Ero jouluna, taas sinkkuna
Erosin tapaninpäivänä taas vaihteeksi. Oliko tää nyt sit kolmas vakava parisuhde elämässä. Ikää on 35. Taas sinkkuna. Onko kohtalotovereita. Haluaisin pysyä toiveikkaana, mutta tuntuu että sellaista oikeaa ihmistä ei löydy.... Kohtahan hedelmällisyyskin alkaa veteleen viimesiään.
Rohkaisua epätoivoselle, varsinkin te +35 sinkut jotka sitten lopulta löysitte sen oikean!
Kommentit (13)
35v ja uskoo vielä noihin harlequin se oikea satuihin🤣
Ei voi antaa mitään toivoa, sorry! Ikää paljon enemmän ja kaikki rakkausjutut romahtivat jouluksi... Rakas olikin varattu.
Vierailija kirjoitti:
35v ja uskoo vielä noihin harlequin se oikea satuihin🤣
Mikä harlequinsatu sellainen on, jos etsii ihmistä, jonka kanssa perustaa perhe? "Se oikea ihminen juuri itselle" ei tarkoita mitään prinssiä tai miljonääriä.
Erojen taustalla voi olla vaikka pettämistä, valheita jne. ja silloin homma loppuu siihen paikkaan. Tervettä olla syöksymättä suin päin. Ja moni saa lapsia yli nelikymppisenäkin, eli mitään suoranaista paniikkiakaan ei vielä ole.
Jos sinä olet ensimmäisen baarissa törmäämäsi tyypin kans lisääntynyt, niin ei kaikki muut toimi niin.
ei ap
N. 35v olin kun mies löytyi ja 38, kun menimme naimisiin ja lapsemme syntyi. Sitä ennen olin yli 12v sinkkuna!
Noin myöhäisellä iällä emme ehtineet kuin yhden lapsen saada, mutta hän on sitäkin hemmotellumpi 😂
Kiitos tsempeistä. Eroista kaksi ovat johtuneet yksinkertaisesti liian erilaisista luonteista ja tavasta viettää elämää ja yksi miehistäni kärsi liian vakavista mielenterveysongelmista jotta hänen kanssa olisin voinut elämää jatkaa. Ihan tavallinen tyyppi olen, enkä mitään harlequin prinssiä etsi vaan tavallista tyyppiä jonka kanssa natsais kunnolla!
No hanki se lapsi itsellesi sitten
Tsemppiä ap! Samassa veneessä ollaan. Tai no eronnut en ole äskettäin. Ei suhdetta vuosiin. Täytin juuri 36. Alkaa usko loppua että löytäisin sopivaa kumppania.
Mistä tällaisia vapaita naisia voi tositarkoituksella etsiä?
Kahdesti liian erilaiset luonteet ja elämäntavat? Niinpä niin. Parina elämisen tarkoitus ei ole muuttaa toinen itsensä kaltaiseksi eikä päinvastoinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kahdesti liian erilaiset luonteet ja elämäntavat? Niinpä niin. Parina elämisen tarkoitus ei ole muuttaa toinen itsensä kaltaiseksi eikä päinvastoinkaan.
Mutta kai jossakin menee raja? Vai meneekö?
mä tiedän tunteen. ehkä sata vuotta sitten oli helpompaa, kun oli vain pakko olla sen naapurin Matin kanssa kun elämä oli liian köyhää yksin asumiseen ja lapsiakin tuli vaikka miten, kun ei ehkäisyä ollut. en tiedä sitten oliko onnellisempaa.
Siinähän on voinut käydä niin, että olet tavannut "sen oikean" sellaisella hetkellä, kun olet ollut "väärän" ihmisen kanssa parisuhteessa.
Parasta kuitenkin on jos et lisäänny.