Onko ketään muuta joka melankolisesti haahuilee elämässään? Istun kahvilassa nyt tietämättä mikä on suuntani

Minullahan ei tässä elämässä ole paljoakaan. Kaikki olisi omissa käsissäni, ihan kaikki. En vain saa kuitenkaan mitään aikaiseksi. Minun on vaikea hahmottaa mitä teen joten olen luovasti tekemättä juuri muuta kuin lepään, ihmettelen, katselen. Sisäinen maailma on rikas ja siellä tapahtuu paljon. Ulkoisesti on sitten taas eri asia. - ap

Oletko masentunut tai onko sulla muita mt-sairauksia?

Jos olet kahvisi juonut niin suunta on varmaan seuraavaksi ulko-ovelle. 

Googlaa: Puer Aeternus.

Vierailija kirjoitti:

Oletko masentunut tai onko sulla muita mt-sairauksia?

Kompleksinen ptsd ja masennus. Molemmat hoidossa mutta leijun edelleen vähän jossain muualla suurimman osan ajastani. - ap

Haahuilu on ihanaa. Tänään se meni pilalle, kun reaalimaailma iski päin naamaa ja kumoon.

Kun ensimmäisen asian sai jotenkin väännettyä, iski toinen nurkan takaa. Ei sitten haahuilua saati kahvilaa tänään. Vain pakkopullaa, pakkoihmisten seurassa...

Vierailija kirjoitti:

Googlaa: Puer Aeternus.

 

No jotkut asiat osuvat mutta olen paljonkin ottanut elämässäni vastuuta, sellaista mikä ei olisi minulle kuulunut. Olen myös paljon menestynyt aiemmin mutta en jaksanut sitä ja jäin junasta monessakin asiassa. Tässä sitä sitten ollaan ja ihmetellään. -ap

No todellakin. Ei ole mitään järkeä edes olla enää elossa.

Vierailija kirjoitti:

Googlaa: Puer Aeternus.

 

Hassuja määritelmiä. Sääntöjä, kuria, ym. paskaa liittyisi aikuiselämään. Miten ylipäätään määritellään aikuisuus? Vastuun ottamisena jostakin asiasta? Mitä tekemistä alisteisuudella ja säännöillä sen kanssa on? Eikö jo se, että noudattaa esim. lakia, ole sääntöjen noudattamista? 

Vierailija kirjoitti:

Googlaa: Puer Aeternus.

 

parempi googlettaa : identiteetin kehittymisen häiriö.

Jos siis oikeasti ihan koko elämänsä haahuillu vailla pienintäkään päämäärää.

Elämässä on kaikenlaisia frameworkkeja mihin meitä aletaan änkemään pienestä pitäen. Harrastuksia, kilpailuja, koulu, suorita sitä, suorita tätä... Ja tätä jatketaan niin kauan, että luontainen uteliaisuus ja kiinnostus hukkuu, kun on tottunut vaan valitsemaan valmiiksi järjestetyistä ja toteuttamaan muiden tahtoa.

Sitten kun koittaa vapaus, pitäisi palata äkkiä takaisin siihen luontaiseen uteliaisuuteen. Mikä kiinnostaa, mikä kiihottaa (sopivasti, ei perverssisti tai vahingoittavasti). Mikä herättää uteliasuutta, ihmetystä, ja motivoi.

Lapsetkin haahuilevat. Ja leikkivät. Kyllä sinäkin jotakin löydät, mikä huomiosi sitoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa: Puer Aeternus.

 

 

parempi googlettaa : identiteetin kehittymisen häiriö.

 

Jos siis oikeasti ihan koko elämänsä haahuillu vailla pienintäkään päämäärää.

Jaa. Sinun mielestäsi esim. perheen perustaminen eli nisäkäsvaistoinen sikiämiseen liittyvä "päämäräisyys" on normaali, hyvä ja toimiva identiteetti?

Ihmisellä on aika paljon suurempi aivokapasiteetti, kuin liskoilla ja nisäkkäillä. Häiriintyneisyyttä on tehdä näistä yksinkertaisista toimista elämänsä "päämäärä" ja ylimielisesti kuvitella muiden olevan "häiriintyneitä".

Surullisia neuvoja tällä palstalla. Toivottavasti kukaan ei näitä kuuntele. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa: Puer Aeternus.

 

Hassuja määritelmiä. Sääntöjä, kuria, ym. paskaa liittyisi aikuiselämään. Miten ylipäätään määritellään aikuisuus? Vastuun ottamisena jostakin asiasta? Mitä tekemistä alisteisuudella ja säännöillä sen kanssa on? Eikö jo se, että noudattaa esim. lakia, ole sääntöjen noudattamista? 

Eri kuin tuon postaaja, mutta itse olen kärsinyt tuosta puer aeternus eli ikuinen lapsi -ongelmasta, ja se ei ole tosiaan hauska. Käytännössä siinä ongelmaksi tulee, että ihmiselle tulee tympeä, täyttymätön olo, merkityksettömyyden tunne, kun jollain tapaa henkinen lapsuus jatkuu liian pitkään. Itse tosiaan kävin töissä ja hoisin säntillisesti velvollisuuteni, eli en ollut ääripään puer-tapaus, mutta henkisellä tasolla en ottanut vastuuta elämästäni ja itsestäni, omasta elämäntiestäni. Ajelehdin vaan. En sitoutunut keneenkään tai mihinkään. Eikä siinä mitään jos elää noin, jos on siinä onnellinen. Mulla alkoi kuitenkin keski-iän kolkutellessa ovelle ahdistaa tunne, että mä en ole nyt elämässä sellaista elämää jota mun sisin haluaisi, tämä ei ole täyttä elämää. Sitten tutustuin tähänkin alunperin Jungilta peräisin olevaan käsitteeseen, ja lopulta menin terapiaan käsittelemään ongelmaa, että en tiedä mitä haluan, mutta olen tyytymätön nykyisessä elämässäni.

Tiedän useampia keissejä, missä ihmiset ovat saavuttaneet elämänsä päämäärät ja kiilanneet ohi lajitovereistaan moninkertaisella nopeudella. Sitä seuraa väistämättä tuollainen tyhjyys, että mitäs nyt sitten. Voisi innostua jostain, mutta toisaalta eikö seki jo koettu. Jotkut ryhtyvät nihilisteiksi, toiset hurahtavat esim. hengellisyyteen.

Ehkäpä tuo on se mitä suosittelen sellaiselle, joka on "voittanut" materialistiset kilvoittelut. Uskonnon ja rukouksen tai miksei ihan vaan meditaationkin kautta. Jos ei muuta, niin siinä saa elämään ainakin uuden ulottuvuuden, tai sitten se laittaa kaiken uusiksi.

Merkityksetöntä haahuilua ja arjen rutiineita on itselläkin piisannut kauan. Ja sitten ykskaks alkoi ympärillä tapahtua; karmea mökänaapuri muuttaa pois, tulin lomautetuksi raskaasta työpaikasta... ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa: Puer Aeternus.

 

 

parempi googlettaa : identiteetin kehittymisen häiriö.

 

Jos siis oikeasti ihan koko elämänsä haahuillu vailla pienintäkään päämäärää.

Jaa. Sinun mielestäsi esim. perheen perustaminen eli nisäkäsvaistoinen sikiämiseen liittyvä "päämäräisyys" on normaali, hyvä ja toimiva identiteetti?

Ihmisellä on aika paljon suurempi aivokapasiteetti, kuin liskoilla ja nisäkkäillä. Häiriintyneisyyttä on tehdä näistä yksinkertaisista toimista elämänsä "päämäärä" ja ylimielisesti kuvitella muiden olevan "häiriintyneitä".

Surullisia neuvoja tällä palstalla. Toivottavasti kukaan ei näitä kuuntele. 

Käsittääkseni se pointti on, että täytyy löytää aidosti OMA tie. Se tie voi sisältää pariutumista ja lisääntymistä, tai sitten ei. Molemmat on ok, silloin kun ne on aidosti ja tietoisesti valittu. Itsehän en näin tehnyt, vaan vain odottelin elämän alkamista, että jotain tapahtuisi, ehkä joku prinssi valkealla ratsulla hakisi kotoa, tai tulisi ihmeellinen mahdollisuus päästä vaikka osakkaaksi yritykseen, tai lottovoitto, tai mitä vaan. Mutta itse en tehnyt aktiivisesti mitään, paitsi pelasin illat tietokoneella ja joskus tissuttelin alkoholiakin päästäkseni tylsästä tunteesta, että elämä on tyhjää. Se oli sitä epäkypsyyttä, vain täyttää elämättömän elämän tyhjyyttä viihdykkeillä sen sijaan että alkaisi elää. Mutta jos aidon tietoisesti on valinnut sellaisen tien ja tuntee sen omakseen, ei siinä mitään vikaa ole vaikka tykkäisi lähinnä pelailla yms.

Ihmiselle tulee nälkäkin, jos ei syö. Se ei tarkoita sitä, että hänen pitäisi tehdä syömisestä tai kakusta joku elämäntehtävänsä, vaan voi syödä kevyesti päivä kerrallaan.

Altruistiset teot ja esim. omista lahjoistaan toisille jakaminen tuottaa eräänlaista mielihyvän tunnetta, joka on jopa rakkauden kokemukseen verrattava. 

No siinäpä yksi hyvä päämäärä sellaiselle, joka on jo saavuttanut kaikki. Selvitä miten elää emotionaalisesti tasapainoista, palkitsevaa ja mielekästä elämää esim. lisääntymättä tai alkamatta seksuaalisesti hyväksikäyttämään naista. Sitä tämä maailma tarvitsee, että useampi osaa luopua näistä alkeellisista huvituksista ja tosiaan kasvaa jopa sen "aikuisuuden" yläpuolelle. Ehkä vähän valaistua.

Eikä tuo edes ole kovin vaikea rasti. Ihmisen metaboliikka on tiedossa sekä tieteessä että monissa muissa perinteissä, joten pitäisi kyllä onnistua jokaiselta, joka tuon asiakseen ottaa.

Aloita vaikka siitä, että kuuntelet vanhoja virsiä. Alkaa löytyä suunta ja tie, jota pääset eteenpäin.

Eipä ole aikaa paljon haahuilla, mutta silloin harvoin kun on niin olen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa: Puer Aeternus.

 

 

parempi googlettaa : identiteetin kehittymisen häiriö.

 

Jos siis oikeasti ihan koko elämänsä haahuillu vailla pienintäkään päämäärää.

Jaa. Sinun mielestäsi esim. perheen perustaminen eli nisäkäsvaistoinen sikiämiseen liittyvä "päämäräisyys" on normaali, hyvä ja toimiva identiteetti?

Ihmisellä on aika paljon suurempi aivokapasiteetti, kuin liskoilla ja nisäkkäillä. Häiriintyneisyyttä on tehdä näistä yksinkertaisista toimista elämänsä "päämäärä" ja ylimielisesti kuvitella muiden olevan "häiriintyneitä".

Surullisia neuvoja tällä palstalla. Toivottavasti kukaan ei näitä kuuntele. 

 

Käsittä

Onko se nyt sitten hienoa olla aidosti individualistine 8 miljardin lajitoverin joukossa. Eiköhän se riitä, että viihtyy eikä ole harmiksi kenellekään. Usein tällaisilta olennoilta tulee myös hyviä ja kestäviä tuotoksia, jotka saattavat auttaa ihmiskuntaa eteenpäin. Kun voi hyvin ja saa keskittyä mielenkiinnon kohteisiinsa, niitä on motivaatiota puskea ja niiden äärelle palata. 

Päihteiden käytönkin opettelu on taito, siinä missä on vaikkapa puhumaan tai kirjoittamaankin opettelu. Älä siis vähättele harrastuksiasi. Se että jatkoit liian pitkään ja tylsistyit on merkki vain siitä, että jatkoit liian pitkään. Ja sitten meni dramaattiseksi, piti kutsua psykoukot historiasta hätiin, ja niin edelleen. Terve toteaa, että "tämä ei kiinnosta enää, mikäs minua kiinnostaisi seuraavaksi", eikä mene märisemään ja summonaamaan psykoukkoja historiasta.