Lue keskustelun säännöt.
3-vuotias poika sanoo olevansa tyttö
29.12.2020 |
Meillä on ihana 3-vuotias poika, joka silloin tällöin kertoo olevansa tyttö. Kyseessä on rauhallinen, tasapainoinen lapsi, joka leikkii yhtä lailla autoilla kuin pehmoleluilla. Poikien vaatteet kelpaavat hänelle, mutta pukeutuu myös mielellään isosiskon vanhoihin mekkoihin.
Onko jollain kokemusta vastaavasta? Menikö vaihe ohi vai voimistuiko kokemus siitä, että on tyttö? Millä tavalla tuit lasta, kuinka se toimi ja tekisitkö jotain toisin?
Lapseni on vielä pieni, mutta kyselen kokemuksia, koska en tietämättömyyttäni halua tehdä jotain, mistä olisi hänelle vahinkoa.
Kommentit (65)
Kysymys on tismalleen samasta asiasta kuin jos hän leikkisi koiraa tai karhua. Siihen voi ja pitää suhtautua leikkinä. Älä nyt hyvä ihminen rupea "tukemaan" sellaista ajatusta, se on ihan huuhaata. Siitä on vain vahinkoa pojalle, jos suhtaudut asiaan ahdistuen, panikoiden ja neuroottisesti ja kiinnität asiaan hirveästi huomiota. Sillä tavalla poika oppii, että asiassa on jotain kummaa ja ahdistavaa ja pelottavaa – ja että sillä tavalla hän saa huomiota. Älä siis sekoita millään transgendersekoilulla lapsen päätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vain täysin viatonta roolileikkiä 99,9%:issa tapauksista. Asiasta ei pidä tehdä numeroa ja hellästi kannustat häntä poikamaiseen rooliin. Mutta asian kova kieltäminenkin voi traumatisoida eli anna ihan rennosti kokeilla tytön vaatteita, mutta sano, että pojilla on tapana käyttää poikien vaatteita. Jne.
Tavallista. Esikoisella oli myös tosi voimakas tyttövaihe 3-6 vuotiaana. Halusi olla kuin serkkunsa ja paras kaverinsa, tyttöjä. Hän puki hoitoon mekkoja ja piti pinnejä, ostelin niitä hänelle kun tuli niistä iloiseksi.
En muista, että asiaa olisi käsitelty pojan kanssa mitenkään erikoisemmin. Meillä on kyllä aina puhuttu siitä, että tärkeintä on mitä ihminen tuntee sisältä.
Tyttöily loppui hiljalleen esikoulun aikana. Nyt 10-vuotiaana on ihan kuin kuka tahansa stereotyyppinen poika.
niin kai luulee. höpö höpö. taasen asiaa porvoosta. hups hups.
kaikkia sitäkin kuulee.
Ennen tuo olisi ollut ihan normaalia ja oisit voinut tukea pikkuhiljaa lastasi siihen sukupuoleen mitä kokee olevansa. Tietenkin ottaen huomioon että vaan hetkellinen kehitysvaihe.. Mutta nykyään kun kaikesta tehty niin hiton vaikeaa ja kaikille tuputetaan että et ole tyttö etkä poika.. Voi herttinen.. en oikeasti tiedä mitä lasten vanhempien pitäisi tehdä, kun voi olla vain jostain ulkopuolelta tullutta tuo että pitäisi tuntea olevansa toista sukupuolta. Ja sitten kun lähdetään sitä tukemaan, eikä se olekaan ollut aito oma tunne, voi lopputulos olla jotain niin kamalaa. Jotkut katuvat tänä päivänä sukupuolenvaihdosleikkaustaan, kun saivat nuorena liikaakin tukea vanhemmilta näille ulkopuolelta tulleille kuvitelmille väärästä sukupuolesta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi on ensisijassa lapsi. Anna hänen nauttia tuosta lyhyestä olotilasta kaikessa rauhassa.
Eihän se ole vanhemmille kuuluva asia, että miksi hän joskus lähempänä aikuisuutta itsensä tuntee. Luultavasti ensisijaisesti varhaisnuoreksi, joka opettelee teinikapinaa. Silloin voitte kaihoten muistella tätä päivää...
"Poikien vaatteet" Anna mun kaikki kestää.... Minäkin olen varmaan muunsukupuolinen, kun puin pienenä päälle isoveljen paitoja ja leikin autoilla. N36, kahden lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta sille kasa autoja leikittäväksi.
Kuten asiallisissa kommenteissa on jo sanottukin, anna pojan tyttöillä jos haluaa, älä tee siitä suurta numeroa. Poika saattaa olla trans tai (todennäköisimmin) saattaa vain haluta kokeilla millaista olisi olla tyttö niin kuin isosisko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuveljeni leikki kanssani My little poneilla ja puki minun hameita päälleen. Kasvoi silti "normaaliksi" mieheksi ja on nyt naimisissa naisen kanssa ja kahden pienen tyttären isä. Ei paniikkia ap.
Jos kaikki hameeseen pukeutuvat ja itseään tytöksi kutsuvat pikkupojat olisivat tras-henkilöitä, Suomessa olisi hyvin vähän miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on trans. Suurin osa tietää jo lapsena, mitä sukupuolta ovat. Sinun täytyy tukea häntä kaikin tavoin tässä prosessissa ja kannustaa hoitoihin. Blokkereita saa myös myöhemmin estämään murrosiän. Setalla on ryhmiä aiheesta, kannattaa osallistua.
Ilmiannettu asiattomana.
Mitäköhän asiatonta tuossa oli? Minä tiesin jo 4-v:nä etten ole tyttö. Diagnoosin sain vasta aikuisena. Olisi ollut paljon vähemmän kamala elämä jos olisin saanut estrogeeniblokkereita murrosiässä.
Meillä 3-v sanoo kaikkia miehiä isiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet transfobinen. Jos lapsi sanoo olevansa tyttö, niin hän on tyttö. Et voi kutsua lasta silloin pojaksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 3-v sanoo kaikkia miehiä isiksi.
Olet siis selkeästi jaellut itseäsi koko kylälle ja nyt lapsi ei tiedä kuka on hänen isänsä :D
Höpöhöpö, tuon ikäinen ei tollasta ajattele.
Selvä provo ap:lta.
Meillä poika halusi tuossa iässä olla prinsessa, ja isosisko ritari tai supersankari... Kumpikaan ei ole trans tai mitään muutakaan vähemmistöä nyt isompana.
Vierailija kirjoitti:
Olet transfobinen. Jos lapsi sanoo olevansa tyttö, niin hän on tyttö. Et voi kutsua lasta silloin pojaksi.
Ja jos lapsi kutsuu itseään koiraksi, häntä ei voi sanoa ihmiseksi, niinkö? Vähän nyt järkeä näihin juttuihin. Lapsi on terve kun se leikkii ja leikkeihin kuuluvat myös erilaiset roolit. Ei niistä voi mitään pysyviä päätelmiä tehdä. Jos voisi, olisin itse Tohtori Sykerö.
Varsin tavallista, tuossa iässä kokeillaan eri rooleja. Ja pienten päiväkotiryhmissä kaikki haluavat kokeilla prinsessamekkoja, niissä on ihana pyöriä.