3-vuotias poika sanoo olevansa tyttö

Vierailija kirjoitti:

Ei hätää! Viimeistään ala-asteella kaverit karsivat tyttöilyt pois.

Väkivalta vähentää vittuilua - tyttöilyä.

Ajattelepa, mitä jos nykypäivän lasten mielestä tyttöily ei olekaan väkivallan arvoinen asia!

Äkkiä leikkaukseen, kikkelit pois!

Oho! Minun 3v poika ei vielä oikein tiedä tyttöjen ja poikien eroa. Puhuu usein kaikista poikina.

Antakaa lasten leikkiä olivatpa ne sitten mitä tahansa roolileikkejä. Meillä saa leikkiä pojat nukeilla tai pukeutua milloin tytöksi milloin mummoksi mikä milloinkin on menossa. Tätä tekee niin tytöt kuin pojatkin. En ole asiaan kiinnittänyt mitään huomiota naurattaa välillä kun 3v poikani kopistelee korkkareilla ja pukee mekkojani päälle. On kuulemma hieno rouva. Välillä leikitään koiraa. Koirana toimii 1 v tyttäremme välillä roolit vaihtuu. Mielikuvitusta tuntuu meidän mukuloilla olevan. 

Vierailija kirjoitti:

Oho! Minun 3v poika ei vielä oikein tiedä tyttöjen ja poikien eroa. Puhuu usein kaikista poikina.

Sama. Mun poika just ja just muistaa, että olen sanonut, että pojilla on pippeli ja tytöllä ei.

Hän on tyttö.Onko suvussa mitään erikoista,jotain samaa?vaikka perheissä saattaa olla yksikin näin tunteva,aika aikaisin kyllä .Mistähän johtuu tuo ,näin jonkun dokkarin epäilivät kasvismyrkjkyjä jtn.Et tulee näitä muunnoksia.Ihan ok.Minkäs vanhemmat sille voi..Hyväksykäää,rakastakaa lasta.Oma lapsi on mikä on.

Minä koin lapsena olevani poika. En muista milloin meni ohi, ehkä jossain 6.v. nykyisin olen kyllä ihan mielelläni nainen ja rakastan mekkoja. Lapsena leikin autoilla. Kuuluu kasvuun ja leikkiin. 

Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että mitä jos olisin ollut lapsi nykyaikana, saati että Suomessa olisi hormoniblokkerit mahdollisia lapsille. Olisi voinut käydä iso virhe. 

Vierailija kirjoitti:

Se on vain täysin viatonta roolileikkiä 99,9%:issa tapauksista. Asiasta ei pidä tehdä numeroa ja hellästi kannustat häntä poikamaiseen rooliin. Mutta asian kova kieltäminenkin voi traumatisoida eli anna ihan rennosti kokeilla tytön vaatteita, mutta sano, että pojilla on tapana käyttää poikien vaatteita. Jne.

Niin, löytääkö moni aikuisena itsestään esimerkiksi muunsukupuolisen vai palaako vain siihen mitä jo lapsena oli ennen vanhempien opettamaa etikettiä.

Muna kana kana muna muna muna kana kana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho! Minun 3v poika ei vielä oikein tiedä tyttöjen ja poikien eroa. Puhuu usein kaikista poikina.

Sama. Mun poika just ja just muistaa, että olen sanonut, että pojilla on pippeli ja tytöllä ei.

Ohis mutta voisi olla hyvä nimetä se tytönkin värkki, kun kyse ei ole kuitenkaan "pippelin puuttumisesta".

Mulla on 3-vuotias tyttö joka sanoo usein olevansa poika. En ole sen enempää ottanut asiaan kantaa. Hän on milloin mitäkin. 

Leiki tyttöä niin tulee paha noita ja ottaa sitten pippelin pois.

Vierailija kirjoitti:

Minä koin lapsena olevani poika. En muista milloin meni ohi, ehkä jossain 6.v. nykyisin olen kyllä ihan mielelläni nainen ja rakastan mekkoja. Lapsena leikin autoilla. Kuuluu kasvuun ja leikkiin. 

Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että mitä jos olisin ollut lapsi nykyaikana, saati että Suomessa olisi hormoniblokkerit mahdollisia lapsille. Olisi voinut käydä iso virhe. 

Eihän nyt 6-vuotiaille mitään hormoniblokkereita anneta. Murrosikäisille niitä annetaan, kun murrosiän estäminen on niiden tarkoitus.

Lapsesi on trans. Tue lastasi kaikin tavoin. Jos hän sanoo olevansa tyttö, sinä vastaat että no niin olet. Kannattaa jo nyt ottaa selvää, missä saa tulevaisuudessa blokkerihoitoja. Kyllä 3-vuotias jo tietää. 

Heti maanantaiksi aika leikkaukseen, niin saadaan pippeli pois.

Vierailija kirjoitti:

Heti maanantaiksi aika leikkaukseen, niin saadaan pippeli pois.

Ja ensiviikolla ommellaan sille suoliluola innokkaita sulhoja varten!

Vierailija kirjoitti:

Se on vain täysin viatonta roolileikkiä 99,9%:issa tapauksista. Asiasta ei pidä tehdä numeroa ja hellästi kannustat häntä poikamaiseen rooliin. Mutta asian kova kieltäminenkin voi traumatisoida eli anna ihan rennosti kokeilla tytön vaatteita, mutta sano, että pojilla on tapana käyttää poikien vaatteita. Jne.

Lapsi pysyy poikana ihan ilman kannustamista mihinkään idioottimaiseen muka poikamaiseen rooliin. Kenenkään sukupuoli ei mene remonttiin prinsessamekon tai leikkitraktorin takia. Haloo nyt. 

Leikin lapsena pehmoleluilla ennemmin kuin pikkuautoilla. Minusta tuli aikuisena hetero kilttimies.

Mun tytöillä oli pikkuveljiä.

Leikkivät yhdessä ja tytöt isompina sekä määräsivät että toimivat roolimalleina.

Kaikki lapset ovat 2-3 -vuotiaina vetäneet muiden vaatteiden päälle sen rimpsuhelmaisen, kuminauhavyötäröisen  puolihameen,  jonka ompelin esikoiselle.

Pieninkin osasi pukea sen.

Pojista on kasvanut mukavia perheenisiä. Harrastukset ovat melko maskuliinisiksi miellettyjä.

Ymmärtävät elämää laajasti ehkä siksikin, että nukkeleikit olivat lapsina sallittuja. Myös pojilla oli omat niin vauva- kuin barbinuket.

Autoja, junia ym. miehistä kamaa oli yllin kyllin kaikkien käytössä.

Lapsi on sitä mitä on, ei siitä ympäristötekijät määrää. Aineksia useampiin vaihtoehtoihin on molemmissa. Tuttavapiiriin kuuluu sateenkaaren koko kirjo. Eräs ystävistäni parhain on homo. Ja voin vakuuttaa, ettei se näy päälle. Juuri se komia tyyppi, johon naiset ihastuvat. :D

Muistetaan tässä myös se, että mitään tieteellistä näyttöä ei ns. transihmisten olemassaolosta ei ole. Siis on toki ihmisiä, jotka identifioituvat vastakkaiseen sukupuoleen, mutta esim. tätä selitystä, että jollakulla olisi naisen aivot miehen kehossa (tai toisinpäin), ei tue mikään laaja tieteellinen tutkimus (joitain transidentifioituvia miehiä on aivokuvauksella tutkittu, mutta vasta synteettisen estrogeenin käyttämisen jälkeen). 

Vierailija kirjoitti:

Se on vain täysin viatonta roolileikkiä 99,9%:issa tapauksista. Asiasta ei pidä tehdä numeroa ja hellästi kannustat häntä poikamaiseen rooliin. Mutta asian kova kieltäminenkin voi traumatisoida eli anna ihan rennosti kokeilla tytön vaatteita, mutta sano, että pojilla on tapana käyttää poikien vaatteita. Jne.

Ei noin. Vaan suhtaudut ihan normaalisti, sallivasti. Ostat neutraaleja vaatteita, joihin puet - lapsi iänmukaisesti voi niitä valitakin - ja leluja, joilla tykkää leikkiä. Ei 3 v tarvitse vielä osata määritellä itseään. Voi tulla tyttö tai poika tai jotain siltä väliltä. Ohjaamalla teet lapselle pahan olon.