Mitä teistä tuli isona, joilla äitisuhde oli lapsuudessa huono?

Äitini on lievästi narsistinen ja suhde on ollut sitä mitä narsistien kanssa yleensä on eli jatkuvaa syyttelyä ja huonona pitämistä. Ei jotenkaan tunnu sietävän minua. Koen että pitää uhkana koska omaa niin huonon itsetunnon.Teininä huudettiin melkein joka päivä toisillemme. Oli hyviäkin aikoja. Välit katkesi 20 vuotiaana tai oikeastaan itse katkaisin ne. Narsistin kanssa ei voi olla tekemisissä.

Erittain vaikea aina.

Aiti oli todella karsivallinen kanssani. Jos olisin syntynyt 20-30 vuotta myohemmin olisin varmaan joutunut sijoitukseen. Silloin ei vanhemmille oikeastaan ollut tukea vaikeiden lasten kanssa.

Paremmat valit vanhemmiten. 

Kohtuulliset ennen aidin poismenoa.

Olin nuorena vihainen aidille. 

En ole enaa ollut sitten keski-ian vaan tajuan etta han teki yli sen mita kohtuudella saattoi odottaa. Hanella oli omat traumansa, mutta siita huolimatta han oli hyva aiti.

En ole katkera siita etta han oli ilkea tai purki joskus pahaa oloaan minuun, se on osa elamaa, eika ennen kayty terapiassa tms. vaan kestettiin ja puretiin tuneet kovaan tyontekoon.

Aitini on minulle nykyaan esikuva.

Olen antanut kaiken anteeksi. Ihan kaiken ja muistelen hanta kiitollisuudella. Han oli sankari.