Lue keskustelun säännöt.
Mika vaivaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa osoittaa mitään arvostusta tai kiitollisuutta toista kohtaan?
27.12.2020 |
Minulla on sellainen läheinen. Eikä tämä arvostamattomuus kohdistu vain minuun, vaan sitä ei tipu kenellekään milliäkään.
Hänen eteensä kyllä tehdään paljon, ja tehdään vastaisuudessakin, sillä haluan hyvän kiertoon.
Mietin vain, että mistä tuo kyvyttömyys kiitollisuuteen tai arvostukseen kumpuaa.
Kommentit (26)
Jos tuputat sellaista mitä hän ei halua, että luulet hänen haluavan jotain, ellet ole siis ottanut selvää mikä on hänen toiveensa. Tai jos hän haluaa olla itsenäinen. Yleensä ihmiset ovat kiitollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ihan satavarma, että hän haluaa apuasi, tai että se oikeastaan on edes apua?
Minulla on eräs läheinen, joka tietää elämästäni ihan jonkin verran, mutta siitä huolimatta antaa kaikenlaisia lahjoja ja tarjoaa apuaan asioissa, jotka menisivät vain vaikeammaksi, jos hän niihin sotkeutuisi. Saan esimerkiksi ruokaa jatkuvasti, ja se ruoka valitettavasti tulee minulle välikäden kautta, eli en voi aina olla henkilökohtaisesti sitä torjumassa. On aika kiusallista, kun se on sellaista, jota en syö, joka ei säily, ja jota en voi oikein minnekään eteenpäinkään antaa. Minusta ruuan poisheittäminenkin tuntuu pahalta. Välillä siis syön itselleni epämieluisaa ja epäterveellistä, jotta ei tarvitsisi heittää sitä biojätteeseen.
En ole sitten hirveästi kiitellyt, mutta säännöllisesti yritän keskustella aiheesta. Ei vain tunnu menevän perille.
Voi toki olla niinkin, että se, jota autat, ei ole oppinut kiittämään, tai tosiaan ei edes ymmärrä olla kiitollinen. Jos oikeasti kuitenkin välität, niin varmaan voisit vähän kartoittaa mitä asialle voisi tehdä. Ei kannata varmaankaan olla ilkeä.
En ole AP, mutta voin kommentoida omaa tilannettani. Kyse ei ole avun / rahan tuputtamisesta, ehkäpä juuri päinvastoin. Tilanteen summannee hyvin se, että jos jättäisimme perheenä yhteydenpidon sikseen, kuuluisi heistä vain kun ovat apua tai neuvoja vailla. Lista on loputon, isoja ja pieniä asioita - kymmenessä vuodessa kerkeää kertyä. Tilanne sai jatkua liian pitkään sukulaisuuden varjolla, ajattelin serkusten suhteita ja niin edelleen. Sitä osaa myös olla sokea, kun nähtävä ei ole miellyttävä.
Hyvää uutta vuotta kaikille! Pidetään toisistamme ja itsestämme huolta.
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus lapset eivät aikuistu, vaan odottavat edelleen esim. rahalahjoja vanhemmiltaan ja isovanhemmilta, vaikka ovat työssäkäyviä, itsenäisiä ihmisiä. Vanhempien ja isovanhempien pitäisi eläkkeestään rahoittaa näiden käenpoikien mielitekoja. Naama on näkkärillä, kun paketissa onkin "vain" joku normaali lahja kuten kirja.
Sain juuri 37 vuotiaana rahaa joululahjaksi. En ole koskaan ennen rahaa saanut, saati pyytänyt. En edes silloin kun 19 vuotiaana muutin pois kotoa.
En tiedä mitä vanhemman päässä liikkui.
Onko vanhemman kanssa ollut puhetta talousasioista, tai lähinnä rahanrei'istä?
Jos tiedän lapsellani olevan tiukkaa, antaisin kyllä rahaakin. Mutta en nyt, kun tienaa hyvin.
Onhan meillä, uusi koti.
Mutta ei hänen olisi tarvinnut omasta vähästään antaa. Jää vain miettimään miten hän pärjää.
Esimerkkinä perhe, jossa molemmat vanhemmat tekevät uraa. Perheessä 2 päiväkoti-ikäistä lasta. Lasten mummp on valjastettu hakemaan lapset päivittäin hoidosta ja hoitamaan lapsia kunnes vanhemmat tulevat kotiin n klo 18. Sen sijaan, että mummon avusta oltaisiin kiitollisia ajatellaan, että mummon tulisi olla kiitollinen että saa muodostaa läheisen suhteen lapsiin ja kiukutellaan jos mummo on esim flunssassa eikä voi lapsia hoitaa.
Mikä v***n kiitollisuusvimma nykyään ihmisiä vaivaa? Kiitollinen-siunattu-lätinä on jenkkiteennäisyyttä, ei siis ollenkaan aitoa. Kiintymyksen voi osoittaa muutenkin.