Kuuluisa oma-aika...

Vaikka isänsä kanssa, tai jonkun muun tutun ja turvallisen hoitajan kanssa. Mutta jos äiti ei tunne tarvitsevansa sitä "omaa aikaa" niin silloin hän ei sitä tarvi. Aika moni tarvii, eikä siinä mitään pahaa ole.

Mulla on välillä omaa aikaa, vaikka hoidan vauvaa kotona. Järjestelykysymys. Ja sitä paitsi.. Ei töissä ole omaa aikaa.

Kokeileppa yh:n elämää ilman tukiverkostoa ja lapsen kanssa, joka ei nuku edes päiväunia muuten kuin sylissä, yöllä heti herää, jos kylkeä käännät ja koitat hivuttautua edes 10cm päähän, vessaan et pääse ilman julmetun huudon kuuntelemista ja usein joudut pöntölläkin pitämään lasta sylissä.

aina ollut omaa aikaa. Lapsia kolme, nuorin nyt kolmevuotias. Vaikka sitten olisin mennyt puistonpenkille istumaan yksikseni tai mitä tahansa. Mieheni, eli lasten isä on ollut lasten kanssa ja minä olen päässyt vetämään henkeä. Työ on sitten eri asia. Kukaan ei missään vaiheessa ole olettanut että olisin 24/7 lasten kanssa ja käytettävissä, koska lapsilla on kaksi vanhempaa.

hän on vähän jäänyt sitten sivuun, juuri imetyksen takia. Mutta tietenkin hoitaa paljon lasta nyt on lomautettuna, joten yhtä paljon hoidetaan lasta kotona. Pahalta tuntuukin se jos en ole lapsen kanssa samassa tilassa... Eli siis jos vaikka lähden lääkäriin niin mietin, että kuinka paljon lapsi ikävöi ja pärjääkö tai jos joku hätä tulee, vaikka tottakai pärjää isänsä kanssa ihan yhtä hyvin. En oikeen tiedä mistä tulee tälläinen tunne.

ap-

paheksu ketään joka sitä omaa-aikaa tarvitsee, itse en vaan ole pystynyt lapsesta irrottautumaan, muutaman kerran isä on lapsen kanssa käynyt jossain ulkoilemassa tai itse olen käynyt pari kertaa lääkärissä.

Ehkä vinkkejä kaipailen tai rohkaisua siihen, että tuon silmäterän uskaltaisi jättää edes hetkeksi tuntematta itseään huonoksi äidiksi :(

ap-

Miten miehesi, eli silmäterän isä suhtautuu asiaan? Oma mieheni on ollut alusta asti niin sisällä tässä lasten saamisessa, että hän ei edes olisi suostunut siihen, että olisin "ominut" lapset itselleni. Tietysti synnytin ja imetin, niihin toimiin hän ei voinut osallistua kuin kannustamalla, mutta muuten ei ole ollut paljonkaan eroa siinä kumpi on enemmän lasten kanssa. Koska myös työ on meille molemmille hyvin tärkeää, tämä yhteisyys lasten suhteen on ollut todella arvokasta ja merkittävää.

Arvaanko oikein, että lapsi on esikoisesi?

Tuttu tunne, sitä menee jonnekin asialle, lapsi on isänsä kanssa ja äiti kuvittelee, että lapsi kärsii kaikki helvetin tuskat kun on erossa äidistään. Sitten kotiin tultua käy ilmi, että lapsi on ollut tyytyväinen ja hyväntuulinen, on tuskin huomannut äidin poissaoloa! Äiti - tai ainakin tämä äiti aikoinaan - on aivan epätoivoinen, eikö lapsi rakastakaan äitiä?! Kuuluu asiaan, ap! Ja jonain toisena kertana lapsi itkee ja ikävöi jos äiti on vaikka vain 5 min. poissa silmistä.

Uskon, että lapsi voi parhaiten jos vanhemmilla on myös oma elämä, että lapsi ei ole heille kaikki. Se kuormittaa lasta liikaa. Lisäksi olen sitä mieltä, että jos parisuhteeseen on hankittu lapsia, ne ovat molempien lapsia, ei vain äidin.

Tee pieniä pyrähdyksiä. Ota kirja mukaan ja mene ulos lukemaan vaikka tunniksi. Isä hoitaa lastaan ihan yhtä hyvin kuin äiti. Kaikkea hyvää t.



kolmen äiti

niin ongelma taitaaa olla kaikkien äitien korvienvälissä eli kuvitellaan ollaan niin korvaamattomia, ettei kukaan muu edes lapsen isä,mummo tai muu läheinen aikuinen pysty muutamaa tuntia hoitamaan omaa pilttiä.



Ryhdistäytykää! Ei se piltti traumoja saa siitä, jos vanhemmat kahdestaan lähtee vähän tulettumaan muutamaksi tunniksi. - Muistattehan, että lapsi voi ainoastaan silloin hyvin kun vanhempien parisuhde voi hyvin.



MInustä on todellä ärsyttävää lukea näiltä sivuilta, ketjuja, joissa valitellaan ettei omaa aikaa ole tai kun on niin korvaamaton, ettei voi omaa aikaa ottaa ja sen seurauksena hermot koko ajan tiukilla ja sen johdosta äyskitään ja riehutaan pilteille ja muillekin.



Rohkeasti vaan lastenhoitajaa hommaamaan. Pilteistä todennäköisesti tulee reippaampiakin lapsia kun ovat muidenkin kuin vain vanhempiensa seurassa.



Me ainakin ollaan käytetty huoletta kotitalousvähnneys oikeutta ostopalvelulastenhoitajan palkkaukseen. Verottajallakin on päätös he85/1997 asiasta, että kotihoidontuella oleva saa tehdä lastenhoitajan kuluista kotitalousvähennyksen jos hoito on tapahtunut kotihoidontuella olean ns. työajan ma-pe 8-16 ulkopuolella, eli iltaisin tai viikonloppuisin.