Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita jotka ei halua omistaa mitään?
27.12.2020 |
Onko täällä muita jotka ei halua sitoutua mihinkään, vaan antaa elämän kuljettaa minne kuljettaa?
Olen 40-vuotias kolmen lapsen äiti. Vaihdan työpaikkaa parin kolmen vuoden välein, joskus useamminkin jos en viihdy. Asutaan vuokralla ja vaihdetaan asuntoa ja paikkakuntaa/maata tasaisin väliajoin. Viisi vuotta taitaa olla pisin aika samassa asunnossa. Muuttaessa annan/myyn hankalasti raahattavat tavarat pois ja haen tarvittavat tavarat uudessa paikassa kirppareilta. Ainostaan vaatteet ja lasten tavarat kulkee mukana. En haali mitään nurkkiin, enkä kiinny tavaroihin. Ahdistun jos joudun käyttämään aikaa, vaivaa ja rahaa tavaran säilytykseen. Kyllästyn ja tulen levottomaksi ajatuksesta että pitäisi jäädä pysyvästi jonnekin. En suunnitellut tällaista elämää, mutta huomasin että tällaiseksi se on mennyt. Olen saanut lapseni myös ilman parisuhdetta. Lapset näkevät isäänsä silloin tällöin kun isä tulee pidemmäksi aikaa käymään luonamme. Lapset tykkäävät reissata ja kyselevät että milloin lähdetään uuteen seikkailuun. On helppo lähteä kun mikään omaisuus ei sido. Ei ole myöskään isovanhempia tai muuta sukua joka velvoittaisi. Olen aina ollut ns. yksinäinen susi vailla mitään juuria.
Kommentit (38)
Meillä vähän sama tilanne. Minä, mies ja lapsi 17v. Kohta taas muutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavaran säilyttäminen on yleensä halvempaa kuin uusien tavaroiden hankkiminen
Lisäksi jatkuva vaihtaminen olisi työlästä.
Kylläpä sinä olet niin ihanan uniikki lumihiutale! Oo! Katsokaa kaikki häntä!
Vierailija kirjoitti:
Tavaran säilyttäminen on yleensä halvempaa kuin uusien tavaroiden hankkiminen
Ihminen ei paljon tavaroita tarvitse. Ja tavaraa saa monesti jopa ilmeiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en nyt mitään kamaa välitä kerätä, mutta oma talo maalla pitää meillä olla ja onkin. Asumme mun kotikylälläni, olemme halunneet tarjota lapsille juuret, täällä on koti, kotipiha, kotimetsä ja sukua. Tykkään tästä paikasta myös niin paljon, että en senkään vuoksi haluaisi muuttaa pois. Mulla on oma yritys ollut jo pitkään ja täällä on hyvä asiakaskunta. Ihana luonto, mukavat ihmiset, ystäviä. Kirpparilta meilläkin on paljon ostettu, lisäksi itse tehty, saatu ja peritty, mutta meillä on vaan aina ne samat huonekalut ja muut jutut.
Kai olet joskus asunut vanhempiesi luona kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Minua jotenkin ahdistaa ajatus esim omasta talosta, autosta ym. Ei ole yhtään velkaakaan niin tuntuu paljon vapaammalta. Tykkään myös että voi muuttaa helposti koska vaan, esim töiden perässä. Olen aina ollut tavallaan 'juureton' ihminen; en ole vielä ainakaan löytänyt paikkaa, jonka mieltäisin 'kodikseni' niin että haluaisin jäädä sinne lopun elämäkseni. Olisi sekin toisaalta mukavaa mutten voi sille mitään että näin ei ole. Lapsia minulla ei ole, avoliitossa nyt mieheni kanssa. Nykyisellä kotipaikkakunnallani minua pitää tällä hetkellä vaan työ, jos jostain löytyy jotain parempaa, muutetaan heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vuokraan asuntoja APn kaltaisille henkilöille ja saan siitä mukavan tuoton.
Hätkähdin, kun luulin, että joku oli nostanut mun vanhaa aloitusta, mutta eihän tää ollutkaan mun tekstiä 😯
T. Nelikymppinen kolmen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen downshiftaamassa sekä materiaa mutta myös velvollisuuksia joita kannan ns. vapaaehtoisesti. Kevyempi reppu, kevyempi askellus. Jotenkin kun on nainen niin oletetaan paljon kaikenlaista: olet tietenkin perheen projektipäällikkö ja perheenjäsenten "ulkoinen muisti", huolehdit oman ja miehen perheen muistamiset, hoidat ikääntyvien vanhempien asiat, koordinoit lomia ja järjestelet joulut ja juhlat jne. Päätin taannoin että kannan vain oman osuuteni kaikesta ja piste. Olihan siinä sopeutumista - muille.
Vierailija kirjoitti:
Itse vuokraan asuntoja APn kaltaisille henkilöille ja saan siitä mukavan tuoton.
Ihan rauhassa, ei haittaa minua yhtään. Minä haluan elää juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi lapsiparat! Uusi alku tuon tuosta: uudet kaverit, uusi koulu, sosiaalisten suhteiden katkeaminen muuton myötä. Tuollainen levoton elämä sopii sinkulle tai lapsettoalle pariskunnalle. Toivottavasti lapsillasi ei ole oppimisvaikeuksia tai muita erityisiä tarpeita varhaiskasvatusta tai koulua ajatellen.
Olen vastakohtasi. Juurtunut vahvisti ja pelkään tehdä mitään muutoksia elämääni. Hienoa että sinä elät rohkeasti omanlaistasi elämää. Oletko miettinyt mistä moinen levottomuus johtuu? Lapset on vielä ilmeisesti nuoria. Entä kun tulevat kouluikään, luuletko että asetutte aloillenne ennen koulun alkua?
Olen myös nelikymppinen. Tässä vasta hiljattain tajusin, että en ole yhdessäkään asunnossa asunut kuin max. 2 vuotta. Jos asuu yli kaks vuotta, niin väkisinkin tulee naapurien ja asuinalueen naamat tutuiksi. Rupeaa ahdistamaan. Hätäratkaisuna auttaa muutto toiselle puolelle kaupunkia. Parhaiten auttaa kuitenkin muutto toiselle paikkakunnalle. Suomea on tässä vuosien varrella tullut asuttua joka suunnassa. Tarvitsen säännöllisesti "uuden alun". Varsinaista kotia en ole mistään löytänyt, niin että tahtoisin asettua. En halua sitoutu yhtään mihinkään.
Onko tuossa taustalla jotain kiintymyssuhdeproblematiikkaa? Ihan mielenkiinnosta kysyn. Olen itse sinuun verrattuna paikallaan nyhjääjä, muuttanut toki elämäni aikana muutamia kertoja keski-ikäinen kun olen. Kiinnostava tapa elää sinulla, ei voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös nelikymppinen. Tässä vasta hiljattain tajusin, että en ole yhdessäkään asunnossa asunut kuin max. 2 vuotta. Jos asuu yli kaks vuotta, niin väkisinkin tulee naapurien ja asuinalueen naamat tutuiksi. Rupeaa ahdistamaan. Hätäratkaisuna auttaa muutto toiselle puolelle kaupunkia. Parhaiten auttaa kuitenkin muutto toiselle paikkakunnalle. Suomea on tässä vuosien varrella tullut asuttua joka suunnassa. Tarvitsen säännöllisesti "uuden alun". Varsinaista kotia en ole mistään löytänyt, niin että tahtoisin asettua. En halua sitoutu yhtään mihinkään.
Ihme pakenemistuohua.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös nelikymppinen. Tässä vasta hiljattain tajusin, että en ole yhdessäkään asunnossa asunut kuin max. 2 vuotta. Jos asuu yli kaks vuotta, niin väkisinkin tulee naapurien ja asuinalueen naamat tutuiksi. Rupeaa ahdistamaan. Hätäratkaisuna auttaa muutto toiselle puolelle kaupunkia. Parhaiten auttaa kuitenkin muutto toiselle paikkakunnalle. Suomea on tässä vuosien varrella tullut asuttua joka suunnassa. Tarvitsen säännöllisesti "uuden alun". Varsinaista kotia en ole mistään löytänyt, niin että tahtoisin asettua. En halua sitoutu yhtään mihinkään.
Tuollaisen ymmärtää kun on jotain salaamista.
Tavaran säilyttäminen on yleensä halvempaa kuin uusien tavaroiden hankkiminen