Lue keskustelun säännöt.
Tunne, että työura on jo tehty...
Keskellä jotain
04.01.2021 |
... 47-vuotiaana. Löytyykö täältä muita, joille olisi hiipinyt alle 50-vuotiaana epämääräinen tunne, että oma ala ja työura olisi jo nähty, vaikka työ olisikin mieluinen (todella mieluinen!)?
Mitä tämä on? Laiskistumista, vaihtelunhalua, helpon elämän makuun pääsyä (kun lapsetkin kasvavat) vai jotain muuta?
Olisi jännä kuulla ikätovereiden kokemuksia aiheesta. Olen ollut yllättynyt, millaisin miettein olen alkanut rakasta työtäni katsoa. Vielä viisi vuotta sitten olin ihan täysillä menossa eteenpäin ja halusin tehdä töitä mahdollisimman paljon (olen graafinen suunnittelija ja yrittäjä). Nyt on toistuvasti mielikuva, että ehkä en enää muutaman vuoden päästä tee oman alan töitäni vaan ihan jotain muuta tai vain löysäulen, jos mahdollista.
Kommentit (14)
Kyllä. Näin 31 vuotta lähes tauotta palkkatyössä olleena todellakin tuntuu että riittäisi jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiikki lähtee omasta päästä ja omasta mielikuvitukseesta.
No, kyllä se tuossa iässä on jo tehty. Se on fakta. Tuon ikäinen on työnantajalle pelkkä riippakivi, kun alkaa sairastelu ja työteho hiipuu. Oppimiskyky myös ihan nollilla.
Vierailija kirjoitti:
Kaiikki lähtee omasta päästä ja omasta mielikuvitukseesta.
Suomesssa on niin vähän ihmisiä että monet asiat on hyvin nopeasti "epänormaalia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän siinä kävi, mutta kouluttauduin uudestaan. Let´s see what happens. Loikkaisin tuntemattomaan, menköön syteen tai saveen. Natural born maddnes follow me, I guess.
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä se tuossa iässä on jo tehty. Se on fakta. Tuon ikäinen on työnantajalle pelkkä riippakivi, kun alkaa sairastelu ja työteho hiipuu. Oppimiskyky myös ihan nollilla.
Ap sanoi olevansa yrittäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ässä jäi pois siitä follow sanasta, kun koku kuitenkin jää vellomaan sitä.
Koen itse, että omalla kohdallani on ollut kyse vaihtelunhalusta. Kerran jo vaihdoin ammattia ja nyt saman alan sisällä tehtäviä. Palkkakin muutaman kerran on muutosten takia vain huonontunut.
Kerran vietin sapattivuoden, kun oli mahdollisuus. Menin kansanopistoon opettelemaan esimerkiksi öljyvärimaalausta ja kuvanveistoa. Öljyvärejä olin kokeillut, kuvanveistoa en ikinä. Köyhä vuosi taloudellisesti, mielen kannalta mitä antoisin.
Olen ollut saman työnantajan palveluksessa parikymmentä vuotta. Jälkikäteen ajatellen joka viides vuosi on pitänyt kehitellä jotain uutta. Mutta tietysti se on edellyttänyt alaa, joka tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia ja suopeaa työnantajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi nyyhky. Tuu sitten ulisemaan työuraa kun työnantaja pistää viiskymppisenä pihalle eikä uutta työtä löydy. Ikäsyrjintää nääs. Siinä sitä onkin ihmettelemistä että millä eletään 15 ennen eläkeikää ja sama eläkkeellä, joka tietenkin jää hyvin pieneksi. Vielä kun työuransa tehnyt matalapalkka-alalla, niin ei paljoa naurata.
Jotta siinä sulle tehtyä työuraa, ulise vähän lisää.
Vierailija kirjoitti:
Voi nyyhky. Tuu sitten ulisemaan työuraa kun työnantaja pistää viiskymppisenä pihalle eikä uutta työtä löydy. Ikäsyrjintää nääs. Siinä sitä onkin ihmettelemistä että millä eletään 15 ennen eläkeikää ja sama eläkkeellä, joka tietenkin jää hyvin pieneksi. Vielä kun työuransa tehnyt matalapalkka-alalla, niin ei paljoa naurata.
Jotta siinä sulle tehtyä työuraa, ulise vähän lisää.
Pitäisiköhän sinun mennä lukutaidon kurssille? 😊 T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saman ikäinen ap:n kanssa. Vuosi sitten vaihdoin työtehtäviä, kun vanha työ alkoi kyllästyttää, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa ollutkaan. Työ oli ihan kiva, työkaverit kivoja, tiimi jota vedin oli kiva, mutta tylsistyminen uhkasi, joten vaihdoin. En sitten kuitenkaan päässyt ihan sellaiseen tehtävään kuin olisin halunnut ja nyt on vähän sellainen olo, että jouduin tyytymään siihen mitä sain. Mietin jopa, että olisiko sittenkin pitänyt jäädä siihen vanhaan, vaikka tiedän etten siihenkään olisi tyytyväinen ollut. Yhden bore-outin olen nimittäin kokenut ja alkoi tuntua siltä, että sama uhkasi. Ehkä kartutan kokemusta tässä nykytehtävässä vielä vuoden, pari ja sitten katson huoliiko joku vielä viisikymppistä. Koulutusta ja kokemusta löytyy, mutta ikä voi muodostua esteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän siinä kävi, mutta kouluttauduin uudestaan. Let´s see what happens. Loikkaisin tuntemattomaan, menköön syteen tai saveen. Natural born maddnes follow me, I guess.
Aloititko englannin opinnot?
Vaihdevuodet alkaneet