muista isompana, valitetavasti.
Eikä tulee turhaa miettimistä ja pohdiskelua.
Itse kadun syvästi että kävin teini-iässä vaariani sairaalassa kuolemaa edeltävänä iltana katsomassa, kuoli seuraavana aamuna aikaisin. Se oli minulle kova paikka.
Mun rakas sukulaiseni kuoli äkillisesti kun olin 5-vuotias. Muista sen kyllä erittäin hyvin, ihmisten reaktiot, hautajaiset, puheet jälkeenpäin. Oli äärettömän surullista, kun läheinen vain katosi elämästä. Turhaa miettimistä? Turhaa pohdiskelua? Mitä se on? Kyllä meillä lapsia kannustetaan pohtimaan vaikeitakin asioita, ja nyt 5-v. esikoiseni pohtiikin paljon kuolemaan, joka on meidänkin tuttavapiirissä vieraillut viime aikoina. Musta on vain hyvä lapsenkin nähdä, että sairaista ja kuolevistakin huolehditaan, ja kuolleita surraan ja muistellaan.
normaalisti usein flunssaa, sitä tarkoitin. Ei aina sinällään.
joko viet heidät tapaamaan kyseistä henkilöä tai et, mutta mistään näyttämisestä ei saa olla kysymys. Kuolevakin ihminen ansaitsee kunnioittavaa kohtelua.
Tosin varmasti se aiheuttaa ahdistusta, joten varaudu puhumaan ja taas puhumaan aiheesta. Ja hyvä jos sinulla olisi tarjota lohdullinen ajatus taivaasta tms, jossa sairastava saa iloita kuolemansa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran ovat lapset pieniä, eivät kuitenkaan muista isompana, valitetavasti.
Eikä tulee turhaa miettimistä ja pohdiskelua.
Itse kadun syvästi että kävin teini-iässä vaariani sairaalassa kuolemaa edeltävänä iltana katsomassa, kuoli seuraavana aamuna aikaisin. Se oli minulle kova paikka.
lähtökohta tässä on läheisen toive. Jaksaako/haluaako hän tavata lapsia? Jos hän toivoo vielä näkevänsä lapsesi, niin kävisin häntä tapaamassa lasten kanssa, ja keskustelisin lasten kanssa ennen ja jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset voi viedä tapaamaan kyseistä ihmistä. Voit vähän valmistella heitä kertomalla, että hän on sairas, ei jaksa keskustella mutta tuntee kuitenkin vieraat, tarvitsee välillä lisähappea ja kertoa miksi näin on.
Jos lapset tuntevat tämän ihmisen, niin voit varmaan viedäkin lapset mukana. Jos taas eivät tunne, niin minusta se on aika turha juttu ja voi aiheuttaa lapsissa lähinnä pelkoa. Minusta ei ole mitään tarvetta suojella lapsia kuolemalta, mutta sairaala ja letkut voivat toisille olla oikeasti pelottavia ja ihan vain opetuksen vuoksi en veisi.
Oletko ikinä ollut teidän lasten kanssa sairaalassa katsomassa ihmistä, joka ei pysty poistumaan sängystään. Meinaan, että minulla on aika rauhalliset muksut, mutta eivät ne kovin pitkään viihdy virikkeettömässä huoneessa paikallaan. Tai virikkeetön ja virikkeetön, siellä on ne letkut ja koneet, joita olisi ah, niin kiva räplätä. Ainakin kun ei ole muutakaan tekemistä. Jos minä siis haluaisin oikeasti jonkun ihmisen hyvästellä, en menisi sinne lasten kanssa, koska siitä hyvästelystä ei tulisi mitään. Aika menisi lapsia kieltäessa ja heitä paikallaan pitäessa. Tämä kuoleva jäisi vähälle huomiolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et voi käyttää ystävääsi "näyttääksesi lapsille elämän eri puolia". Joko viet lapset TAPAAMAAN ystävääsi viimeisen kerran tai sitten et, mutta ET KÄYTÄ YSTÄVÄSI KUOLEMAA HYVÄKSESI lastenkasvatuksessakaan!
Lapsillesi et ole julma, mutta kuolevasta läheisestäsi et näytä paljon piittaavan!
tuon ikäisille lapsille voi jo hyvin selittää asioita niin etteivät ne tunnu liian pelottavilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos taas kyseessä on vaan joku "nyt on hyvä tilaisuus, tulkaahan lapset kattomaan, miltä kuoleva näyttää" niin ei todellakaan
ainoastaa jos lapsilla ja tällä läheiselläsi olisi ollut keskenäänkin ERITTÄIN LÄHEISET VÄLIT ´TOISIINSA. MUUTOIN en veisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en veisi. Minut on aikoinani viety hyästelemään mummu. oli juuri laihtunut lisähapella puhumaton jne.. Pitkälle kehittynyt haimasyöpä.
vieläkin (40v) nään painajaisia tuosta. olen toki kuolevia ja kuolleitä nähnyt senkin jälkeen eikä ne paina minua niin, mutta tuo lapsena kun en vielä oikein käsittänyt asiaa, kumittelee vieläkin päässäni.
Sen takia mm. omia lapsia en päästänyt hyvästelemään miehen äitiä.
Sen verran ovat lapset pieniä, eivät kuitenkaan muista isompana, valitetavasti.
Eikä tulee turhaa miettimistä ja pohdiskelua.
Itse kadun syvästi että kävin teini-iässä vaariani sairaalassa kuolemaa edeltävänä iltana katsomassa, kuoli seuraavana aamuna aikaisin. Se oli minulle kova paikka.
olisi vaan kuollut etkä olisi sitä enää nähnyt hengissä ?
vain lastenkasvatusmielessä. Se olisi todella loukkaavaa kuolevaa kohtaan. Lisäksi lapsillasi ei saisi olla minkäänlaista infektiota meneillään, koska se voisi tarttua herkästi ja tehdä lopunajat vieläkin kurjemmiksi.
Eli älä vie, jollei kuoleva sitä erityisesti toivo.
Useimmiten he olivat sairaalassa mukana ukkiaan katsomassa, mutta viimeisellä viikolla, kun ukki yhtäkkiä huononi kovasti, en enää ottanut lapsia mukaan sairaalaan. Halusin, että heille jää ukista mielikuva vielä melko hyvissä voimissa ja juttelevana.
Eli tilanteessasi siihen, vietkö lapset sairaalaan vaikuttaa eniten se, kuinka läheinen kuoleva on heille ja ennen kaikkea kuolevan oma toive (jos on esim. pyytänyt saada nähdä lapset). Jos ystävä/sukulainen on kaukainen, en veisi lapsia sairaalaan.
... veisi.
Kuolevan toive ensisijalla. Jos ei pysty ilmaisemaan toivettaan, ja ei ole odotettavissa, että kuoleva odottaisi näkevänsä kyseiset lapset, en veisi.
Tuttavapiirissä kuoli syöpään seitsemän ja yhdeksän vuotiaiden lasten isä. Lapset toki vierailivat sairaalassa isän sairastaessa, mutta sinä päivänä kun kunto heikkeni, että tiedettiin kuoleman tulevan, oli paikalla vain vaimo. Lapset olivat kotona isoäidin kanssa.
M
2: Tekstini on hieman outoa, koska kirjoitan töistä ja tämä on aika hankala paikka ruveta asettelemaan sanoja sellaiseen järjestykseen ettei kukaan loukkaantuisi. Kyseessä on tosiaan hieman kaksipiippuinen juttu ja tiedän sen, että ko. kuoleva henkilö ja hänen omaisensa haluaisivat nähdä meidät heidän kotonaan (kyse ei ole siis sairaalasta).
Taidan nyt tehdä sillä tavalla, että menemme koko perhe kylään ja lapset saavat olla rauhassa muualla. He saavat tulla katsomaan ko. henkilöä jos haluavat, mutta kyseistä tapaamista emme tuputa. He ovat keskustelleet kuolemasta useasti koska heidän eräs isovanhempansa on kuollut jo ennen heidän syntymäänsä. Lapseni ovat hyvin tietoisia ihanasta taivaasta ja siitä että pilven päällä on sellainen ihminen, joka rakastaa heitä tosi paljon, seuraa heidän elämäänsä iloisena ylhäältä ja pitää erityisenä "suojelusenkelinä" huolta lapsistani. Heille se taivas on kaukainen mutta ihan "normaali" paikka ja he saavat kaikessa rauhassa pohtia ko. asioita vanhempiensa kanssa. Mitään ongelmia sen kanssa ei ole.
Minua olisi ainakin kaduttanut, jos olisin jättänyt menemättä.