Mies aloitti psykoterapian alle vuosi sitten ja kaikki on mennyt sen jälkeen aivan perseelleen
Kelan osittain kustantama kuntoutuspsykoterapia siis kyseessä, omavastuuta jää jotain 30eur/käynti. Miehellä pitkä masennus- ja ahdistustausta vaikean lapsuutensa ja nuoruuden törttöilyjen takia, josta kärsi, ja kannustin kovasti tuonne terapiaan. Kumpa vaan olisin tiennyt. Meidän perhe-elämä on mennyt ihan persmäkeä reilusti jo yli puoli vuotta kun mies vaan märehtii menneissä väärinkäytöksissä ja katsoo oikeudekseen nyt "ottaa aikaa itselleen" joka käytännössä tarkoittaa näköjään sitä että minä hoidan paitsi työni, koko huushollin ja meidän kolme lasta yksin. Mies on sairaslomalla. Tiuskii ja äyskii meille kaikille ja on lähes koko ajan vihainen. Yökaudet haluis avautua asioistaan mullekin mutta mun pitää nukkua jotta jaksan arjen. Ennen ei paljoa riidelty, nyt lähes päivittäin. Vikaa on itsessänikin, pinna on lyhyt kun oon liian lujilla. Ymmärrän että terapia on henkisesti raskasta mutta ei kai tässä ihan näin kuuluisi käydä? En tiedä kauanko jaksan vielä ennen kuin tarvitaan kohta terapiaa koko perhe. Kellään vastaavasta kokemuksia?
Kommentit (114)
Hmm..3 lasta kuitenkin halusit vääntää masentuneen ja ahdistuneen miehen kanssa. No, semmoista se elämä on. Joskus ne lapsuuden ja nuoruuden asiat on käsiteltävä. Muuttakaa vaikka hetkeksi erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Mene kerran mukaan sinne terapiaan ja jutelkaa asiasta.
En tiedä saanko minä sinne mennä kun kela on hänelle myöntänyt yksilöterapian. Ja missä välissä ehtisinkään, kun mun on käytävä töissä. Hänellä on päivisin nuo tapaamiset. ap
Miten pitkään mies on ollut sairaslomalla?
Vierailija kirjoitti:
Mene kerran mukaan sinne terapiaan ja jutelkaa asiasta.
Ei tuollaiseen terapiaan voi toinen mukaan. Se on kuten jo todettu yksilöterapiaa, henkilökohtaista.
Erikseen on kokonaan pariterapiat.
Vierailija kirjoitti:
Hmm..3 lasta kuitenkin halusit vääntää masentuneen ja ahdistuneen miehen kanssa. No, semmoista se elämä on. Joskus ne lapsuuden ja nuoruuden asiat on käsiteltävä. Muuttakaa vaikka hetkeksi erilleen.
Palsta ei petä. Nämä typerät Mitäs läksit -huutelijat tulevat pätemään joka keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Hmm..3 lasta kuitenkin halusit vääntää masentuneen ja ahdistuneen miehen kanssa. No, semmoista se elämä on. Joskus ne lapsuuden ja nuoruuden asiat on käsiteltävä. Muuttakaa vaikka hetkeksi erilleen.
Kyllä me ihan yhdessä ne lapset haluttiin "vääntää" ja mies oli ihan työkykyinen silloin ja myös perhe-elämään on kyennyt osallistumaan aiemmin. Ei ne kaikki traumat näkyneet kun vasta vuosien kuluttua. Ei ollut ikäväkseni kristallipalloa käytössä. Jossittelu nyt on turhaa joka tapauksessa. AP
Kyllä voi mennä mukaan. Ei se ole kuin yksi käytånnön asia, joka on sovittavissa. Mun terapiassa ainakin on ollut puoliso, eikä siitä mitään lisämaksua tullut. Eri asia haluaako miehesi sinua mukaan..
Useimmat psykoterapian muodot opettavat ihmisen kääntymään sisäänpäin, itsekkäästi miettimään omaa menneisyyttä ja tuntemuksia.
Oikeasti olo paranee auttamalla muita, olemalla fyysisesti aktiivinen tekemällä jotain hyödyllistä, katsomalla ulospäin.
Positiivista tuossa on se, että mies edes yrittää hoitaa itseään.
Moni vastaavassa tilanteessa oleva mies jää kotisohvalle kaljapullon kanssa makaamaan.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene kerran mukaan sinne terapiaan ja jutelkaa asiasta.
Ei tuollaiseen terapiaan voi toinen mukaan. Se on kuten jo todettu yksilöterapiaa, henkilökohtaista.
Erikseen on kokonaan pariterapiat.
Kyllä saa mennä kertaluontoisesti mukaan, jos on parusteltua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm..3 lasta kuitenkin halusit vääntää masentuneen ja ahdistuneen miehen kanssa. No, semmoista se elämä on. Joskus ne lapsuuden ja nuoruuden asiat on käsiteltävä. Muuttakaa vaikka hetkeksi erilleen.
Kyllä me ihan yhdessä ne lapset haluttiin "vääntää" ja mies oli ihan työkykyinen silloin ja myös perhe-elämään on kyennyt osallistumaan aiemmin. Ei ne kaikki traumat näkyneet kun vasta vuosien kuluttua. Ei ollut ikäväkseni kristallipalloa käytössä. Jossittelu nyt on turhaa joka tapauksessa. AP
No onhan se nyt silti päivänselvää, että paljon suuremmat riskit on tuollaisessa suhteessa, kun sellaisessa, että molemmat ovat terveitä. Mutta totta, jossittelu ei auta. Joten sinä kestät miehen oikuttelut, koska hän paranee vain ajan myötä.
Terapia on nostanut kaikki syvälle haudatut ja käsittelemättömät traumat taas päivänvaloon, tietysti se vaikuttaa miehen mielialaan. Eiköhän suunta ole ylöspäin, kun hän saa asioita käsiteltyä. Ole tukena, mutta sano miehelle suoraan, että tilanne alkaa vaikuttaa sinunkin jaksamiseesi/mielenterveyteesi.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat psykoterapian muodot opettavat ihmisen kääntymään sisäänpäin, itsekkäästi miettimään omaa menneisyyttä ja tuntemuksia.
Oikeasti olo paranee auttamalla muita, olemalla fyysisesti aktiivinen tekemällä jotain hyödyllistä, katsomalla ulospäin.
Ja tämä oli tutkittu fakta vai kenties miten toivoisit asian olevan...?
Olet varmaan miehelle puhunut, miltä tuo tuntuu? Ehdota, että ottaa terapiassa puheeksi, että perhe kokee kotielämän hankaloituneen.
Kuinka kauan on sielä terapiassa käynyt?
Onko niistä terapioista oikeasti apua? Moni käy vuodesta toiseen ja huomattavasti pitempäänkin ja erityisemmin ei asiat tunnu muuttuvan. En sanoisi etteikö olisi hyvä puhua mutta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Miten pitkään mies on ollut sairaslomalla?
Kohta puoli vuotta. Sen jälkeen kaikki on kärjistynytkin. Tuntuu ettei hän muuta tee kuin tarkkailee joka ikistä tuntemustaan kun nyt on aikaa ja "oikeus". On toki, mutta kaikkien muiden oikeudet tuntuu unohtuvan siinä sivussa. Olen vaan kamalan väsynyt ja surullinen ja turhautunut. Ei kai terapian tarkoitus ole tehdä ihmisestä itsekästä? Siis noin väärällä tavalla. AP
Sano miehelle, että hänen on otettava terapiassa esiin myös tämä hänen muuttunut käytöksensä kotona tai muuten joudutte myös pariterapiaan tai tulee ero. Terapeutti ei välttämättä tiedä, millaiseksi mies on muuttunut kotona tuon hänen "avun" myötä.
Kyllä se vaihe menee ohi, kun terapiaprosessissa edetään pidemmälle. Vellopa itse paskassa, joka on lakaistu maton alle kauan aikaa sitten ja siellä se on sitten muhinut vuosikausia ja kasvattanut kokoaan, kunnes se yksi päivä vedetään esiin. Kyllä tuossa tilanteessa tarviikin aikaa ja ymmärrystä.
Minusta on tosi hienoa, että miehesi on terapiaan mennyt. Olisi myös hienoa, jos pystyisitte miehen käytöstä (ja ehkä sinunkin) puimaan terapiassa yhdessä.
Kaikkea hyvää!
Mene kerran mukaan sinne terapiaan ja jutelkaa asiasta.