Pettämisen ja eron jälkeen lasten juhlat

Ei ajan tarvitse parantaa, eikä susta tarvitse tuntua hyvältä olla exän kanssa tekemisissä, mutta voit silti pystyä siihen lapsesi takia. Lapsi on syytön. Älä tee lapsesi elämästä pas&aa vain siksi, että vihaat jotwkuta muutw.

Omat juhlat erikseen. Aina.

Pystyt siihen kun tiedostat että ne on Lapsen juhlat, ei sinun.

Sinä olet aikuinen ja pystyt sen 2-3h hengittämään samaa ilmaa.

Minulla on catering yritys ja on todella kurjaa järjestää kahteen kertaan samoja juhlia ja nähdä sen juhlakalun, eli lapsen suru asiasta, kun omat vanhemmat ei pysty käyttäytymään niinkuin aikuiset.

Lapset ei ole millään tavalla syyllisiä asiaan. Heidän juhlapäiviään teillä vanhemmilla ei ole oikeutta pilata. Silloin laitetaan ne omat tunteet syrjään. Jos se on ylitsepääsemättömän vaikeaa, jäät pois juhlista mutta huolehdit että lapsella on kaikki hyvin ja muita läheisiä paikalla.

Kahden vuoden päästä olisi sun ihan itsesi takia hyvä olla sen verran yli tapahtuneesta, että pystytte kirkossa samasn aikaan olemaan. Älä hukkaa liian montaa vuotta tuon miehen tekemisten katkeroittamana. Välinpitämättömyys on paras vaihtoehto.

Mulla on asiaan hyvä ratkaisu: erota lapsi (ja samalla nuoremmatkin) kirkon jäsenyydestä. Ei tarvi mitään hankalia rippijuhlia järjestellä.

grow up

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa ja pettäminen on vain seuraus ei syy eroon.

Voisko tämän jo unohtaa? Aina löytyy aukko, vaikka ois miten autuaallinen suhde. On olemassa ihmistyyppi, mikä ei ole koskaan tyytyväinen, ja nurmikko on vihreämpää aidan tuolla puolen vaikka kovilla pakkasilla.

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa ja pettäminen on vain seuraus ei syy eroon.

Pettäminen on se helpoin tapa ratkaista kaikki parisuhteen ongelmat kerralla.

Kyse ei ole sinusta vaan lap-sis-ta.

Koetapa ap aikuistua. Sinun vanhemmuuteesi ei pitäisi vaikuttaa kenenkään seksisuhmuroinnit, eli ei sekään, millainen suhde sinulla on seksimielessä ollut lasten toiseen vanhempaan. Käyttäydy kuin aikuinen äläkä pura kiukkuasi lapsiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa ja pettäminen on vain seuraus ei syy eroon.

Pettäminen on se helpoin tapa ratkaista kaikki parisuhteen ongelmat kerralla.

Pettäminen osoittaa ratkaisemattomat ongelmat.

Äidin ja isän erosta on 17 vuotta ja vielä viime vuonna ennen veljen häitä vaihdeltiin veljen kanssa hermostuneena viestiä että mitenhän sujuu kun ovat samassa paikassa vihkimisen, taksimatkan ja juhlaillallisen ajan. Aikuiset ihmiset eivätkä osaa käyttäytyä 😑

Rippijuhlista asti pitänyt keskittyä omissa juhlissa siihen että miten vanhemmat käyttäytyy eikä ole voinut nauttia itse ollenkaan. Petetty osapuoli ei vaan pääse yli ja pettäjä ei halua löytää syytä tilanteeseen omasta teostaan. Häpeä.

Oletko itse katkaissut välit miehen sukulaisiin, vai ovatko he "hylänneet" sinut? Ja mistä tiedät, että miehen lähisuku hyväksyi teon noin vain helposti? Vaikka uusi naisystävä olisi esitelty heti perheelle, niin ei se tarkoita, että vastaanotto olisi ollut erityisen sydämellinen. Tai että miehen lähisuvulla olisi ollut pelkästään hyvää sanottavaa miehelle. Useimmat kuitenkin pyrkivät olemaan asiallisia ja säilyttämään jonkinlaiset välit läheiseensä, vaikka kitkaa olisi ja läheinen olisi omasta mielestä toiminut omassa elämässään väärin.

Luultavasti miehen lähisuku tuntee myötätuntoa sinuakin kohtaan, vaikka pyrkisivät tulemaan toimeen miehen ja tämän uuden kumppanin kanssa. Ymmärrän, että et ole vielä valmis antamaan anteeksi miehelle, mutta vapauta itsesi kaunasta tämän sukua kohtaan. Tilanne ei ole heillekään helppo. Olen melko varma, että heidän sympatiansa ovat sinunkin puolellasi, mutta he eivät ehkä uskalla lähestyä sinua, kun mies on loukannut sinua niin pahasti, ja kenties olet antanut heille sellaisia merkkejä, että tarvitset tilaa ja rauhaa.

Me pidetteiin kummallekin sivulle omat juhlat. Hyvin meni.

Kurja tilanne. Yleensä lapsen juhlat pidetään kotona, joten ajatteletko, että sinun pitää järjestää kaikki ja eksä sukuineen tulisi teille vieraiksi? Sinun tilanteessa järjestäisin rippijuhlat, mutta niin, että ne on jossain muualla ja tarjottavat hoitaa pitopalvelu. Kulut saa selville etukäteen, joten voit laittaa lapsen isälle tiedon hänen osuudestaan. Toinen vaihtoehto on, että lapsen isä järjestää rippijuhlat ja sinä voit käydä siellä vieraana.

Jotenkin aina on oletuksena se, että äiti suunnittelee, järjestää, leipoo ja kokkaa, siivoaa ja kestitsee vieraat. Ihan kiva, jos tuo kaikki on välillä isän vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa ja pettäminen on vain seuraus ei syy eroon.

Ei se noin yksinkertaista aina ole. Jokaisessa pidemmässä parisuhteessa tulee aikoja, jolloin ei ehditä tai jakseta ratkaista ongelmia, ajaudutaan vähän kauemmas. Tilanne voisi myöhemmin parantuakin, mutta jos tuohon "viileään" saumaan osuu juuri joku mukava ihminen ulkopuolelta lohduttajaksi, kaikki voi sitten kaatua siihen. On ihan normaalia, ettei mikään parisuhde ole kaiken aikaa täydellisesti hyvinvoiva, mutta ei se silti ole oikein etsiä ulkopuolista lohtua ja hylätä perhe.

Omista tunnetiloista mielestäni tervein tuossa tilanteessa on suru. Suru päättyneen ihmissuhteen ja perheen takia.  Mutta sen jälkeen selkä suoraksi ja elämässä eteenpäin.  Tottakai menet lapsesi rippijuhliin, ne ovat myös sinun juhlasi äitinä.

Olen itse pari vuotta sitten "sopueronnut" ja silti ajatus exän uuden kumppanin + lastensa tulemisesta johonkin meidän lasten juhliin yököttää ja ahdistaa. Halusin itse erota, enkä halua exääni takaisin, mutta minusta on silti hyvin vaikea sopeutua siihen ajatukseen, että "meidän perheeseen" kuuluisikin yhtäkkiä jotain muita, jotka minun näkökulmastani ovat tulleet "pyytämättä ja yllättäen" ja joita en yhtään tunne. Meidän lapset tosin ovat vasta alakoululaisia ja koronan takia ei ole nyt järjestetty mitään esim. isompia synttärijuhlia tms., joten asia on nyt hoitunut sillä. 

Myöhemmin toki tilanne voi olla toinen, ties vaikka olisin kaverustunut tämän uuden kumppanin kanssa - tai ties onko tämä nykyinen enää kuvioissa silloin (hän on ehtiväinen tämä exä... :D), mutta pidän aivan mahdollisena sitäkin, että pidetään kaksia juhlia. Kutsukoot he keitä haluavat ja minä keitä minä haluan. Jos kumpikin vanhempi on iloinen tahollaan ja järjestää oman fiiliksen mukaiset juhlat, niin en minä sitä lapsen henkisenä pahoinpitelynä näe. Voihan sen myydä lapselle, että molemmat vaan haluavat järjestää omat juhlansa, kun eivät edes tunne toisen puolen vieraita välttämättä jne.

Toki aika näyttää, mutta pointtina, että ymmärrän hyvin sinua AP - olen monesti miettinyt, että kun sopuerokin tuntuu näin p*skalta ja hankalalta ajoittain, niin saati sitten jos olisi tällaisia pettämiskuvioita, jossa toinen päätyy sen kolmannen osapuolen kanssa yhteen. 

Sitä paitsi, erosin exästä, koska KAIKKI oli niin helvetin hankalaa, mikään tekemäni ei kelvannut, tein kaiken väärin jne jne ja joka asiasta tuli sanomista. Niin en itse asiassa haluaisi ylipäänsä järjestää hänen kanssaan yhtään mitään enää yhdessä, joten saattaisin haluta kahdet erilliset juhlat oli uusia kumppaneita tai ei. Olisin niin hermostunut ja kireä ja paniikissa, että varmasti tulisi riitaa ja voilá, lasten juhlat olisi raivottu pilalle.

Ja ylläolevasta huolimatta, meillä sujuu ns. arkinen lasten yhteishuoltajuus hyvin ja suht sopuisasti. Kunhan pysymme pois toistemme tonteilta niin sanotusti.

Niihin on rutkasti aikaa. Mene terapiaan, lue kirjallisuutta, hoida itsesi kuntoon itsesi ja lastesi vuoksi. Hyväksy ero ja pettäminen, siis se tosiasia että se tapahtui, koska et muuta voi, mene sitä tuskaa ja surua päin jotta pääset yli. Teidän suhde ei ollut sellainen kuin kuvittelit.

Ne on lastesi juhlat. Menet sinne ja käyttäydyt kuin aikuinen lastesi vuoksi, niin ettei heidän tarvitse sitä jännittää. Ymmärrän kyllä että tällaisen miettiminen voi olla osa eroprosessia mutta minäpä sanon sinulle, et tiedä missä tilanteessa olet itsesi vuoden päästä. Älä nyt vielä naulaa itseäsi arkkuun vaikka sille tuntuisi.

Siksi toisekseen, suurin osa ihmisistä menee yhteen epähuomiossa vääristä syistä, yksinäisyys, koska yhteiskunta ja muut sitä pariutumista odottaa, tai kun tulee kohdalle sopivassa tilanteessa sellainen ok tyyppi. Se on inhimillistä. Mutta sitten jos myöhemmässä elämässä kohtaakin sen oikean, menee kaikki sekaisin ja uusiksi. Ja tiedän että tähän tullaan sanomaan että ei sitä heti erota kun huuma laantuu tai ensimmäiset vaikeudet tulee tai vähän ihastuu, mutta tässä mistä puhun ei ole kyse siitä, puhun täysin erilaisesta rakkaudesta, sellaisesta jota ei voi tietää ellei ole kokenut.

Vanhempani erosivat kun olin 11v.  Isäni jatkuvien pettämisten takia ja hän hyvin nopeasti menikin sitten yhteen jo ennen vanhempieni eroa tapaamansa naisen kanssa.

Rippijuhlani 15v:na vietettiin äitini kotona (joka oli siis minun ja veljeni pääasiallinen koti), ILMAN tätä isäni uutta kumppania (tosin silloin jo 4-5v kuvioissa ollut). Ylioppilasjuhlat 18v:na vietettiin myös äitini kotona, ILMAN tätä isän uutta kumppania, samaa naista siis. 

Valmistujaisjuhlani 25v:na vietettiin äitini kotona (tuolloin jo uusi koti, jossa minä/veljeni emme koskaan asuneet), näissä juhlissa tämä isäni "uusi" kumppani (koko ajan sama nainen siis) oli mukana. 

Että joku vastuu sille exälle ja uudelle kumppanilleenkin, uusi kumppani voisi tajuta olla vähän taka-alallakin.