yrittäjämiesten vaimot

Mutta ystävän välityksellä olen näitä asioita joutunut pyörittelemään.



Muutoksen pitäisi lähteä miehestäsi. Hänen pitää ymmärtää, että vaikka yritys kieltämättä on tärkeä, muutenhan ei saa elantoa, myös perhe tarvitsee häntä. Se, että yritys menee aina ja ikuisesti perheen edelle, ei tee muuta kuin kerää katkeruutta puolisoiden välille ja vieraannuttaa lapset isästään. Sovitteko te mitään pelisääntöjä silloin kun mies yrityksen laittoi pystyyn? Olisiko nyt mahdollista päästä sopimukseen esim. siitä, että lupaukset perheelle täytyy pitää?

Tuo on minun normaali arkipäivää, enkä osaa enää vetää pultteja. Minä en suunnittelekaan mitään niin, että mies on osallisena, jos sattuu silloin kotiin, kun on joku juttu, niin hyvä , mutta en halua pettymyksiä itselleni saatikka lapsille aina odottaen, että milloin isäntä mahtaa tulla kotiin. Mutta riippuu varmaan omasta asenteestakin, tottuuko siihen ja kuinka nopeasti..

Yrittäjänä ei vain voi suunnitella asioita kovin pitkälle! Mun mies herää joka aamu 4.30, tekee fyysisesti raskasta työtä, päivät ovat usein pitkiä ja lomista ei koskaan ole tietoa kuin paria päivää ennen. Mutta sellaista yrittäjän arki on! Mä vaimona arvostan miehen lujaa työmoraalia ja yrittäjähenkisyyttä, vaikka sitten mennäänkin aika pitkälti miehen työn ehdoilla.

vuoksi... Kenelläkään palkkatyöntekijällä ei ole näin rentoa : )



Tosin minun työssäni on pitkäkestoisia projekteja eivätkä aikatauluni siis koskaan ole tunnin tai usein edes päivän tarkkuudella sovittuja. Ja toiseksi: mieheni tienaa normaalisti, joten minun ei ole pakko saada joka kuukausi edes normaalipalkan suuruista tuloa yrityksestäni. Meillä se olen minä, joka hoidan sairaspäivinä lapset kotona ja järjestelen muutenkin heille ylimäääräisiä vapaapäiviä.

ja tulee syömään n. 18 maissa, on tunnin kotona ja lähtee takasin töihin ja tulee klo 22 kun lapset jo nukkuvat. Välillä tulee aikoja, kun tuntuu itsellä ettei millään jaksa tällasta, mutta tiedän ettei miehellä oo helppoo. Ihan hirveet velat yrityksen takia, joten sen on pakko jaksaa painaa. Tuntuu vaan välillä järjettömältä, mutta toivotaan että tilanne joskus muuttuu ja yritys pyörisi niin hyvin, että vois palkata lisää työntekijöitä eikä miehen tarvisi itse tehdä kaikkea.

Mäkin alan tottumaan. Kolme vuotta sitten ollaan oltu viimeksi yhdessä lomalla jossain. Parina kesänä olen tehnyt lomamatkat yksin lasten kanssa. Mies ei koskaan soittele miten meillä menee tahi kysele onko kaikki okei. Firmaansa pyörittää ja kaikki ajatukset sillä on siinä. Ton päälle sillä on viikon tai kahden työmatkoja kotimaassa, joilloin arki ottaa mua rankasti päähän.

Tuliskin sitä rahaa sen eestä, mutta ei.

ei se helppoa ole pyörittää yksin koko rumbaa mutta onneksi on joskus päiviä kun mies kotona ja osataan niistä vähän ees nauttia vaik mies aina väsyny.

Mies haluaa yrittää että meillä kaikilla olisi jotain ja tulevaisuudessa vielä enemmän.

Odotan kolmatta lasta ja jaloissa pyörii 2v.ja 4v.välillä väsyttää ihan sikanaan mutta jotenkin sitä jaksaa.

Velkaa ei mielettömästi ole mutta vakkarityöntekijän pito kallista!

Meillä hyvin samanlaista ja kolem lasta. Olen jo tottunut siihen, että tulen ja menen lasten kanssa ilman isää. siis kaupungille, kylään, huvipuistoihin ja matkoille. Toki isä on tervetullut mukaan, mutta yleensä ei ehdi tai sitten jaksa.



Eniten pelottaa, että ajaudutaan erillimme toisistamme ja kosta ei olekaan enä yhtään samaa mielenkiinnon kohdetta.



Lapsetkin ovat ihan todelle yllättyneitä, jos isä lähteekin mukaan.



Eniten ärsyttää se, että miehen mielestä hänen työnsä on niin raskas ja minun on kuulemma ihan kevyttäö työtä. Joten minun pitää siis jaksaa kotona tehdä paljon enemmän. Sekin ärsyttää, että voi aina töihin vedoten levätä, surffaille tms. Eli elää ihan omaa elämääsnäs tässä meidän muiden kanssa.



Kai siihen on totuttava tai sitten lähdettävä eri teille. Toki voi yrittää puhua ja sopia, mutta ei se meillä ole mitään tulosta tuottanut. Enemmänkin minä sain syytöksen, kun en ymmärrä hänen työnsä tärkeyttä.

etenkin ensimmäiset vuodet ovat niitä kriittisiä, kun firma pitää saada tunnetuksi.



Oma mieheni tekee 80-100h töitä viikossa ja meillä on kolme lasta.

Se on meidän elämää. Lapset näkevät isää aika vähän mutta usein menemme isän työpaikalle aikaa kuluttamaan. Viedään ruoka mennessämme ja syödään yhdessä kuin normaali perhe ainakin.



Reissujakin teemme, usein niihin yhdistyy firman asioiden hoito ja lasten huvipuistokäynnit.



Se on hyvä sisäistää, että mitä tapahtuu jos firma menee nurin! Se voi tapahtua vaikka töitä kovasti tekisikin mutta etenkin jos firman hoitoon ei voi paneutua täysillä.



Etsikää teidän perhelle sopiva tapa elää perhe-elämää firman hoidon ohessa.

Minä tosin tiesin aika hyvin jo miehen valitessani, ettei miehellä oo mitkään palkansaajan työajat. Kun ei niihin ole ikinä tottunut eikä niitä ole odottanut, niin eipä se haittaakaan. Mutta välillä tulee asetettua itselle kohtuuttomat vaatimukset, että pitäis ehtiä ja jjaksaa tehdä sitä ja tätä niin kuin muutkin äidit. sitten meinaa vain unohtua, että niillä muilla äideillä on isät apuna iltaisin ja viikonloppuisin. Ettei tosiaan voi kyetä samaan suoritukseen, kun on käytännössä yksinhuoltajana.



Mutta ei tässä tän kummempia odotakaan. Mies tuo meille ihan hyvän elintason, joten onhan munkin siitä jokin hinta maksettava.

Välillä tulee tilanteita että mies ei pääsekään johonkin sovittuun menoon. Lasten juhlista ja lapsille tärkeistä asioista on kyllä pitänyt kiinni, niiden edelle ei mene mikään.

Toisaalta on se hyvä puoli että vaikka välillä on kiireistä, niin sitten voi tosiaan soveltaa töitään. PItään vaikka vapaapäivän jos haluaa. Meillä tilanne on sen verran hyvä että miehellä on muutama työntekijä, ei tarvitse kaikkia hommia hoitaa yksin.



Mun mies tekee töitä yhdeksästä kuuteen.

mutta jotenkin tottuu sen kanssa elämään. Mun mies on töissä arkisin n 8-19 + la 10-15 ja kesäisin jonkun verran myös sunnuntaisin. yksin tässä pyöritetään koko kotisouvi ja välillä v*?=%%aa niin paljon etten voi kuvailla. Tulot ei kuitenkaan ole edes keskimääräisen palkansaajan tasolla, mutta mies kovasti uskoo että joskus ne on paaaaaaaaaaaaljon enemmän. Sitä päivää odotellessa kitkutellaan ilman miestä, puolisoa ja isää ja ollaan aina se kakkonen yrityksen jälkeen. Useimmiten ei haittaa, mutta tiettyinä hetkinä, kuten just nyt, on avioero aika lähellä... =( Tsemppiä sinne! Ai niin, ollaan oltu yhdessä 10 v, mies ollut koko sen ajan yrittäjä, lapsia nykyään 3. Hullummaksi vaan vuosien myötä menee.

yrittäjyyskurssia teknillisellä yliopistolla. Siellä opetettiin, että yrittäjäksi ei kannata ryhtyä, jos siitä ei saa jotakin lisäarvoa suhteessa palkkatyöhön. Eli typerää tuommoinen raataminen yrittäjänä.



Opetettiin, että yrittäjänä pitää joko saada PALJON enemmän palkkaa tai paljon enemmän vapaa-aikaa.



Mun kaverini joutui eroamaan yrittäjämiehestään, kun sillä oli myös tuollaista. Konkurssin jälkeen lupas, ettei yritä enää ikinä ja parin kuukauden päästä oli taas yritys pystyssä. Se mies oli jo kotona opetettu siihen, että yritys on perhettä tärkeämpää. Tämä on kuultu hänen äidiltään.

Tosin nyt kun mies on yrittäjänä ollut jo useamman vuoden ja lapsia siunaantunut pari kappaletta, niin on enemmän perheensä kanssa. Vaikka pitkää päivää silti tekee edelleen ja yleensä viikonloppuisinkin.

Lasten syntymäpäiviä ei kyllä koskaan ole unohtanut, ei sen puoleen kummilapsiensakaan eli juhlista pitää kiinni, varsinkin jos kyseessä on lapset. On kyllä erinäisiä juhlia, mihin menen vain lasten kanssa, mutta tuo työ taitaa olla niissä vain tekosyynä, ei vaan kestä kaikkia kissanristiäisiä, minä taas olen aina menossa juhlaan kuin juhlaan:). Ja meillä mies ottaa lapsia mukaan töihinkin, jos se vain on mahdollista (riippuu työvaiheesta ja työstä).



Muistan kyllä että ensimmäiset vuodet olivat rankempia, vaikka ei vieläkään aina helppoa ole. Eniten minua rasittaa miehen epävarmat tulot. Nytkin odotellaan rahojen ilmaantumista (asiakkaalla maksut myöhässä), jotta saataisiin laskut maksettua. Itse kun olen hoitovapaalla, niin miehen armoilla ollaan. Onneksi syksyllä menen töihin ja tulee taas säännöllisesti hieman enemmän rahaa.



Mutta parasta tässä on, että saan toteuttaa omaa erakkopuoltani, ja koti on juuri siinä kunnossa kuin minä sen haluan olevan, paitsi silloin kun mies on sitä sotkemassa:)

En varmaan enää sopeutuis mieheen ja tilanteeseen jossa mies olisi kahdeksasta neljään töissä.

Toki mies paljon tekee töitä mutta vastaavasti osaa ottaa rennosti ja viettää lomaa silloin kuin haluaa.

Mun mies on menestynyt yrittäjän saralla ja tulot on sen mukaiset, joten en voi valittaa rahapuoltakaan.

Yhdessä ollaan oltu 15 vuotta, joista mies on ollut yrittäjänä 10 vuotta, meillä on 2 lasta.

Mun mies tykkää työstään ja se on hyvä asia, mutta kyllä me kuitenkin tullaan ykkösenä, se on tärkeintä.

Onhan siinä se oman tekemisen vapaus mikä monia kiehtoo ja että olet tulosvastuussa ihan ittellesi. Moniko mahtaa ainakaan alkuunsa rahallisesti tienata ja töitä on tosiaan tehtävä tuplatunnit, että saa kaiken toimimaan. Monikohan sun kurssilta mahtaa omaa firmaa tuon jälkeen perustaa?

ei synnytetä yhdessä yössä vaan se vaatii työtä.

Ja sille jonka ystävä joutui eroamaan yrittäjän miehestään, niin enpä usko että se ihan työstä johtui. En mä ainakaan vaihtaisi miestäni siksi, että tekee pitkää päivää ja puurtaa perheensä eteen.

Mun on myös pakko myöntää, että en osaisi elää ihmisen kanssa joka tekisi 8-16 työpäivää (oma työni on kylläkin sellainen ja se on siinä se tylsin osuus, mutta onneksi on lapset). Minusta on tavallaan mukavaa, kun minä olen se joka pitää kotiasiat kunnossa ja huolehtii lapset hoitoon ja takaisin, itse olen ihan mieluusti sairaiden lasten kanssa kotona jne. Meille tää työnjako sopii mainiosti, tai sitten olen vain tottunut yrittäjän vaimona olemiseen.

Meillä kuitenkin lapset tuntevat isänsä ja viettävät hänen kanssaan aikaa jopa enemmän kuin monien muiden lapset, joiden isät tekevät säännöllistä palkkatyötä.

Meillä ei riidellä harrastuksiin menoista yms. Yhteinen vapaa-aika vietetään yhdessä, ja todellakin arvostetaan tuota vapaa-aikaa.

Itse koen, että aikalailla yksinhuoltajaelämää tämä on, ja mies ei oikeasti ymmärrä, mitä tarkoittaa, että käyn itsekin vaativassa työssä, hoidan lapsen, käyn kaupassa, pidän kodin ja pihan kunnossa ja hoidan yleensäkin kaikki kotiin, talouteen ja lapseen liittyvät asiat. Hänen työpäivänsä ovat yleensä 7-19 tai 7-20 ja sitten nopea käynti kotona syömässä ja ehkä joku treeni siihen päälle... että näin täällä. Hyvähän se on, että harrastaa ja pitää itsestänsä huolta, mutta kai sitä pikku hiljaa alkaa vaan vieraantumaan toisesta, koska sitä yhteistä arkea ei juuri ole. Jos ei sitä juhlaakaan.



Yhteinen aika on kortilla ja esim. monilla miehen kavereilla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää, että viikonloput olis meille sitä laatuaikaa ja mielummin viettäisin iltaa ihan kotosalla joko perheen kesken tai yhteisten ystävien kanssa, kuin jossakin yökerhossa.



Ja ainakin itselläni on se tunne, että monet hurjia työmääriä tekevät käyvät myös vapaa-ajalla jotenkin ylikierroksille, eivätkä malta rauhoittua ihan vaan olemiseen esim. lasten kanssa, vaan jos sitä vapaa-aikaa joskus vähän on, niin koko ajan pitäisi olla jotain virallista tekemistä, esim. pihalla tai talossa.



Arvostan kyllä yrittäjyyttä, mutta mielestäni etenkin silloin, kun lapset on pieniä, pitäis osata arvostaa myös sitä perhettä. Tai voi jonain kauniina päivänä tajuta, ettei enää ole mitään perhettä.



Ennen yrittäjyyttäkin tultiin taloudellisesti hyvin toimeen, eli senkään puoleen tuo raataminen ei tosiaan ainakaan meidän perheeseen ole tuonut mitään positiivista lisää.

Kuulostaa tutulta tuo kuvaamasi, ja aina välillä mäkin vedän herneet nenään juuri tuon elämän suunnittelemattomuuden takia. Mutta toisaalta se sama asia on myös yrittäjyyden paras puoli! Yrittäjän vain täytyy pitää itse huoli siitä, ettei elämä ole pelkkää yrittämistä. Se tuppaa munkin mieheltä unohtumaan silloin tällöin...



Meillä elämää helpottaa se, että olen erittäin itsenäinen vaimo. Mulla on omat hommani (olen kotiäitinä ja pyöritän taloutta) ja miehellä omansa (firma), ja vapaa-aika käytetään perheen yhdessäoloon ja virkistymiseen.