Äidin ja tyttären alkoholismi - miten tuo pitäisi ratkaista?

Katkaise välit. Tai ota kunnollinen etäisyys.

Jos he itse eivät halua ja sitoudu muutokseen, asialle ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Katkaise välit. Tai ota kunnollinen etäisyys.

Niin, sitten hän soittelee sukulaisia läpi ja kertoo kun en ole hänen kanssaan tekemisissään. Ei sillä suurta väliä mutta olen monta kertaa yrittänyt ottaa erittäin päättäväisesti etäisyyttä ja kuukausia ollut poissa. Kuitenkin hiljalleen jotain kautta tulee elämääni, lämpenen ja säälin tai unohdan ja kohta olemme siinä pisteessä, että olemme taas hyvissä väleissä ja kun näemme niin tämä toistuu. 

Ei tämä ole mitenkään normaalia ja hävettää olla tässä tilanteessa. Kaikkea draamaa on ollut ja silti aina vaan päädyn hänen luokseen. Sitten kannattelen häntä ja omat tunteeni heitän syrjään. En minä mikään uhri ole koska itse sinne kuitenkin lopulta menen ja aina uudestaan käyn saman läpi. Pitäisi olla vain kylmempi ja päättää ettei enää koskaan tuota tilannetta, en pidä siitä yhtään. Tämä on suoranaista itsetuhoisuutta että sovin hänen kanssaan asioita jotka sitten estävät minua pakenemasta. Ne kuulostaa ns paperilta hyvältä idealta kun suunnittelemme mutta kun menen niin se on aina samaa paskaa. 

Minulla on varmaan tasan kaksi vaihtoehtoa, että en mene sinne ollenkaan tai sitten jos menen niin itsepähän tiedän mihin joudun, joten kärsin. Enempää en kyllä haluaisi tätä yhtään. 

Aloittaja 

Elämä on valintoja täynnä ja monesti alkoholistin lapsistakin tulee valitettavasti juoppoja. Omassa suvussa 8 sisaruksen joukosta yhdestä tuli absolutisti, yhdestä kohtuukäyttäjä ja lopuista kuudesta alkoholisteja. Vahvaa mallioppimista vanhemmiltaan, ongelmat ratkaistiin juomalla.

Äitini jaksaa myös aina jauhaa, että olen ollut heidän lellikkinsä ja minulla olisi ollut helppoa. Itse en koe niin, hän normalisoi paljon vaikeita asioita ja miettii miten minusta tuli tällainen kun olen, sysää syyllisyytensä minuun. Olenkin todella helposti syyllistyvä ja kannan itsestäni häpeää pelkästään olemassa olollani. Niin on aina ollut, että häpeän valtavasti itseäni ja vielä kaikki missä on oikeasti elämässäni epäonnistunut niin kalvaa todella paljon. Olo on kuin olisi jossain vankilassa mielensä sisällä ja on raastavaa olla tällainen ihminen. Minun on pakko päästä pois tästä kuviosta ihan oikeasti että elämäni joskus voisi kääntyä paremmille raiteille. 

Aloittaja 

:/

Kielii suuremmista ongelmista. Ota etäisyyttä. Mene terapiaan. Pelasta itsesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkaise välit. Tai ota kunnollinen etäisyys.

 

Niin, sitten hän soittelee sukulaisia läpi ja kertoo kun en ole hänen kanssaan tekemisissään. Ei sillä suurta väliä mutta olen monta kertaa yrittänyt ottaa erittäin päättäväisesti etäisyyttä ja kuukausia ollut poissa. Kuitenkin hiljalleen jotain kautta tulee elämääni, lämpenen ja säälin tai unohdan ja kohta olemme siinä pisteessä, että olemme taas hyvissä väleissä ja kun näemme niin tämä toistuu. 

Ei tämä ole mitenkään normaalia ja hävettää olla tässä tilanteessa. Kaikkea draamaa on ollut ja silti aina vaan päädyn hänen luokseen. Sitten kannattelen häntä ja omat tunteeni heitän syrjään. En minä mikään uhri ole koska itse sinne kuitenkin lopulta menen ja aina uudestaan käyn saman läpi. Pitäisi olla vain kylmempi ja päättää ettei enää koskaan tuota tilannetta, en pidä si

Antaa soitella sukulaisille. Jos joku ei ymmärrä miksi haluat ottaa alkoholistivanhempaan etäisyyttä, hänkään ei ole sinun arvoisesi. 

Ethän sä mitään muuta voi tehdä, kuin ottaa etäisyyttä, joko harventaa tapaamisia tai katkaista välit. Selittäen äidille miksi, ja myös että voisit tavata jos äiti olisi selvin päin kun tulet. Ei se silloin ole liian karua katkaista välit, jos olet antanut hänelle myös mahdollisuuden jatkaa: ole selvin päin kun tulen kylään, niin tulen. Ei se ole liikaa vaadittu, ei vaadita totaaliraittiutta koko ajan, se voisi olla liikaa vaadittu, mutta vain että olisi juomatta sen vierailun ajan. Jos siihen ei suostu, niin ei ole väärin sanoa että sitten emme voi tavata ollenkaan, koska se on omalle terveydelle huonoksi koska aktivoi oman alkoholin ongelmakäytön.

Äitisi kuulostaa todella toksiselta ihmiseltä, ei tuollainen kyllä ole edes äiti muuta kuin biologisesti mutta emotionaalisesti kaukana siitä. Sinä taidat olla vanhempi hänelle? 

Olen vähän eri linjoilla välien katkaisusta, mikä voi johtua siitä, että omakin äitini on jokseenkin alkoholisti. Minä käydessä (pitkä välimatka myös) vaan olen kieltänyt häntä korkkaamasta, olen sanonut että jos avaa, niin häivyn, ja niin pitkään en muutenkaan ole, etteikö myöhemmin ehtisi naukkailla. On todella rasittava humalassa, ja vaikka itsekin juon säännöllisen epäsäännöllisesti, niin hänen kanssaan en koskaan.

Siis, olisiko vaihtoehto ettet täysin katkaise välejä, vaan teet kuten minä? Meidän kohdalla tämä on toiminut ihan hyvin

Pitäähän naisten nyt saada kuppia ottaa...

Ymmärrän hyvin tilanteesi, olen kokenut saman. Jos sinun on ihan pakko olla tekemisissä, vaikka näet juomaa siinä vieressä ja muuten et kestä ilmapiiriä kuin juomalla niin ajattele sitä hirveää krapulaa ja ahdistusta jonka saat seuraavana aamuna. Ajattele sitä hirveyttä. Ajattele myös kuinka ihanaa on herätä jokainen muu aamu ilman sitä tunnetta. Näin ohjaat ajatuksiesi voimalla toimintaasi. Ja nää mustamaalaukset ja pirujen seinille maalailut sukulaisille on tosi ikäviä mutta johtuvat usein vain kateudesta, kilpailunhalusta ja halusta pitää oma kulissi siistinä. Yritä ymmärtää oman mielenterveytesi tähden olosuhteet ja pidä etäisyyttä. Sinuna en menisi sinne, saat vain negatiivista energiaa elämääsi. Sinulla on oma erillinen elämä.

Joku omaisten terapiaryhmä voisi olla hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän eri linjoilla välien katkaisusta, mikä voi johtua siitä, että omakin äitini on jokseenkin alkoholisti. Minä käydessä (pitkä välimatka myös) vaan olen kieltänyt häntä korkkaamasta, olen sanonut että jos avaa, niin häivyn, ja niin pitkään en muutenkaan ole, etteikö myöhemmin ehtisi naukkailla. On todella rasittava humalassa, ja vaikka itsekin juon säännöllisen epäsäännöllisesti, niin hänen kanssaan en koskaan.

Siis, olisiko vaihtoehto ettet täysin katkaise välejä, vaan teet kuten minä? Meidän kohdalla tämä on toiminut ihan hyvin

Tuo eri riitä. Kun kiellät alkoholistia juomasta silloin kun olet paikalla, hän on kuitenkin kuivakännissä ja kuin perseelle ammuttu karhu, odottaa vain milloin lähdet, niin että hän voi taas juoda.

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän naisten nyt saada kuppia ottaa...

Yhteiskunta romahtaa kun miesten lisäksi naisetkin ryyppäävät niin että asiat jäävät hoitamatta.

Tarkoitatko ap että sinäkin juot mutta et VIELÄ niin paljon kuin äitisi? Onko sinullakin lapsia? Miten hoidat äitiytesi?

Et ole äitisi äiti etkä kaveri. Etkä voi pelastaa häntä. Voit pelastaa korkeintaan itsesi. Jos haluat. Äitisi ei halua pelastaa itseään. Juoppo keksii aina omasta mielestään pätevän syyn juoda, vaikkapa sen että tytär on katkaissut välit.

Vierailija kirjoitti:

Äitini jaksaa myös aina jauhaa, että olen ollut heidän lellikkinsä ja minulla olisi ollut helppoa. Itse en koe niin, hän normalisoi paljon vaikeita asioita ja miettii miten minusta tuli tällainen kun olen, sysää syyllisyytensä minuun. Olenkin todella helposti syyllistyvä ja kannan itsestäni häpeää pelkästään olemassa olollani. Niin on aina ollut, että häpeän valtavasti itseäni ja vielä kaikki missä on oikeasti elämässäni epäonnistunut niin kalvaa todella paljon. Olo on kuin olisi jossain vankilassa mielensä sisällä ja on raastavaa olla tällainen ihminen. Minun on pakko päästä pois tästä kuviosta ihan oikeasti että elämäni joskus voisi kääntyä paremmille raiteille. 

Aloittaja 

Sinulle on jo vuosia sanottu että katkaise ne välit mutta jatkat vaan samaa. Eli onnea jatkoon, eipä tuohon enää muuta viitsi sanoa

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin tilanteesi, olen kokenut saman. Jos sinun on ihan pakko olla tekemisissä, vaikka näet juomaa siinä vieressä ja muuten et kestä ilmapiiriä kuin juomalla niin ajattele sitä hirveää krapulaa ja ahdistusta jonka saat seuraavana aamuna. Ajattele sitä hirveyttä. Ajattele myös kuinka ihanaa on herätä jokainen muu aamu ilman sitä tunnetta. Näin ohjaat ajatuksiesi voimalla toimintaasi. Ja nää mustamaalaukset ja pirujen seinille maalailut sukulaisille on tosi ikäviä mutta johtuvat usein vain kateudesta, kilpailunhalusta ja halusta pitää oma kulissi siistinä. Yritä ymmärtää oman mielenterveytesi tähden olosuhteet ja pidä etäisyyttä. Sinuna en menisi sinne, saat vain negatiivista energiaa elämääsi. Sinulla on oma erillinen elämä.

Kiitos ymmärtämisestä. Näin tämä viimeksi melkein meni että ajattelin että en minä nyt itse juo mutta kuitenkin siinä kun katselin sitä menoa niin päätin, että ihan sama sitten, menkööt. Myöhemmin taas harmitti koska samalla "hyväksyn" tilanteen itsekin mutta kyse on ehkä pelkästään lamaantumisesta ja epätoivosta käsitellä asiaa realistisesti. Helpompi unohtaa hetkeksi ja olla ajattelematta mitään. Toimin arvojeni vastaisesti liikaa. 

Olet oikeassa kaikesta, ei kannata mennä ollenkaan ja se on totta että saan osakseni negatiivista energiaa. Nytkin äiti kuulosti päättyneeltä puhelimessa kun sanoin etten ole varma pystynkö sinne tulemaan kun sovimme erään asian taas kun sieltä viimeksi lähdin. Välillä tässä suhteessa tuntuu että tein miten vain niin se on isoa pettymystä ja hyvin raskasta oli miten päin vain tai ei ollenkaan. Tietenkin oma itsensä pitää etusijalle laittaa ja yrittää olla tuntematta syyllisyyttä siitä. 

Aloittaja 

Lopetat uhriutumisen ja otat vastuun omista tekemisistäsi ja omasta elämästäsi. Äidistäsi taas ei tarvitse ottaa vastuuta, hän tehköön sen itse.