Ovatko länsisuomalaiset oikeasti itäsuomalaisia "jurompia"?

Kyllä tällainen jako Suomessa vallitsee. Lännessä tosikot, idässä huumorintajuisemmat.

Tavallaan temperamenttimme eivät sovi oikein yhteen, kun ajattelen liian nopeasti ja poukkoilen joskus aiheesta toiseenkin. Tosin hänkin poukkoilee, mutta puhuu hyvin hitaasti ja monesti joudun selittämään ja pohjustamaan monia juttuja, jotta hän ei käsittäisi niitä väärin tai pitäisi minua outona.

Monesti tuntuu, että kärsivällisyyteni ei meinaa riittää, kun itselleni jo tulee mieleeni jotain ihan relevanttia jo hänen puolikkaasta lauseestaan. Muuten ollaan melko samantyyppisestä sosioekonomisesta taustasta.

Sehän on vanha sanontakin: Hämäläiset häät on yhtä hilpeät kuin Karjalaiset hautajaiset. Ei ne stereotypiat tyhjästä synny.

Olen varsinaissuomalainen ja samanlainen kuin sinä, ap. Myös äitini on samanlainen. Olemme siis nopeita, vilkkaita, iloisia ja puheliaita. Miehellä on puoliksi karjalaisjuuret ja hän on kyllä ihan sosiaalinen mutta sellaisella hiljaisella ja vähän jurottavallakin tavalla. Toinen puoli juurista on keskisuomalaista.

Väitän siis, ettei ole ihan totta. Aina löytyy niitä, jotka sopivat stereotypiaan ja niitä, jotka ovat siitä mahdollisimman kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tällainen jako Suomessa vallitsee. Lännessä tosikot, idässä huumorintajuisemmat.

Joo, se "mitähän muutkin ajattelevat" idea on pitkälti läsnsisuomalainen.  Minua on aina häirinnyt miten länsisuomalaisiin kuuluvat suomenruotasalaiset on brändätty kulttuurisiksi itäsuomalaisiksi, vaikka he nimen omaan he kuuluvat tuohon "olen hillitysti, jottei meidän perheestä puhuttaisi pahaa" -ryhmään.

Itse olen muuttanut idästä länteen ja kyllähän nämä täällä ovat vähemmän huumoritajuisia ja kovia pitämään meteliä itsestään. Saa olla varovainen sanoissaan, eikä täällä meikäläisen itseironiaa aina ymmärretä. 

Tämä on täällä lännessä arkipäivää: Otitko tuosta tavaran X. Siihen voisi vastata kyllä tai ei. Mutta länsi-suomalainen on sitä mieltä, että häntä syytetään varkaudesta, minä olen kääntynyt häntä vastaan ja en luota häneen. Vaikka olisin vain halunnut tietää, onko joku ottanut sen tavaran, mikä sinänsä ei ole edes tärkeä. Lopulta selviää, että koko tavara on otettu ja käytetty alkuperäiseen tarkoitukseensa. Välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa. 

Tulee sellainen olo kuin olisin joku italialainen/espanjalainen stereotyyppinen kälättäjä hänen seurassaan, vaikka oikeasti koetan hillitä itseäni ja puhetulvaani ja tosiaan omiin sukulaisiini verrattuna olen suorastaan rauhallinen kuin viilipytty. Hassua. En ole tosin koskaan tapaillut ihmistä, jonka aivan kaikki juuret ovat läntisessä/lounaisessa Suomessa useiden sukupolvien ajalta.

Se tuntemukseni tulee siitä kontrastista. Hän on myös todella vakavailmeinen yleensä, vaikka on sanonut pitävänsä minusta ja on se aloitteellinen osapuoli. Itse olen käsittänyt, että tunteiden pitäisi välittyä kasvoiltakin vähän selvemmin, joten opettelua riittää, vaikka molemmat tässä on ihan kantissuomalaisia.

Pakko vielä lisätä, että oman kokemukseni mukaan miehen karjalaisjuuret näkyvät hänen sukulaistensa suorapuheisuutena ja tunkeilevuutena. Ei siis ole mitään rajaa, mitä ei voisi tehdä: voidaan käydä toisten kaapit läpi, esitellä vaatehuone muille vieraille ja kertoa kaikki toisen ihmisen diagnoosit ilman lupaa. Jos siis itse lisäisin stereotypian, niin lisäisin tuon hämmästyttävän rajattomuuden ja tunkeilevuuden, joka ei oman varsinaissuomalaiseen sukuuni verrattuna ole lainkaan kohteliasta tai sopivaa. Ehkä ap:n jaottelussa on sen verran perää, että mitä varsinaissuomalainen kokee tunkeilevaksi, on karjalaiselle ehkä avoimuutta. Sopivaisuuden rajat ovat täysin erit.

Kyllä on. Mun toiset isovanhemmat on idästä. Ovat niin hilpeitä ja hyväntuulisia höpöttäjiä. Se on sellaista mukavaa puhetta. Sitten taas muu suku on täältä Etelä-Pohjanmaalta ja ero on selvä. Täälläkin puhutaan jos aiheena on itsensä kehuminen. Sellaista juroa, tönkköä ja tympeää puhetta. Muita ei jakseta kuunnella ja huomioida, keskustelutaidot on olemattomat.

Länsisuomalainen äitini soitti juuri ja kertoi minulle, että hänen aiemmin sanomansa juttu ei ollut totta. Joku oli laittanut perättömän jutun liikkeelle. Hänelle oli tästä soitettu, joten koska hän oli kertonut asian myös minulle, niin halusi korjata puheet. Ihmetteli miten joku voi olla niin ilkeämielinen että puhuu ihmisistä perättömiä, vaikka ei siinäkään mitään pahaa juttua ollut.  Itäsuomessa asuneena tiedän, että kukaan ei olisi korjannut mitään, juttu olisi ollut sairaan ilkeämielistä mustamaalaamista ja jokainen olisi lisännyt oman valeensa mukaan. Ja tämä on itäsuomalaisen ja länsisuomalaisen ero. Läsisuomalainen on rehellinen ja selkärangan omaava, itäsuomalainen on selkärangaton paskanpuhuja ja nilkki.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen muuttanut idästä länteen ja kyllähän nämä täällä ovat vähemmän huumoritajuisia ja kovia pitämään meteliä itsestään. Saa olla varovainen sanoissaan, eikä täällä meikäläisen itseironiaa aina ymmärretä. 

Tämä on täällä lännessä arkipäivää: Otitko tuosta tavaran X. Siihen voisi vastata kyllä tai ei. Mutta länsi-suomalainen on sitä mieltä, että häntä syytetään varkaudesta, minä olen kääntynyt häntä vastaan ja en luota häneen. Vaikka olisin vain halunnut tietää, onko joku ottanut sen tavaran, mikä sinänsä ei ole edes tärkeä. Lopulta selviää, että koko tavara on otettu ja käytetty alkuperäiseen tarkoitukseensa. Välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa. 

Tuonkin tunnistan. Itse olen suorapuheinen ja hyväntahtoinen, mutta hän joskus olettaa, että sanoissani on jotain pahaa tausta-ajatusta, vaikkei oikeasti olekaan. Tulee sellainen olo, että pitäisi olla enemmän hiljaksiin, ettei ymmärrä väärin, kun siis avoimella tyylilläni hän tulkitsee monet jutut päin prinkkalaa, vaikka en ole tarkoittanut mitään negatiivista.

Ilmeisesti hänen kotikonnuillaan on yleisemmin sellainen aika pidättyväinen tyyli, eikä oikein mitään saisi sanoa suoraan, kun voidaan tulkita siinä joitain sivuaikeita. Omasta mielestäni on helpointa vain kysäistä samoin tein (ystävällisesti), jos asia mietityttää ja unohtaa asia sitten, eikä jäädä kaivelemaan jälkikäteen mitään.

Ehkä joskus historiallisesti, idässä on ollut isommat perheet. Lännessä ei oo ollu paljoa kenelle jutella, kaikki olleet tahoillaan töissä kaiket päivät.

Tuosta on jotain tutkimusta, että itä- ja länsisuomalaiset ovat geneettisesti kauempana toisistaan kuin vaikkapa britit ja ranskalaiset (vai saksalaiset) vai miten se menikään?

Vierailija kirjoitti:

Länsisuomalainen äitini soitti juuri ja kertoi minulle, että hänen aiemmin sanomansa juttu ei ollut totta. Joku oli laittanut perättömän jutun liikkeelle. Hänelle oli tästä soitettu, joten koska hän oli kertonut asian myös minulle, niin halusi korjata puheet. Ihmetteli miten joku voi olla niin ilkeämielinen että puhuu ihmisistä perättömiä, vaikka ei siinäkään mitään pahaa juttua ollut.  Itäsuomessa asuneena tiedän, että kukaan ei olisi korjannut mitään, juttu olisi ollut sairaan ilkeämielistä mustamaalaamista ja jokainen olisi lisännyt oman valeensa mukaan. Ja tämä on itäsuomalaisen ja länsisuomalaisen ero. Läsisuomalainen on rehellinen ja selkärangan omaava, itäsuomalainen on selkärangaton paskanpuhuja ja nilkki.

Ok. Tässä on tosin kyse siitä samasta asiasta, että sanomisilla on lännessä enemmän väliä, sillä niiden perusteella leimataan sanomisen kohteena olevampi helpommin. Kyseessä on tosikkomaisuus, mikä kumpuaa oman julkisivun ylläpidon tärkeydestä. Liittyy ennen kaikkea sosio -ekonomisen luokan rinnastamiseen siihen mitä muut sinusta ajattelevat. Idässä ollaa vapaampia juuri tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Länsisuomalainen äitini soitti juuri ja kertoi minulle, että hänen aiemmin sanomansa juttu ei ollut totta. Joku oli laittanut perättömän jutun liikkeelle. Hänelle oli tästä soitettu, joten koska hän oli kertonut asian myös minulle, niin halusi korjata puheet. Ihmetteli miten joku voi olla niin ilkeämielinen että puhuu ihmisistä perättömiä, vaikka ei siinäkään mitään pahaa juttua ollut.  Itäsuomessa asuneena tiedän, että kukaan ei olisi korjannut mitään, juttu olisi ollut sairaan ilkeämielistä mustamaalaamista ja jokainen olisi lisännyt oman valeensa mukaan. Ja tämä on itäsuomalaisen ja länsisuomalaisen ero. Läsisuomalainen on rehellinen ja selkärangan omaava, itäsuomalainen on selkärangaton paskanpuhuja ja nilkki.

Ok. Tässä on tosin kyse siitä samasta asiasta, että sanomisilla on lännessä enemmän väliä, sillä niiden perusteella leimataan sanomisen kohteena olevampi helpommin. Kyseessä on tosikkomaisuus, mikä kumpuaa oman julkisivun ylläpidon tärkeydestä. Liittyy ennen kaikkea sosio -ekonomisen luokan rinnastamiseen siihen mitä muut sinusta ajattelevat. Idässä ollaa vapaampia juuri tässä asiassa.

Tämänkin tunnistan sen uuden tuttavuuteni myötä. Jännää kun koko ajattelutapa, arvot ja käsitteistö on niinkin erilaista Suomen eri alueiden välillä (vaikka toki osa yksilöistä ei täsmääkään näiden jaotteluiden kanssa).

Tutullani on voimakas tarve korostaa ihmisten yhteiskuntaluokkataustaa, koulutusta tai muita "leimaavia" piirteitä ja itseäni ihmetyttää moinen, sillä en koe sellaista olennaiseksi asiaksi. Minulle on olennaista se, mitä ihminen sanoo ja ajattelee enemmänkin kuin se, mikä hänen viitekehyksensä on.

Minulle kaikki ihmiset ovat periaatteessa lähtökohtaisesti samanarvoisia. Siksi joskus päädyn puolustamaan hänen hieman mollaamiaan ihmisiä tai joitain henkilöitä, jotka ovat kuulemma "kivoja, vaikka ovatkin vain duunareita" ym.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on jotain tutkimusta, että itä- ja länsisuomalaiset ovat geneettisesti kauempana toisistaan kuin vaikkapa britit ja ranskalaiset (vai saksalaiset) vai miten se menikään?

Jep, jep. Näin on https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kieli-kulttuuri/ita-ja-lansisuomalai…

Ja itse paljon Suomea kiertäneenä ja eri paikoissa asuneena olen täysin vakuuttunut Suomen heimojen erilaisuudesta!

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on jotain tutkimusta, että itä- ja länsisuomalaiset ovat geneettisesti kauempana toisistaan kuin vaikkapa britit ja ranskalaiset (vai saksalaiset) vai miten se menikään?

Ero on kulttuurissa, ei geeneissä.

Pohjois-Karjalaisena pidän lappilaisia töykeinä ja loukkaavina. Arvostellaan asioita ääneen ja vedetään yksin kaikki kahvileivät. 😂

Mä olen Itä-Suomesta kotoisin ja asun Pohjanmaalla. Ja kyllä ero on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tällainen jako Suomessa vallitsee. Lännessä tosikot, idässä huumorintajuisemmat.

Lännessä tehdään töitä, idässä tanssitaan polkkaa ja pidetään lystiä.