Muita yksinäisiä, itsariyksiössä yksin asuvia sinkkuja jotka toivoo että pyhät olisi jo ohi?

Voisin viettää

joulupäivää

jälleen huoomenna!

Meitä ei moiset säälittävyydet koske. Olemme säälin yläpuolella.

Olio-Sincc

Joisin jo tänään kännit mutta olen vetänyt niin paljon ruokaa että se tulisi turhan kalliiksi. Huomma on uusi päivä ja tyhjään napaan.

Ei täällä ole. Mammat on kaikki perheidensä kanssa. Yksinäisille ei ole seuraa edes suomen säälittävimmällä palstalla. 

Minulle on ihan sama onko pyhä vai ei, ei se näy mitenkään. Nyt en edes jouluruokia saanut hommattua, juuri järsin pussimuusia ja soijasuikaleita. Katsotaan huomenna sitten, jos pääsen kauppaan. Ja kännit tietysti.

Yksinäisten pitäisi ruveta yhteen ja tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisten pitäisi ruveta yhteen ja tehdä lapsia.

Mutta jos sille yksinäisyydelle on syynä vaikka epäsosiaalinen luonne ja alkoholismi niin tuleeko niistä onnellisia lapsia?

Itse ainakin pidän itseni hyvässä kunnossa, että pääsen iskemään tilaisuuden tullen.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin pidän itseni hyvässä kunnossa, että pääsen iskemään tilaisuuden tullen.

Iskemään mitä? Jonkun eukon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin pidän itseni hyvässä kunnossa, että pääsen iskemään tilaisuuden tullen.

Iskemään mitä? Jonkun eukon?

takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisten pitäisi ruveta yhteen ja tehdä lapsia.

Mutta jos sille yksinäisyydelle on syynä vaikka epäsosiaalinen luonne ja alkoholismi niin tuleeko niistä onnellisia lapsia?

Hyvin harvassa on niitä jotka oikeasti haluavat olla yksin. Useimmille se on pakotettu olotila, koska ihminen on luonnostaan seurallinen eläin.

Oikea alkoholismi on toki ongelma, mutta yksinäisyyden tuottama satunnaisempi tai lievempi ryyppääminen ei ole vielä alkoholismia.

Olen jo niin kyynistynyt etten usko enää ikinä löytäväni ketään kenestä tykkäisin ja joka myös tykkäisi minusta. Ihmisiä ei enää löydy tässä iässä edes kaveriksi joten miten ihmeessä voisi löytyä kumppaniksi? Muutenkin kun vuosia kuluu ja on vaan yksin niin sitä jotenkin vahingoittuu sisältä päin entistä enemmän ja muuttuu aina vaan epäkelvommaksi ja kamalammaksi ihmiseksi.

Täällä toinen yksinasuva yksinäinen sinkku.

Ja joo on tämä yksiö tosiaan itsariyksiö, just sellainen missä yksinäiset ihmiset asuu elämänsä loppuun yksin tai päättävät päivänsä oman käden kautta yksinäisyytensä uuvuttamina. Yksin ja kenenkään välittämättä.

Näitten pyhien aikaan olo tuntuu erityisen yksinäiseltä, yksin kuluu tämäkin ilta seiniä katsellen aj toisten yksinäisten juttuja yksinäisyydestä lukien

Minä tein hyviä Tori.fi löytöjä ja vietin oikein mukavan joulun yksin. Kuunnellut musiikkia ja lukenut kirjoja. Äsken join lasin punkkua ja nyt väsyttää. Kävin myös ulkoilemassa. Sinkku ja "yksinäinen" omasta tahdostani.

En ole yksinäinen ja kotini on mitä kaunein. Mutta todellakin toivon, että pyhät olisivat ohi jo.

Vanhempani ovat seurantarpeessaan kyltymättömiä ja niin kauan, kun ohi pyhiä tai vapaapäiviä, niin jollain tavalla haluavat olla minuun yhteydessä ja vaativat huomiota. Ja tämä sen jälkeen, kun olen tiistaina käynyt heille kaupassa, keskiviikkona ollut tunteja leipomassa ja tekemässä sillejä, tostaina viettänyt hiellä aaton 12-21 ja tänään vileä  ollut laittamassa ateriaa ja mukana syömässä. 

Kun olin tänään nousemassa kahvipöydästä, että nyt taidan lähteä kotiin, niin äitini naama pitkänä sanoi, että nytkö jo?

Kyllä ottaa päähän! Sulkisin kännykäni ensi maanantaihin asti, ellen tarvitsisi sitä muiden ihmisten kanssa viestimiseen.

N46

Miks aina puhutaan itsariyksiöistä? Mun yksiö on ihan paras. Semmonen oma kolo ja turvapaikka mihin vetäytyä pas*alta maailmalta. Viihdyn täällä liiankin hyvin. Asuin muutaman vuoden yksin kaksiossa ja se se vasta turhaa elämää oli. Mulle riittää yksiö. Tilaa on niin vähän, että pienelläkin rahalla tämmöisen voi laittaa mieleisekseen ja kodikkaaksi. Mitä vit`tua te valitatte?

Vierailija kirjoitti:

Olen jo niin kyynistynyt etten usko enää ikinä löytäväni ketään kenestä tykkäisin ja joka myös tykkäisi minusta. Ihmisiä ei enää löydy tässä iässä edes kaveriksi joten miten ihmeessä voisi löytyä kumppaniksi? Muutenkin kun vuosia kuluu ja on vaan yksin niin sitä jotenkin vahingoittuu sisältä päin entistä enemmän ja muuttuu aina vaan epäkelvommaksi ja kamalammaksi ihmiseksi.

Jos tapaa ihmisiä eikä halveksu tai häpeä itseään niin voi hyvinkin löytää jonkun. Ei se löytäminen ole kiinni muuta kuin siitä, että sille on sopivat olosuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo niin kyynistynyt etten usko enää ikinä löytäväni ketään kenestä tykkäisin ja joka myös tykkäisi minusta. Ihmisiä ei enää löydy tässä iässä edes kaveriksi joten miten ihmeessä voisi löytyä kumppaniksi? Muutenkin kun vuosia kuluu ja on vaan yksin niin sitä jotenkin vahingoittuu sisältä päin entistä enemmän ja muuttuu aina vaan epäkelvommaksi ja kamalammaksi ihmiseksi.

Oikeasti epäkelvot ja kamalat ihmiset kuten linnankundit ovat niitä joilla on eniten vientiä... Mikä johtuu siitä, että he eivät arkaile eivätkä epäröi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo niin kyynistynyt etten usko enää ikinä löytäväni ketään kenestä tykkäisin ja joka myös tykkäisi minusta. Ihmisiä ei enää löydy tässä iässä edes kaveriksi joten miten ihmeessä voisi löytyä kumppaniksi? Muutenkin kun vuosia kuluu ja on vaan yksin niin sitä jotenkin vahingoittuu sisältä päin entistä enemmän ja muuttuu aina vaan epäkelvommaksi ja kamalammaksi ihmiseksi.

Oikeasti epäkelvot ja kamalat ihmiset kuten linnankundit ovat niitä joilla on eniten vientiä... Mikä johtuu siitä, että he eivät arkaile eivätkä epäröi.

En tarkoittanut rikollista tai sellaista joka satuttaisi muita, mutta kun ne omat pään sisäiset kahleet kun kokee olevansa koko maailman turhin ihminen josta kukaan ei voisi ikinä pitää. Olo että olisi parempi vain kohta päättää päivänsä kun jokainen yksin vietetty vuosi täynnä pelkkiä epäonnistumisia sosiaalisessa elämässä vain pahentaa koko tilannetta ja aina muuttuu vain surkeammaksi ja huonommaksi olemaan ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo niin kyynistynyt etten usko enää ikinä löytäväni ketään kenestä tykkäisin ja joka myös tykkäisi minusta. Ihmisiä ei enää löydy tässä iässä edes kaveriksi joten miten ihmeessä voisi löytyä kumppaniksi? Muutenkin kun vuosia kuluu ja on vaan yksin niin sitä jotenkin vahingoittuu sisältä päin entistä enemmän ja muuttuu aina vaan epäkelvommaksi ja kamalammaksi ihmiseksi.

Oikeasti epäkelvot ja kamalat ihmiset kuten linnankundit ovat niitä joilla on eniten vientiä... Mikä johtuu siitä, että he eivät arkaile eivätkä epäröi.

En tarkoittanut rikollista tai sellaista joka satuttaisi muita, mutta kun ne omat pään sisäiset kahleet kun kokee olevansa koko maailman turhin ihminen josta kukaan ei voisi ikinä pitää. Olo että olisi parempi vain kohta päättää päivänsä kun jokainen yksin vietetty vuosi täynnä pelkkiä epäonnistumisia sosiaalisessa elämässä vain pahentaa koko tilannetta ja aina muuttuu vain surkeammaksi ja huonommaksi olemaan ihmisten kanssa. 

Ja tähän jos sanot että "No älä arkaile! Älä epäröi! Senkus olet itsevarmempi ja menet tapaamaan ihmisiä!" on sama asia kun sanoisit syöpäpotilaalle että senkus vaan parannut.