Miten muuttuisin ujosta "hyväksi tyypiksi"
En saa ujouteni takia vakituista työtä tai mitään muutakaan työtä. Koulussa opettajat moittivat, että olen liian ujo. Nyt töissä esimiehiltä tulee palautetta, että pitäisi muuttua puheliaaksi. Olen ollut siivoojana. Kukaan ei hyväksy minua tällaisena kuin olen. Harrastankin vääriä asioita. Harrastan lukemista, mutta pomojen mielestä pitäisi olla parempia ja tavoitteelliaempia harrastuksia. Miten muuttuisin sellaiseksi, josta pidetään? Ahdistaa töissä ja olen masentunut. En jaksa enää elämääni, kun tunnen olevani niin huono ihminen.
Kommentit (25)
Lue Garnegien vanha kirja https://www.adlibris.com/fi/kirja/miten-saan-ystavia-menestysta-ja-vaik…
Siinä on hyviä perusohjeita vuorovaikutustaidoista.
Jos et halua itsestäsi puhu, niin opettele kysymään kysymyksiä.
Ei sinun pomon takia tarvitse mitään harrastaa. Mutta jos haluat pyrkiä sosiaalisemmaksi ja tuntea itsesi hyväksi niin ehkä voisit kokeilla vapaaehtoistyötä?
Sellaiset saavat töitä, joilla on pomoja kiinnostavia harrastuksia.
Älä muutu mihinkään, ole rohkeasti oma itsesi.
En kelpaa vapaaehtoistyöhön. Sinnekin otetaan vain toisenlaisia ihmisiä. Voisin mennä löytöeläintalolle, mutta sielläkin pitäisi olla reipas ja iloinen.
Nyt kyllä liikut ihan väärissä porukoissa. Maailma tarvitsee myös hiljaisia ja rauhallisia ihmisiä. Ujouttakin on montaa sorttia.
Kenelläkään ei ole oikeus määritellä sinua, millainen olet,
Jos kaikki hiljaiset ja ujot olisivat hoitaneet koronan, niin se olisi jo selätetty. Kälättäjät ja ekstrovertit ovat ne, jotka sekoilevat eniten suosituksien vastaisesti ja valittavat miten ei saa tehdä sitä tai tätä.
Vierailija kirjoitti:
En kelpaa vapaaehtoistyöhön. Sinnekin otetaan vain toisenlaisia ihmisiä. Voisin mennä löytöeläintalolle, mutta sielläkin pitäisi olla reipas ja iloinen.
Vapaaehtoistyössä tärkeää on , miten tekee sen mitä osaa. Ota yhteyttä ja kerro, millainen olet. Sinulle voi löytyä heuille käyttöä huomaamaan ja hellimään eläimiä. Sitäkin pitää tehdä. Siinä sivussa opit varmasti myös jotakin käytännön työtä, jos niin tahdot.
Pelkään, etten kuitenkaan pärjäisi. Olen liian ujo siivoojaksi ja tiskariksi, joten tuskin minua hyväksytään eläinten hoitamiseenkaan. Eläimet kuitenkin ovat eläviä olentoja.
Tuntuu, ettei tämä maailma tarvitse minua mihinkään. En tiedä, miten muuttuisin paremmaksi.
Ujona olen huomannut, että minua siedetään paremmin, jos olen rento. Hermostuneisuuteni oudoksuttaa ihmisiä jostain syystä - aivan kuin he haistaisivat sen ja pitäisivät minua epäilyttävänä sen takia. Tässä auttaa ehkä pieni kyynistyminen: kun lakkaan välittämästä, muuhun rennommaksi.
Tämä saattaa olla ainakin alkuun vaikeaa mutta jotenkin sinun olisi lopetettava oman ihmisarvosi sitominen toisten mielipiteisiin. Se ei tee sinusta huonoa ja epäkelpoa ihmistä, jos jotkut tiettyyn ihmistyyppiin tykästyneet pomot eivät pidä sinusta. Kukaan ei ole sellainen, josta kaikki pitäisivät, eivät edes ne ekstrovertit "hyvät tyypit". Kannattaa muistaa, että ihmiset ovat keskimäärin melko laumasieluisia ja saattavat fanittaa jotain hyvää tyyppiä vain siksi, että se on sosiaalisesti hyväksyttävää. Eivät siksi, että oikeasti pitäisivät tästä tyypistä.
Ujoudesta ärsyyntyvät muuten useimmiten he, joilla on itsellään ongelmia asian kanssa. Eli ovat joskus olleet itse ujoja ja kuulleet siitä negatiivista palautetta, tai muuten vain pelkäävät kuollakseen olevansa "tylsiä hissukoita". Helppo keino pärjätä näiden tunteiden kanssa on projisoida oma pelko ja epävarmuus näkyvämmin ujoon ihmiseen. Harmi vain, että tämä konsti ei ensinnäkään ratkaise heidän ongelmaansa ja toiseksi vahingoittaa toisen ihmisen minäkuvaa ja itsetuntoa. Mutta tämä on siitä huolimatta hyvä pitää mielessä, kun kohtaat ujouteen tympeästi suhtautuvan ihmisen. Jotkut myös jostain syystä sekoittavat ujouden ja ylimielisyyden keskenään, mikä sekin on monesti osoitus heikosta itsetunnosta: "mikä MINUSSA on vialla, kun tuo ei voi puhua MINULLE?"
Ongelmasi ei ole ujous tai hiljaisuus, vaan itseluottamuksen puute. Et usko että kelpaat minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, etten kuitenkaan pärjäisi. Olen liian ujo siivoojaksi ja tiskariksi, joten tuskin minua hyväksytään eläinten hoitamiseenkaan. Eläimet kuitenkin ovat eläviä olentoja.
Tuntuu, ettei tämä maailma tarvitse minua mihinkään. En tiedä, miten muuttuisin paremmaksi.
Sinulla on nyt vähän huono asenne. Sinä olet ihan hyvä sellaisena kuin olet. Miksi sinun pitäisi muuttua? Ja eläimet, ne nyt eivät tarvitse vain paljon puhuvia "hyviä tyyppejä" vaan niille kyllä sopii ujo, hiljainen hyvä tyyppi myös. :)
Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta tulee tunne, että tyyppi salailee jotakin, jos hän ei kommunikoi. Olet hyvä ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet, mutta elämäsi voisi olla vähän helpompaa, jos sosiaalinen jutustelu sujuisi ilman kovia ponnisteluja. Mitä sitten voisi tehdä? Ehkäpä
- rakasta itseäsi paljon
- kirjoita itsellesi tarina, josta voit keskustella, valitse mitä jaat muille ja mitä pidät vain itselläsi
- koeta kiinnostua muista sellaisina kuin he ovat, älä siis mieti mitä he ajattelevat sinusta
- tee itsetuntoharjoituksia, rumasta ankanpoikasesta kasvaa joutsen, kunhan vaan selviää niistä vastoinkäymisistä siinä matkalla.
Mitä voisin harrastaa, että minusta pidettäisiin? Olen ymmärtänyt, että esimiehet arvostavat tavoitteellisia harrastuksia ja ryhmien ohjaajana toimimista. Minusta ei kyllä ole sellaiseen. Auttaako, jos muutan ulkonäössäni jotain? En ole värjännyt hiuksiani enkä meikkaa, kannattaisiko näihin kiinnittää huomiota?
Wtf. Mene siivousfirmaan ja kohteeseen, jossa ollaan yksin. Siivojilta ei vaadita paljon mitään monissa paikoissa.
Miten se nyt pomolle kuuluu, mitä sinä harrastat?