Lue keskustelun säännöt.
Mika vaivaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa osoittaa mitään arvostusta tai kiitollisuutta toista kohtaan?
27.12.2020 |
Minulla on sellainen läheinen. Eikä tämä arvostamattomuus kohdistu vain minuun, vaan sitä ei tipu kenellekään milliäkään.
Hänen eteensä kyllä tehdään paljon, ja tehdään vastaisuudessakin, sillä haluan hyvän kiertoon.
Mietin vain, että mistä tuo kyvyttömyys kiitollisuuteen tai arvostukseen kumpuaa.
Kommentit (26)
Tuollaisella ihmisellä on oikeutuksen tunnelukko. HÄnelle on opetettu, että muut ihmiset ovat kaiken hänelle velkaa, ja hänellä on OIKEUS kaikkien apuun, taloudelliseen tukeen jne. Jos hänen apurinsa syystä tai toisesta lakkaavat auttamasta, hän ei suinkaan tunne kiitollisuutta saadusta avusta, vaan vihaa siitä, että jotain, mihin hänellä on oikeus, otetaan häneltä pois.
Itse en auttaisi sekuntiakaan tuollaista sairasta ihmistä. Kun ei se auttaminen edesoikeasti auta häntä kasvamaan henkisesti aikuiseksi ihmiseksi, vaan pitää ikuisena linnunpoikana, aina kita ammollaan odottamassa, että muut palvelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti. Palvottu ihmelapsi, josta kasvoi itsekeskeinen, omahyväinen aikuinen.
Molemmat vanhemmat kyllä ovat mielenterveystapauksia, joten aivan varmasti on vaikka mitä lukkoja ja muutenkin kasvayettu persiilleen.
Ap
Näkökulma voi olla myös toinen.
Meillä on sovittu lähisuvun kesken että lahjoja ei anneta, silti niitä aina kuitenkin joitain saamme. Silloin on turha ottaa marttyyrin asennetta, sellainen olisi väärin ja vallankäytön väline.
Riippuu ihan mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna esimerkki. Ehkä vain luulet tietäväsi paremmin. Anna muiden elää elämänsä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hänen eteensä kyllä tehdään paljon, ja tehdään vastaisuudessakin, sillä haluan hyvän kiertoon."
Olet kontrollinhaluinen. Tulee ensimmäiseksi mieleen, että vika on siinä, joka väkisin auttaa muita. Esim. läheisriippuvainen on sellainen ja pahastuu, kun toiset eivät kiitäkään. Lue aiheesta, mm. Minä ja marttyyri -niminen kirja pn hyvä ja voi avata silmiä.
Ehkä on kyseessä niin lapsuudessaan vaillejäänyt henkilö että kokee koko maailman olevan hänelle velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo joku Mika pomppasi pyytämättä keskusteluun.
Joskus lapset eivät aikuistu, vaan odottavat edelleen esim. rahalahjoja vanhemmiltaan ja isovanhemmilta, vaikka ovat työssäkäyviä, itsenäisiä ihmisiä. Vanhempien ja isovanhempien pitäisi eläkkeestään rahoittaa näiden käenpoikien mielitekoja. Naama on näkkärillä, kun paketissa onkin "vain" joku normaali lahja kuten kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus lapset eivät aikuistu, vaan odottavat edelleen esim. rahalahjoja vanhemmiltaan ja isovanhemmilta, vaikka ovat työssäkäyviä, itsenäisiä ihmisiä. Vanhempien ja isovanhempien pitäisi eläkkeestään rahoittaa näiden käenpoikien mielitekoja. Naama on näkkärillä, kun paketissa onkin "vain" joku normaali lahja kuten kirja.
Sain juuri 37 vuotiaana rahaa joululahjaksi. En ole koskaan ennen rahaa saanut, saati pyytänyt. En edes silloin kun 19 vuotiaana muutin pois kotoa.
En tiedä mitä vanhemman päässä liikkui.
Olen miettinyt paljon samaa teemaa. Onko tämä eräänlainen ahneus ja itsekkyys kylmää laskelmointia vai vain sydämen köyhyyttä ja henkistä epäkypsyyttä. En osaa vastata, mutta toivon omassa tilanteessani jälkimmäistä, hieman säälinsekaisin tuntein. Vuonna 2021 otan vihdoin etäisyyttä, kymmenen vuoden tuhlatun fokuksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus lapset eivät aikuistu, vaan odottavat edelleen esim. rahalahjoja vanhemmiltaan ja isovanhemmilta, vaikka ovat työssäkäyviä, itsenäisiä ihmisiä. Vanhempien ja isovanhempien pitäisi eläkkeestään rahoittaa näiden käenpoikien mielitekoja. Naama on näkkärillä, kun paketissa onkin "vain" joku normaali lahja kuten kirja.
Sain juuri 37 vuotiaana rahaa joululahjaksi. En ole koskaan ennen rahaa saanut, saati pyytänyt. En edes silloin kun 19 vuotiaana muutin pois kotoa.
En tiedä mitä vanhemman päässä liikkui.
Onko vanhemman kanssa ollut puhetta talousasioista, tai lähinnä rahanrei'istä?
Jos tiedän lapsellani olevan tiukkaa, antaisin kyllä rahaakin. Mutta en nyt, kun tienaa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt paljon samaa teemaa. Onko tämä eräänlainen ahneus ja itsekkyys kylmää laskelmointia vai vain sydämen köyhyyttä ja henkistä epäkypsyyttä. En osaa vastata, mutta toivon omassa tilanteessani jälkimmäistä, hieman säälinsekaisin tuntein. Vuonna 2021 otan vihdoin etäisyyttä, kymmenen vuoden tuhlatun fokuksen jälkeen.
Komppaan ja tsemppaan! 👍
Täällä myös rahahana meni kiinni. Tarpeen mukaan avustan, mutta en syydä "hyvää hyvyyttäni" omia tienestejä näihin pohjattomiin kaivoihin.
Mitä teette hänen puolestaan? Oletteko kysyneet, haluaako hän niitä asioita, joita teette?
Narsisti hyvinkin. Isäni on tuollainen, luulee olevansa jumalasta seuraava - ylöspäin.
Muut on pohjasakkaa joita pitää alistaa, nöyryyttää, häpäistä ja mielellään pahoinpidellä. On hakannut liki jokaisen sukulaisen (oman perheesä lisäksi).
Kiitollisuuden tunnetta ei ole kehittynyt.
Joko sukulainen pitää apua itsestäänselvyytenä ja oikeutenaan, tai sitten apu ei olekaan hänen näkökulmastaan pyyteetöntä. Esimerkiksi helikopterivanhemmille osuu joskus näitä lapsia, jotka eivät toivo mitään yhtä paljon kuin sitä, että heidät jätettäisiin rauhaan. Lahjukset ja apu näyttäytyvätkin kontrollointina ja takertumisena.
Pers.häiröinen tuollainen ihminen on! Kyllä niitä löytyy jotka kuvittelevat että heillä on oikeus siihen että muut palvelevat ja itse ei tarvitse tehdä mitään, saati että ymmärtäisivät vastavuoroisuuden päälle. Sitten ihmettelevät kun jäävät yksin.
Narsistinen persoonallisuushäiriö.