Miten aloittaa downshiftaaminen?

Realiteeteista. Millä rahalla, ajalla ja osaamisella ajattelit elää siellä mökissä, ylläpitää sitä ja kulkea ihmisten ilmoille (unohdetaan nyt ajatus parista kanasta ja perunamaasta)?

Laskemalla paljonko toivomasi elämä maksaa ja kuinka saat mahdollisesti rahat hankittua. Yksi vaihtoehto on myydä asunto jos sellainen löytyy, pk-seudulla hinnat ovat nousseet ja kauppa käy kuumana. Maaseudulla vuokrat ei varmaan ole korkeat ollenkaan.

Meikäläisen ei auta kun pinnistää taloudestaan vain pelkkää 'push-uppia', että yleensä jotenkuten saisi ne verot ja muut  pakolliset laskut maksettua ja jääkaappiinsa jotain sisältöä.

Jos sinulla on rahat vuodeksi säätössä, niin siitä vaan irtisanoutumaan ja muuttamaan. Mutta kannattaa huomioida se, että alasta riippuen työn saaminen voi olla haasteellista, ei siis kannata jättää sitä viime tippaan. Toki tukia tietysti saat karenssin jälkeen, mikä säästää osan säästöistä. 

Itse tein vähän saman tyyppisen irtioton ja se oli elämäni parasta aikaa. Harmittaa, että se oli niin lyhyt (alle vuosi, kun sainkin töitä oletettua nopeammin) ja sen jälkeen olen lähinnä miettinyt, että miten pääsisi pysyvästi tuohon tilanteeseen. Eli siihen vapauden tunteeseen, mutta niin, että rahasta ei ole liian tiukkaa. Nyt on taas säästöjä kertynyt sen verran että pystyisin helposti pitämään parikin vuotta vapaata, mutta tässä maailman tilanteessa huolestuttaa, saako sitten enää töitä. 

Yksi vaihtoehto on tietysti opintovapaa, jos opiskelu yhtään kiinnostaa. Siinä saa ansiosidonnaista tukea, mutta toki opiskella pitää.

Ei se ole downshiftaamista, että joku tylsä köyhä konttorityöntekijä jää vuodeksi työttömäksi. Oikeaa downshiftaamista on se kun joku miljonäärin kakara elää pappa betalar

Vierailija kirjoitti:

Laskemalla paljonko toivomasi elämä maksaa ja kuinka saat mahdollisesti rahat hankittua. Yksi vaihtoehto on myydä asunto jos sellainen löytyy, pk-seudulla hinnat ovat nousseet ja kauppa käy kuumana. Maaseudulla vuokrat ei varmaan ole korkeat ollenkaan.

Asunnon myyminen ja rahojen kuluttaminen on suunnilleen yhtä järkevä neuvo kuin pakkasella housuun kuseminen - hetken se lämmittää, mutta lopulta on huonommassa tilanteessa kuin aloittaessa.

Mieti, onko noin radikaali muutos tarpeen vai sittenkin jotain siltä väliltä?

Itse tiukensin budjettia ja jäin 80% työajalle. Kaukana täydestä vapaudesta tämä, mutta elämäni on paljon parempaa nyt! Ehdin ulkoilla, puuhailla, harrastaa ja mitä ikinä, kun energiaa riittää paremmin.

Tosin oon eronnut ja mulla on lapsia, ja heidän isän kans asutaan nyt lähekkäin, niin ei tulisi mieleen rikkoa arkea kokonaan.

Laita lotto vetämään.

Downshiftaaminen kunnolla onnistuu kyllä, mutta sitä pitää suunnitella vähintään kymmenen vuotta ennen toteuttamista. Jos nyt oletetaan kyseessä olevan tavallinen työssäkäyvä keskiverto kansalainen. Silleen se ei toimi, että yhtenä päivänä päättää haluta pois oravanpyörästäja heti huomenna pitäisi olla taloudellisesti riippumaton.

Onko vuorotteluvapaata olemassa enää ollenkaan? Tai sitten opintovapaa tosiaan. Mun mielestä ei kannata ihan tyhjän päälle heittäytyä ja olisihan hyvä, että jotain rahaa kuitenkin tulisi sinulle 😊

Muuta maalle kauppojen lähelle ja paikkaan, josta bussi kulkee muille paikkakunnille, niin et heti ole riippuvainen omasta autosta. Huolehdi, että on tarpeeksi polttopuuta, kellari, kasteluvettä, marjastusmaita ja vesistöjä lähellä. Hyvä budjetti uuteen alkuun voisi olla noin 30 000 euroa. Paljon hyviä taloja myynnissä!

Ehkä sitä kannattaisi aloittaa jostain helposta. Eli ala minimaalistamaan muuta elämääsi. Kulusi vähenevät ja pääset eroon turhasta roinasta, joka sitoo sinut yhteen paikkaan. Jos sulla on nyt paljon tavaraa, voit niistä eroon päästyäsi muuttaa esimerkiksi pienempään asuntoon.

Olen haaveillut downsiftaamisesta vuosia. Sairastuin ja pääsin kuntoutustuelle, netto 1500e. Tämä sairastuminen taisikin kääntyä lottovoitoksi. Ei ole haaveita päästä takasin työelämään.

onko sitä rahaa senverran että pärjäät...niin, kuinka kauan....

Minkä ikäinen olet...se on ratkaisevaa.

Jos olet +55, niin helppo nakki.

Itse lähdin lopullisesti +57 ikäisenä. Ei velkaa, talo maksettu, uusi auto hankittu, rahaa pankissa sopivasti ettei mikään ylläri ok-talossakaan ollut ylitsepääsemätöntä.

Rohkeasti, jos on oikeasti halua ja mahdollisuudet.Ajatellen asiaa siltäkannnalta, että paluuta ei ole. 

Valmiudet pitää olla siihen.

Oletko parisuhteessa, miten puoliso suhtautuu, onko yhteistä valmiutta asiaa...monet asiat vaikuttaa.

Mutta jos oikeasti vain vuodeksi on rahaa, niin en edes unta näkisi asiasta.

Kuuluu ihan normaaliin elämään olla kolmen vuoden nettotulot pankissa, ihan vaan puskurina, kaiken varalta.

Silti itse en sillä 3 vuoden rahallakaan lähtisi hyppyyn tuntemattomaan, jollei jotain takatuupparia löydy, esim. juurikin iän muodossa, että eläkeikä on muutaman v. kuluttua käsillä.

Mutta jos talous on kaikin puolin kunnossa jasuuret hankinnat tehty, velatonta, niin voin vain suositella.

Se eka päivä, kun olin vapaa....voi sitä tunnetta ja 6 vuotta lisä vapaata ennen eläkettä.Parasta aikaa elämässäni ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Olen haaveillut downsiftaamisesta vuosia. Sairastuin ja pääsin kuntoutustuelle, netto 1500e. Tämä sairastuminen taisikin kääntyä lottovoitoksi. Ei ole haaveita päästä takasin työelämään.

Se on lottovoitto, jollet ole niin sairas ettet pysty elämästä nauttimaan.

Jos vielä pääset työkyvyttömyyseläkkeelle, niin nauti pois.

Puolisoni joutui/pääsi tk-eläkkeelle selkävian takia 38-ikäisenä. Onhan ajoittain tosi kipeä, mutta pääosin normaalia elämää, tosin nostaa ei saa mitään painavampaa.

Minä kävin töissä +57 ikään asti, tuli yt taivaan lahjana, ilmoitin vapaaehtoinen lähtijä olevani, mukaani lähti 38 muuta, kun saivat minulta tietää että näin voi tehdä.Sain 6 vuotta lisävapaata kun putkeen lähdin. 

Saimme yhteistä aikaa, ihanaa on ollut, päivääkään en ole lähtöäni katunut.

Kannatan myös osa-aikatöitä. Se työttömyys alkaa oikeasti rassaamaan jonkun ajan päästä. Osa-aikatöillä on varaa elää, ja sopivasti tekemistä ja vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sitä kannattaisi aloittaa jostain helposta. Eli ala minimaalistamaan muuta elämääsi. Kulusi vähenevät ja pääset eroon turhasta roinasta, joka sitoo sinut yhteen paikkaan. Jos sulla on nyt paljon tavaraa, voit niistä eroon päästyäsi muuttaa esimerkiksi pienempään asuntoon.

Miksi pitäisi pienempään asuntoon vaihtaa kun on tarkoitus nauttia elämästään ja asuntohan on sitä mistä nautitaan kun on vapaata. Itselleni ei tullut mieleenkään talon myynti, kun työttömäksi putkeen jäin....juuri sen takia jäinkin, että saan hoitaa suurta puutarhaa ja nauttia siitä.

Se, että on vapaalla, ei tarkoita sitä että kökötetään jossain yksiössä tekemättä mitään.

Silloin nautitaan elämästä ja siitä mitä on tullut hankituksi.

Elämähän alkaa sillä hetkellä kun vapaus koittaa.

Työssä ollessa ei edes kotona olosta ehdi nauttia, kun on sen n. 9t poissa, sitten teet taloustyöt ja aikaa ei kovinkaan paljoa jää, kun jo nukkumaan mentävä.

Vierailija kirjoitti:

Kannatan myös osa-aikatöitä. Se työttömyys alkaa oikeasti rassaamaan jonkun ajan päästä. Osa-aikatöillä on varaa elää, ja sopivasti tekemistä ja vapaa-aikaa.

Niin siis rahattomuus alkaa rassaamaan. Terve kroppa ja etenkään mieli ei työtä kaipaa.

Iästäsi ja eläkekertymästäsi riippuen hommaat ensin tarpeeksi pääomaa. Nelikymppinen down-shiftaa hyvin miljoonalla, 60-vuotiaalle riittää puoletkin. Muuten voi tulla vilu ja nälkä, ellei suostu viranomaisten patistamana TYP:iin, 9€/päivä harjoitteluihin ja muihin elämäniloihin.

Juuri nyt ei ole järkevää jättäytyä pois töistä, jos vielä työpaikka on. Emme vielä tiedä, mikä nykyisen pandemian kokonaisvaikutus talouteen tulee olemaan. Jos nyt irtisanoudut, saatko enää töitä halutessasi?

Kannattaa kokeilla tuota minimalismia, jota joku edellä ehdotti. Saat sen avulla rahaa säästöön tulevan varalle.