Miksi ihminen lihoo?
Varmaan tähän löytyisi faktaa kun alkaisi etsiä, mutta haluan keskustelua.
Eli miksi ihminen on eläin joka syö enemmän kuin tarvitsisi? Myös ihmisten kotieläimet ylensyövät jos vain saavat mahdollisuuden.
Mutta luonnossa eläimet eivät syö kuin sen verran että elossa pysyvät, vaikka voisivathan hekin syödä huvinsa vuoksi. Esim leijona saalistaa vaikka antiloopin ja sen jälkeen antaa muiden eläinten olla rauhassa...kunnes taas nälkä iskee ja saalistaa uuden.
Eli minkä te uskotte syyksi?
Kommentit (33)
Toisaalta tiedän ihan muutaman ihmisen jotka eivät liho vaikka söisivät mitä. Ja tiedän nyös ihmisen joka ei syö juuri mitään ja on siksi laiha.
Mutta suurinosa on vähän tai paljon pyöreitä ihmisiä. Ihminen näyttää niin surkealta lihavana. Minullakin muutamia kiloja liikaa ja kyllä ne kilot ahdistaa ja tekevät minusta rumemman.
Teollinen ruoka. Sokeri ja suola. Mausteet ja ruuan lämmittäminen ja valmistaminen. Kun ruoka on tehtyä ja "luonnotonta", se on liian hyvää ja ihminen syö sitä koska se hyvää ja ruokkii mielihyvähormoonia niinkuin esim sek*s i. Kukaan ihminen tai eläin ei söisi raakaa kalaa, lihaa, juureksia, hedelmiä tai kasviksia sellaisenaan niin paljoa että lihoisi.
Yhteisön epäsuosittujen jäsenten kannattaa aina syödä niin paljon kuin mahdollista ja pitää vararavintoa.
Olisiko erilaisuuden- tai huomionhakuisuutta?
Valtaosan ajasta, kun ihmisiä on ollut maan päällä, on ollut pulaa ruoasta. Tämä aika, kun ruokaa on riittävästi (eikä vieläkään kaikilla) on ihan häviävän pieni pätkä ihmisen olemassaolon janalla.
Ei olla vielä asopeuduttu tähän.
Väärä ruokavalio. Luonnonkansat eivät ole lihavia.
Vierailija kirjoitti:
Teollinen ruoka. Sokeri ja suola. Mausteet ja ruuan lämmittäminen ja valmistaminen. Kun ruoka on tehtyä ja "luonnotonta", se on liian hyvää ja ihminen syö sitä koska se hyvää ja ruokkii mielihyvähormoonia niinkuin esim sek*s i. Kukaan ihminen tai eläin ei söisi raakaa kalaa, lihaa, juureksia, hedelmiä tai kasviksia sellaisenaan niin paljoa että lihoisi.
Raakaa kalaa ehkä ei, mutta noita muita kyllä uppoaa. Banaanitkin kokonaisena.
Kyse on alttiudesta riippuvuuksille. Aika kirjavia vastauksia täällä mutta lihavana en allekirjoita aiempia kommentteja. Ihminen syö liikaa siksi että se tuo nautintoa. Joillekin ruoan tuoma nautinto on niin suuri verrattuna heidän elämänsä muihin nautintoihin, että syövät liikaa ja liian usein. Toisille taas tupakka tai alkoholi tekee samaa. Itse syön liikaa koska ruoan tuoma nautinto saa iloiseksi ja unohdan muut murheet, auttaa rentoutumaan. Olen sen verran riippuvainen tästä tunteesta että BMI on lievästi jopa lihavuuden puolella. Elämässäni ei ole tarpeeksi muuta sisältöä joka toisi nautintoa.
Leijona-esimerkistä olen eri mieltä, luonnossa saa tehdä rutkasti töitä aterian eteen ja onnistumisprosentti on huono. Ei leijonat noin vain voi napata antilooppeja vaan se vie paljon energia eikä sikis tehdä kuin pakosta.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on alttiudesta riippuvuuksille. Aika kirjavia vastauksia täällä mutta lihavana en allekirjoita aiempia kommentteja. Ihminen syö liikaa siksi että se tuo nautintoa. Joillekin ruoan tuoma nautinto on niin suuri verrattuna heidän elämänsä muihin nautintoihin, että syövät liikaa ja liian usein. Toisille taas tupakka tai alkoholi tekee samaa. Itse syön liikaa koska ruoan tuoma nautinto saa iloiseksi ja unohdan muut murheet, auttaa rentoutumaan. Olen sen verran riippuvainen tästä tunteesta että BMI on lievästi jopa lihavuuden puolella. Elämässäni ei ole tarpeeksi muuta sisältöä joka toisi nautintoa.
Leijona-esimerkistä olen eri mieltä, luonnossa saa tehdä rutkasti töitä aterian eteen ja onnistumisprosentti on huono. Ei leijonat noin vain voi napata antilooppeja vaan se vie paljon energia eikä sikis tehdä kuin pakosta.
Syötkö yksin, vai seurassa mieluummin?
No se antilooppi varmaan maistuu joka kerta aika samalta. Jos itse söisit vuosia pelkkää lihaa ilman MITÄÄN mausteita, niin varmaan alkaisi tympiä. Niin sitä söisi nimenomaan vain ja ainoastaan pysyäkseen elossa, ei makuelämysten takia. Koskaan ei siis "tekisi mieli syödä" vaan söisi vain koska on nälkä.
Vierailija kirjoitti:
No se antilooppi varmaan maistuu joka kerta aika samalta. Jos itse söisit vuosia pelkkää lihaa ilman MITÄÄN mausteita, niin varmaan alkaisi tympiä. Niin sitä söisi nimenomaan vain ja ainoastaan pysyäkseen elossa, ei makuelämysten takia. Koskaan ei siis "tekisi mieli syödä" vaan söisi vain koska on nälkä.
Sama kokemus. Mitään yhtä sorttia ei tee mieli jatkuvasti. Mutta eri makuja voi yhdistellä :)
Ihmisen kroppa on suunniteltu niin, että kun energiaa on tarjolla, sitä kannattaa syödä mahdollisimman paljon ja näin kerätä vararavintoa niitä hetkiä varten, kun ruokaa ei ole. Ja juuri siksi kaikista energisimmät eväät maistuvat parhaimmilta, että jos on varaa valita, ihminen söisi niitä eikä kuolisi ensiviikolla nälkään. Olemme siis täysin kivikautisia systeemejä jotka eivät ole tottuneet ruuan säännölliseen saatavuuteen. Kyky lihoa on ollut selviytymisen kannalta välttämätöntä.
Näin tämä on minulle selitetty.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen kroppa on suunniteltu niin, että kun energiaa on tarjolla, sitä kannattaa syödä mahdollisimman paljon ja näin kerätä vararavintoa niitä hetkiä varten, kun ruokaa ei ole. Ja juuri siksi kaikista energisimmät eväät maistuvat parhaimmilta, että jos on varaa valita, ihminen söisi niitä eikä kuolisi ensiviikolla nälkään. Olemme siis täysin kivikautisia systeemejä jotka eivät ole tottuneet ruuan säännölliseen saatavuuteen. Kyky lihoa on ollut selviytymisen kannalta välttämätöntä.
Näin tämä on minulle selitetty.
Jotkut ovat sitten vain lahjakkaampia kerämään vararavintoa itseensä.
Johan siinä sitten keskusteltiinkin.
Perimällä on suuri vaikutus. Kun katselee naapurimaiden kansalaisia, niin idässä vartalon rakenne on vallan erilainen kuin lännessä. Etelässä löytyy sitten molempia.
Stressi. Luonnossa eläimet eivät ehdi olla kovin pitkään stressaantuneita, koska aistit heikentyvät ja joutuvat saaliiksi.
Ihmiset, kotieläimet ja lemmikit voivat olla vaikka koomassa ilman pelkoa saaliiksi joutumisesta.
No minä voin kertoa omalta osaltani, miksi lihoin.
Nuorempana minulla oli ongelmallinen suhde painoon ja vahdin joka suupalaa. Nyt yli kolmikymppisenä olen kerta kaikkiaan oppinut nauttimaan ruoasta ja myös hyvistä viineistä. Onhan se elämän suuri nautinto. Vaikka olen ylipainoinen, en koe olevani huonossa kunnossa: liikun silti paljon.
Totta puhuen olen huomattavasti onnellisempi ylipainoisena. Ulkonäköpaineet eivät koske minua lainkaan: olen kerta kaikkiaan täydellisen upea ja kaunis. Ihmettelen lähinnä, miten muut jaksavat vaahdota painosta ja lihomisesta jatkuvasti.