yrittäjämiesten vaimot

Ei kuitenkaan yleensä minun takiani, koska ei tarvitse. Mutta tänään hän hoiti tyttärensä kanssa keskellä päivää yhden jutun ja huomenna hän kuskaa iäkästä äitään virastoasioilla. Ei onnistu palkkatyöläiseltä - olen itsekin ottanut vähän vapaata anopin asioita hoitaakseni, mutta työkaverit valittivat siitä niin kovaäänisesti (luulivat että laiminlyön töitäni vaikka tein tunnit sisään iltaisin ja viikonloppuisin) että se piti lopettaa.



Olen toisaalta myös tottunut yrittäjän vaimon elämään, koska en tunne muuta. Mies oli yrittäjä jo kun tapasimme. Hän tekee pitkää päivää ja tulee säännöllisesti kotiin vasta klo 20-21 aikaan. Tänäänkin meillä on treffit kaupassa klo 20.00, hän tulee maksamaan ja auttamaan kantamisessa.

T: Maanviljelijäyrittäjän vaimo.



Sää aamulla kertoo mitä tänään tehdään :) TAi jos sattuu joku vehje hajoamaan niin eipä sit tehdäkkään/mennäkkään.......

kuin keskiverto palkansaaja niin eipä ole touhussa taloudellisesti paljon järkeä. Tässä on ollut apuna vielä 2000-luvun alusta kestänyt kova nousukausi. Seuraavat 5 vuotta tulevat olemaan suurimmalle osalle yrittäjistä paljon vaikemapia.



Yrittäjäriskin vastapainoksi yrittäjän kuuluu saada rahaa, muuten on jossain vikaa.

Joskus tulee kotiin ihan intoa täynnä ja selittäen, että arvaas mitä tänään, kun pääsin siihen ja siihen hommaan käsiksi ja kyllä tuntui hyvältä tehdä sitä.... Mikäpä sen ihanteellisempi tilanne, kun tehdä työkseen sitä mistä muutenkin tykkää.



Niinpä miehelle ne pitkät työpäivät ei aina tunnu niin pitkiltä, koska se homma on juuri sitä mitä haluaakin tehdä. Samaan aikaan vaimolle jää kaikki lapsiin ja kotiin liittyvä - piti siitä tai ei.



Tuntuu kurjalta valittaa miehen työnteosta, kun mies kuitenkin raataa töissään ja tuo leivän pöytään. Mutta kun tässä itse raataa samaan aikaan yhtä pitkän päivän kotona eikä ole mahdollisuutta jakaa edes raskaimpia kotitöitä miehen kanssa puoliksi, niin joskus mielen vetää apeaksi. Tympeinä hetkinä tulee tosiaan verrattua noin, että mies saa tehdä työtä josta tykkää ja itselle ei jää valinnan varaa. Siitä en tiedä kuinka reilua tuo sitten on, mutta yritän yleensä ajatella, että harva meistä saa elää ihan täydellistä elämää kuitenkaan, vaan joitain epäkohtia on vain hyväksyttävä.

että illalla soitetaan kylpylään, että onko teillä huomisesta kaksi yötä tilaa. Ja sitten mennäään sinne missä sattuu tilaa olemaan. Yleensä tilaa on, koska mennään talvella keskellä viikkoa.



Lapsille ei varmuuden vuoksi puhuta liikoja etukäteen, vaan sillon vasta, että mitä jos lähdettäis huomenna kylpylään. Lapset on vielä alle kouluikäisiä, joten hyvin onnistuu tuo.



Mulle tuo lomailutyyli sopii ihan hyvin ja on kaikille rennompaa. Eipähän miehen tarvi jännittää, että istuuko loma työkuvioihin, mun ei tarvi jännittää, että peruuntuuko lapsille luvattu loma kuitenkin, ei tarvi miettiä onko loman aikana just kuukautiset, jne. Lähdetään silloin, kun kaikista tuntuu hyvältä hetkeltä, eikä sitten aikailla, vaan tosiaan mennään.